Eilen oli jännä päivä. Tuntui, ettei mitään hyvää voisi tapahtua ja halusin jäädä kotiin nukkumaan, mutta koska olin viettänyt jo sunnuntain poistumatta sängystäni muuten kuin vessaan, niin lähdinkin eilen illalla ulos.
Hyvä että lähdin. Pääsin pelaamaan hauskoja pelejä, yhdessä voitin. Sain palkinnoksi suklaata. Söin joulutortun. Tutustuin paremmin erääseen ihmiseen, jota kohtaan mulla oli ollut noloja ennakkoluuloja. Mutta nyt kuulin Tarinan, ja vaikken usko sen olleen kokonaan totta, niin se oli silti hullun siisti Tarina ja oon nyt sitä mieltä, että tää tyyppi on ihan huippu.
Päädyin illan aikana myös jotenkin puhumaan syvällisiä erään toisen ihmisen kanssa ja siitä tuli ensimmäinen ihminen tuolla, jolle olen paljastanut tiettyjä asioita itsestäni. Mutta se tuntui niin oikealta ja hyvältä. Mua ymmärrettiin.
Meidät heitettiin pihalle jo joskus kahdeltatoista ja meinasin lähteä kotiin, mutta löysinkin itseni jatkamasta iltaa parin tyypin kanssa, joista toista en edes ennestään tuntenut mutta joka silti antoi mun pitää päässäni tonttulakkiaan (omaksi en sitä saanut höh). Istuttiin jossain ihan kivassa paikassa ja seurasin kun pojat pelasivat jotain sellaista, johon mun aivot eivät riittäneet. Puhuttiin kirjoista ja filosofiasta ja sellaisesta ja kaikki oli tosi hassuu.
Viime yönä näin unta, joka oli aluksi niiiiin kiva mutta eteni lopulta painajaismaiseksi. Mut päätin unohtaa loppu-unen ja keskittyä vain siihen hyvään osuuteen.
Tänään ei edes särkenyt päätä. Jaksoin nousta vikalle luennolle. Seikkailin ratikalla, kävin kaupassa, lämmitin jotain purkkipastakastiketta joka oli pahaa, katsoin x factoria ja nyt kirjoitan tätä koska välttelen kouluhommia. Vaikkei pitäisi vältellä. Huomenna tehtävien palautusta taas enkä oo vielä edes aloittanut, hemmetti.
En tiedä.
Oon varmaan vähän ihastunut.
En tiedä.
ihastuminen on kumman hauskaa. noin ajanvietteenä
VastaaPoistase on kyl!
Poista