Junani taitaa olla jo nyt aikataulusta jäljessä.
No eipä mulla oo aamulla kiire mihinkään vaikka vähän myöhässä saapuisinkin Helsinkiin.
Tää vuosi on ollut aika jännä. Oon tehnyt asioita. On ollut aika jolloin oon tehnyt töitä reilut 40 tuntii viikossa. Pääsin. Oon jopa lenkkeillyt säännöllisesti (kunnes sit loppuvuodesta en yhtään).
Oon ollut kosketusetäisyydellä Brandon Flowersista ja koskenut. Oon kannatellut Olavi Uusivirtaa. Oon pitänyt Mira Luotia kädestä. Oon nähnyt Egotripin kaksi kertaa. Oon humaltunut Terhi Kokkosesta.
Kävin Oulussa ja Helsingissä ja Orivedellä ja Turussa. Oon viettänyt kaksi yötä hotellissa ja aika monta muiden lattioilla tai omallani.
Oon nolannut itseni auton ratissa ja puhelimessa ja niin monissa hipoissa mut niille oon vaan yrittäny nauraa jälkeenpäin.
Oon ihastunut yhteensä varmaan ainakin 6 ihmiseen. (kahella niistä on nyt juttua keskenään...) Luulin kerran löytäneeni sielunveljeni ihmisestä, jolle en koskaan edes puhunut muuta kuin "moi" x 10 ja "meen neljänteen kerrokseen". Hämmentävää.
Oon rakastunut niin moneen muusikkoon ja näyttelijään. Oon itkenyt tv-sarjoille enemmän kuin millekään muulle. Oon surrut Cory Monteithia.
Oon jatkanut asioiden pohtimista ja oppinut uusia asioita itsestäni ja elämästä. Lopetin lihan syömisen. Oon antanut äidilleni anteeksi. En ajattele menneitä enää päivittäin.
Oon saanut ystäviä. Ja oon alkanut kirjoittaa blogia aktiivisesti.
Oon yrittänyt opetella muistamaan, että mulla on oikeus olla vajavainen. Ja ettei rakkaus ole koskaan täydellistä mutta se on silti kaunista.
Ensi vuonna yritän saada itseäni kasaan. Yritän antaa anteeksi. Yritän opiskella enemmän. Yritän myös lukea paljon paljon enemmän ja jatkaa lenkkeilyä koska se on kivaa? Nii ja aion yrittää löytää itselleni jonkun kivan yksiön jonne voin hankkii nojatuolin ja jonne voin kutsuu vapaasti ihmisiä teelle. Nojatuolin jolle voin kutsuu ihmisii.
Huomenna todistan vuoden vaihtumista huipputyyppien kanssa ja siitä tulee ehkä hienointa ikinä. Pitää muistaa ostaa tähtisadetikkuja.
30. joulukuuta 2013
27. joulukuuta 2013
nuttura
Kävin tänään iskän kanssa ajelulla. Iskän kanssa on kiva käydä ajelulla, kun on pimeää ja valoja ja kuunnellaan Jukka Poikaa tai Patti Smithii.
Siskoni olisi halunnut mut kännikuskiksi. En suostunut, koska vihaan autolla ajamista enkä oo ajanut moneen kuukauteen ja on niin huono keliki et pelkään vähän.
Käytin sen sijaan illan saunomiseen pitkällä kaavalla. Menin saunasta pyyhe päällä ulos. Siellä oli hiljaista ja lumi satoi ja suli paljaalle iholle.
Tykkään saunoa yksin. On niin ihanan rauhallista. Ja jotenki tosi paljas olo minkä takia en mielelläni haluu mitään häiriöitä kuten toista ihmistä. Inhottaa jo sekin, jos joku yrittää huutaa mulle jotain silloin kun oon saunassa.
Jee jee. Viikonloppuna tuun syömään paljon kaikkea hyvää (mitä siis oon tähänkin asti tehnyt nää kaks viikkoa). Pitää tankata ku ei tarvi ite maksaa ruokiaan. Pitää lihoo se viis kiloa.
Rakastan Juha Tapioo ja Beyoncée. Välihuomiona. Dataan keittiössä ja nauran kaikille hauskoille jutuille ääneen. En pysty hallitsemaan ilmeitäni ja naurujani monestikaan. Jos mua hymyilyttää nii en hymyile sillee hillitysti vaan virnuilen sillee :):):):):)
Sheivasin tänään sääreni ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen.
Lol miks kerron tämmösii.
Mulla oli jotain jännempääki kerrottavaa mut kävi niin kuin aina käy ja unohdin. Sit ku ens viikolla nään taas ihmisii jotka ei oo sukua mulle nii en varmaan pysty sulkemaan suutani. Anteeks jo valmiiksi jos luette tätä.
Huomenna voisin yrittää herätä kymmeneltä katsomaan Mirandaa.
Mun elämä on vain tv-sarjoja. Elän Parks & Recreationin Leslien kautta. Mulla on netflixissä enää vain yksi kausi kyseistä sarjaa katsomatta?? Mitä sitten muka teen?????
Hei hei.
Siskoni olisi halunnut mut kännikuskiksi. En suostunut, koska vihaan autolla ajamista enkä oo ajanut moneen kuukauteen ja on niin huono keliki et pelkään vähän.
Käytin sen sijaan illan saunomiseen pitkällä kaavalla. Menin saunasta pyyhe päällä ulos. Siellä oli hiljaista ja lumi satoi ja suli paljaalle iholle.
Tykkään saunoa yksin. On niin ihanan rauhallista. Ja jotenki tosi paljas olo minkä takia en mielelläni haluu mitään häiriöitä kuten toista ihmistä. Inhottaa jo sekin, jos joku yrittää huutaa mulle jotain silloin kun oon saunassa.
Jee jee. Viikonloppuna tuun syömään paljon kaikkea hyvää (mitä siis oon tähänkin asti tehnyt nää kaks viikkoa). Pitää tankata ku ei tarvi ite maksaa ruokiaan. Pitää lihoo se viis kiloa.
Rakastan Juha Tapioo ja Beyoncée. Välihuomiona. Dataan keittiössä ja nauran kaikille hauskoille jutuille ääneen. En pysty hallitsemaan ilmeitäni ja naurujani monestikaan. Jos mua hymyilyttää nii en hymyile sillee hillitysti vaan virnuilen sillee :):):):):)
Sheivasin tänään sääreni ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen.
Lol miks kerron tämmösii.
Mulla oli jotain jännempääki kerrottavaa mut kävi niin kuin aina käy ja unohdin. Sit ku ens viikolla nään taas ihmisii jotka ei oo sukua mulle nii en varmaan pysty sulkemaan suutani. Anteeks jo valmiiksi jos luette tätä.
Huomenna voisin yrittää herätä kymmeneltä katsomaan Mirandaa.
Mun elämä on vain tv-sarjoja. Elän Parks & Recreationin Leslien kautta. Mulla on netflixissä enää vain yksi kausi kyseistä sarjaa katsomatta?? Mitä sitten muka teen?????
Hei hei.
26. joulukuuta 2013
Jouluaatto: sujui perinteikkäästi: jossain vaiheessa suljeuduin huoneeseeni pillittämään. Paitsi ettei mulla oo täällä enää omaa huonetta joten en onnistunut siinäkään. Täytyy kai vain suck it up.
Tapahtui asioita ja pääni on täyttynyt teorioilla siitä, miten kaikki vihaavat mua.
Anteeksi että oon tällainen.
Sain lahjaksi Khaled Hosseinin Ja vuoret kaikuivat sekä pyjaman. Mutten keittiöveistä. Ainoo mitä toivoin. Mut kirja on kuitenkin kiva ja pyjamakin.
Joulupäivä: hengasin koko päivän uudessa pyjamassani. Siinä on Minni Hiiri.
Muistelin ihmistä, joka kahdeksan vuoden ajan yritti opettaa mua soittamaan pianoa, muttei koskaan onnistunut. Se sanoi aina et "älä soita niin kuin pyytelisit anteeksi olemassaoloasi." En oo vieläkään oppinut olemaan pyytämättä anteeksi.
Haluaisin pyytää anteeksi kaikilta ihmisiltä, joita oon kohdellut huonosti. Ollut ilkeä tai jättänyt vastaamatta viesteihin tai ollut yksinkertaisesti ajattelematta. Haluaisin kertoa, ettei se johtunut niistä, vaan musta.
Tapaninpäivä: herätessäni luulin kellon olevan ehkä kahdeksan aamulla mutta se olikin kuusi tuntia enemmän. Nousin ylös. Keitin kahvia ja käperryin vilttiin ja katsoin ukulele-konserttia ja päätin että isona mustakin tulee ukulele-orkesterin jäsen.
Tein kastiketta herkkutateista. Se oli hyvää! Kuuntelin samalla kovalla Juha Tapioo koska olin yksin kotona. Nyt juon teetä.
En muista viime joulusta mitään (olin niin sumussa) mut musta tuntuu et tää joulu oli loppujen lopuksi kuitenkin parempi. Oli rauhallista ja hyvää ruokaa eikä kukaan riidellyt.
Vielä muutama päivä kotona. Uudestavuodesta tulee loistava.
Tapahtui asioita ja pääni on täyttynyt teorioilla siitä, miten kaikki vihaavat mua.
Anteeksi että oon tällainen.
Sain lahjaksi Khaled Hosseinin Ja vuoret kaikuivat sekä pyjaman. Mutten keittiöveistä. Ainoo mitä toivoin. Mut kirja on kuitenkin kiva ja pyjamakin.
Joulupäivä: hengasin koko päivän uudessa pyjamassani. Siinä on Minni Hiiri.
Muistelin ihmistä, joka kahdeksan vuoden ajan yritti opettaa mua soittamaan pianoa, muttei koskaan onnistunut. Se sanoi aina et "älä soita niin kuin pyytelisit anteeksi olemassaoloasi." En oo vieläkään oppinut olemaan pyytämättä anteeksi.
Haluaisin pyytää anteeksi kaikilta ihmisiltä, joita oon kohdellut huonosti. Ollut ilkeä tai jättänyt vastaamatta viesteihin tai ollut yksinkertaisesti ajattelematta. Haluaisin kertoa, ettei se johtunut niistä, vaan musta.
Tapaninpäivä: herätessäni luulin kellon olevan ehkä kahdeksan aamulla mutta se olikin kuusi tuntia enemmän. Nousin ylös. Keitin kahvia ja käperryin vilttiin ja katsoin ukulele-konserttia ja päätin että isona mustakin tulee ukulele-orkesterin jäsen.
Tein kastiketta herkkutateista. Se oli hyvää! Kuuntelin samalla kovalla Juha Tapioo koska olin yksin kotona. Nyt juon teetä.
En muista viime joulusta mitään (olin niin sumussa) mut musta tuntuu et tää joulu oli loppujen lopuksi kuitenkin parempi. Oli rauhallista ja hyvää ruokaa eikä kukaan riidellyt.
Vielä muutama päivä kotona. Uudestavuodesta tulee loistava.
24. joulukuuta 2013
23. joulukuuta 2013
hyvää stand up -komiikkaa metsästämässä
Oon yrittänyt etsiä netflixistä hyvää stand upii, koska mua kiinnostaa se ja tykkään hyvästä stand upista.
Ongelma on se, että vaikka stand upissa kuulemma on tarkoitus voida vitsailla ihan mistä vain, niin mä loukkaannun silti. Raivostun raiskausvitseistä, olipa ne sitten missä tahansa yhteydessä. Mua inhottaa se, että valkoiset heteromiehet nauravat sen kustannuksella, että mä nuorena naisena joudun pelkäämään yksin iltaisin ulkona liikkumista. Ja yleisössäkin on aina hyvin suurella todennäköisyydellä joku, joka on raiskattu tai joku joka loukkaantuu rasistisista vitseistä jne jne.
Mietin hirveesti, että oonkohan vaan kauhee tiukkapipo joka ei kestä yhtään huumoria, mutta sit tajusin, että mulla on oikeus loukkaantua siitä, jos koomikon repertuaari koostuu vain seksistisistä, rasistisista, homofobisisista vitseistä ja niin edelleen. Käytännössä kaikki stand up -koomikot, joihin oon tähän mennessä törmännyt (en siis tiedä genrestä kovin paljoa, haluaisin löytää jotain tosi hyviä ja hauskoja tyyppejä, saa ehdottaa jos tiedätte sellaisia) on olleet juurikin amerikkalaisia valkoisia cis-heteromiehiä, jotka on niin etuoikeutettuja! Ja sit ne alentuu vitsailemaan siitä kuinka "joku ämmä baarissa antoi pakit yhyy yhyy ei kyllä yhtään taaskaan ajateltu mun penistäni".
Mun mielestä komiikka ei ole hyvää silloin, jos se kohdistuu niihin yhteiskunnan heikko-osaisempiin, joille tuollaiset vitsit ei ole vitsejä vaan asioita joita joutuu kohtaamaan päivittäin. Tyyppien pitäis kertoo vitsejä itsestään ja valtaapitävistä. Emmä tarkota, ettei ketään sais loukata vaan että jos vitsailet mun kustannuksella, niin tee se aiheesta. Laita mut tajuamaan, että teen jotain väärin. Vitsaile siitä kuinka mulla on joka päivä ruokaa ja sit ku meen yhdeksi päiväksi mummolaan missä ei oo tarjolla kasvisruokaa nii valitan siitä (sain kyl illalla sit pizzaa joten kaikki hyvin lol). Älä siitä, etten suostu kolmen kimppaan sun ja kaverityttöni kanssa vaikka olenkin pan/bi/jotain. Tai siitä kuinka en voi oikeesti tajuta matikkaa koska en ole mies.
Mä oikeesti uskon, että komiikalla voisi muuttaa maailmaa.
(viime yönä löysin Bo Burnhamin. se oli ihan hauska vaikkakaan ei hänkään ihan ongelmaton ole.)
Salaisuus: joskus ihan oikeesti halusin isona stand up -koomikoksi ...................................... voi luoja. Mää joka ei pysty edes seisomaan parinkymmenen ihmisen edessä, saati sit viel puhumaan. Plus seki pikkujuttu että oon ainoa joka nauraa vitseilleni.
Ongelma on se, että vaikka stand upissa kuulemma on tarkoitus voida vitsailla ihan mistä vain, niin mä loukkaannun silti. Raivostun raiskausvitseistä, olipa ne sitten missä tahansa yhteydessä. Mua inhottaa se, että valkoiset heteromiehet nauravat sen kustannuksella, että mä nuorena naisena joudun pelkäämään yksin iltaisin ulkona liikkumista. Ja yleisössäkin on aina hyvin suurella todennäköisyydellä joku, joka on raiskattu tai joku joka loukkaantuu rasistisista vitseistä jne jne.
Mietin hirveesti, että oonkohan vaan kauhee tiukkapipo joka ei kestä yhtään huumoria, mutta sit tajusin, että mulla on oikeus loukkaantua siitä, jos koomikon repertuaari koostuu vain seksistisistä, rasistisista, homofobisisista vitseistä ja niin edelleen. Käytännössä kaikki stand up -koomikot, joihin oon tähän mennessä törmännyt (en siis tiedä genrestä kovin paljoa, haluaisin löytää jotain tosi hyviä ja hauskoja tyyppejä, saa ehdottaa jos tiedätte sellaisia) on olleet juurikin amerikkalaisia valkoisia cis-heteromiehiä, jotka on niin etuoikeutettuja! Ja sit ne alentuu vitsailemaan siitä kuinka "joku ämmä baarissa antoi pakit yhyy yhyy ei kyllä yhtään taaskaan ajateltu mun penistäni".
Mun mielestä komiikka ei ole hyvää silloin, jos se kohdistuu niihin yhteiskunnan heikko-osaisempiin, joille tuollaiset vitsit ei ole vitsejä vaan asioita joita joutuu kohtaamaan päivittäin. Tyyppien pitäis kertoo vitsejä itsestään ja valtaapitävistä. Emmä tarkota, ettei ketään sais loukata vaan että jos vitsailet mun kustannuksella, niin tee se aiheesta. Laita mut tajuamaan, että teen jotain väärin. Vitsaile siitä kuinka mulla on joka päivä ruokaa ja sit ku meen yhdeksi päiväksi mummolaan missä ei oo tarjolla kasvisruokaa nii valitan siitä (sain kyl illalla sit pizzaa joten kaikki hyvin lol). Älä siitä, etten suostu kolmen kimppaan sun ja kaverityttöni kanssa vaikka olenkin pan/bi/jotain. Tai siitä kuinka en voi oikeesti tajuta matikkaa koska en ole mies.
Mä oikeesti uskon, että komiikalla voisi muuttaa maailmaa.
(viime yönä löysin Bo Burnhamin. se oli ihan hauska vaikkakaan ei hänkään ihan ongelmaton ole.)
Salaisuus: joskus ihan oikeesti halusin isona stand up -koomikoksi ...................................... voi luoja. Mää joka ei pysty edes seisomaan parinkymmenen ihmisen edessä, saati sit viel puhumaan. Plus seki pikkujuttu että oon ainoa joka nauraa vitseilleni.
20. joulukuuta 2013
vittu mä oon sekaisin jee jee jee jee jee
Äiti: "Mitä sä teet kaikki yöt läpeensä?"
Minä: "En mitään."
(oikeesti katson vuorotellen parks & recreationia ja huonoa stand upia, luen pornotähdistä wikipediasta, pelaan kännykällä, ja jos joku on facebookissa online niin puhun sen kaa ruuasta.)
Kävin eilen kävelyllä. Lumiset puut oli kauniita. Siis oikeesti en tiedä montakaan kauniimpaa asiaa kuin tykkylumi puissa (ei kyl siis ollut nyt). Ostin kaupungin kuuluisimmasta lähikaupasta suklaata (jota en ole vieläkään syönyt). Sit menin kirkkoon laulamaan joululauluja. Siellä esiintyi kaksi kuoroa, toisessa oli äitini ja toisessa oli yläasteen fysiikan opettajani?? En muista enää edes nimeään. Muistan vain sen, kun mulla oli tapana yläasteella päättää kesken päivän etten pysty enää olla täällä ja lähteä sit kotiin, ja kerran tuo opettaja näki kun häivyin ja yritti huudella perääni mut sanoin vaan et hammaslääkäri tai jotain.
Tykkään sellaisesta musiikista, jota kuunnellessa voi vaan seota. Pyöriä niin et pää ei pysy mukana tai huutaa laulunsanoja niinku millään ei ois väliä.
Tällainen musiikki on mulle sellaista:
Minä: "En mitään."
(oikeesti katson vuorotellen parks & recreationia ja huonoa stand upia, luen pornotähdistä wikipediasta, pelaan kännykällä, ja jos joku on facebookissa online niin puhun sen kaa ruuasta.)
Kävin eilen kävelyllä. Lumiset puut oli kauniita. Siis oikeesti en tiedä montakaan kauniimpaa asiaa kuin tykkylumi puissa (ei kyl siis ollut nyt). Ostin kaupungin kuuluisimmasta lähikaupasta suklaata (jota en ole vieläkään syönyt). Sit menin kirkkoon laulamaan joululauluja. Siellä esiintyi kaksi kuoroa, toisessa oli äitini ja toisessa oli yläasteen fysiikan opettajani?? En muista enää edes nimeään. Muistan vain sen, kun mulla oli tapana yläasteella päättää kesken päivän etten pysty enää olla täällä ja lähteä sit kotiin, ja kerran tuo opettaja näki kun häivyin ja yritti huudella perääni mut sanoin vaan et hammaslääkäri tai jotain.
Tykkään sellaisesta musiikista, jota kuunnellessa voi vaan seota. Pyöriä niin et pää ei pysy mukana tai huutaa laulunsanoja niinku millään ei ois väliä.
Tällainen musiikki on mulle sellaista:
- Pariisin Kevät - Alkemisti
- Tegan & Sara - Northshore
- PMMP - Matoja
- Olavi Uusivirta - Irrallaan
- My Chemical Romance - Na Na Na (jne)
- Biffy Clyro - Cloud of Stink
- Semmarit - Pants Legs Flap Around
- Michael Jackson - Beat It
- Fall Out Boy - Dance, Dance
- Macklemore & Ryan Lewis - Can't Hold Us
- Regina - En tiennyt että osaan tanssia
- Virve Rosti - Sata salamaa
- Muse - Time Is Running Out
Oke ehkä oli jo tarpeeksi. Vielä loppukevennykseksi voin jakaa joitakin hienoja spotify-soittolistojeni nimiä:
haikeaa kitaripoppii
get over it
söpön näkösii juttui
musiikki on parasta huumetta
Eva (tää sisältää Jipun Evan 33 kertaa ja sit kymmenen muuta biisii)
ja sit paras: pp märise sinä rauhassa, minä kuuntelen musiikkia!
19. joulukuuta 2013
?
Haluan lopettaa itseni vihaamisen. En haluu et koko loppuelämäni päässäni on jumissa ajatus huonoudestani. Koska siis onhan tää ihan naurettavaa. Haluun elää elämääni.
Haaveilen joka yö siitä, että joku nukkuis vieressäni. Onko se väärin? Onko väärin olla katkera siitä ettei kukaan kosketa mua?
Enkö saisi puhua ja surra tätä? Haluisin selvitä yksin ja kyl mä periaatteessa kai selviänkin (siis sitten joskus kun opin pääsemään yli kaikesta siitä muusta paskasta joka estää mua selviämästä) mutta MUN ELÄMÄLLÄ ei tunnu olevan merkitystä jos oon yksin.
Siis kai sen on joskus pakko tapahtua, eiks ni? On pakko olla olemassa edes yksi ihminen mullekin. Edes hetkeksi. Joku jota en inhota. Kerran ehdin jo luulla että on mut ainoo mitä hyödyin siitä kerrasta on se, että sain muodostettua kriteerit ens kerralle:
- joku joka oikeesti tykkää musta
- joku jonka jälkeen (siis jos/kun kaikki on joskus ohi) en vietä seuraavia kuukausia miettien päivittäin sitä kuinka haluan kuolla.
Poistin joku aika sitten blogisivuni, jossa kerrottiin minusta. En enää tunnistanut siitä itseäni.
Jos ootte lukeneet blogiani niin tiedätte minusta varmaan ainakin seuraavat asiat:
- juon paljon kahvia
- valitan jatkuvasti siitä kuinka forever alone oon
- kerjään rasittavalla tavalla kommentteja
- rakastan egotrippiä
Ei mussa oo kai mitään muuta tiedettävää.
Ei mussa oo kai mitään muuta tiedettävää.
Pitääköhän mun pitää taukoa blogistani et keksisin välillä muutakin kerrottavaa? Ehtisiköhän pääni räjähtää sen tauon aikana kun en pääse tuomaan itsekeskeisiä ajatuksiani julki?
Sisältääpä tämä merkintä paljon kysymysmerkkejä. Saankohan laitettua otsikoksi pelkän kysymysmerkin?
Tein tänään tosi tulista papukeittoo (suu paloi) ja kohta lähden laulamaan kauneimpia joululauluja.
Tein tänään tosi tulista papukeittoo (suu paloi) ja kohta lähden laulamaan kauneimpia joululauluja.
18. joulukuuta 2013
yön huippuideoita tässä merkinnässä
Täs mä oon.
(hurjaa. peloittavaa.)
Hassu yö. Tajusin lukeneeni tänä vuonna yhden (1) kirjan loppuun asti. Tää oli tosi pelottavaa tajuta, koska ennen oon lukenut monta kymmentä kirjaa vuodessa. Oon kyllä alottanut vaikka kuinka monta kirjaa tänäkin vuonna mutta kiinnostukseni/keskittymiskykyni ei oo riittänyt.
Yritän kunnostautuu. Perustettiin kaverini kaa kahden hengen lukupiiri. Oon tosi innoissani tästä.
Jee.
17. joulukuuta 2013
piparkakkulatte
Salaisuudet on hassuja. Ku ei ne välttämättä ole edes mitään kovin Isoja ja Maailmaamullistavia mut jostain syystä niitä ei silti välttämättä voi kertoa kenellekään. Meinasin sanoa, ettei ne välttämättä oo myöskään kovin merkityksellisiä, mut kai salaisuudet on aina vähän merkityksellisii? Muutenhan ne on vain asioita, joita nyt ei vaan satu kertomaan kellekään.
Kävin tänään kiertelemässä keskustassa. Tuntui aluksi hyvältä idealta, mutta sit tajusin, että voin törmätä täällä keneen tahansa ja ahdistuin ja menin kirjakauppaan hyllyjen väliin piiloon. Löysin pari kiinnostavaa kirjaa, mutten haluu ostaa kirjoja jotka vois lainata kirjastosta. Kirjat on niin kalliita. Haluaisin hirveästi lukea esim Khaled Hosseinin uusimman kirjan, mutta se maksaa ihan järjettömän paljon ja kirjastossa se on joko lainassa tai laina-aika on joku kaksi viikkoa. Oon tosi hidas lukemaan kirjoja, en todellakaan ehdi kahdessa viikossa.
Kävin iskän kanssa kahvilla. Musta tuntuu, että oli älyttömän hyvä idea muuttaa pois kotoa. Mun ja mun vanhempien välit on parantunu niin hurjasti kun ei nähdä enää kuin parin kolmen kuukauden välein.
Haluun puhuu hiuksistani! Anteeksi. Musta on vaan niin kivaa, kun niitä voi nykyään sanoa jo aika pitkiksi. Oon kasvattanut niitä tosiaan nyt jotain pari vuotta, ehkä? Joo. Sitä ennen mulla oli sellaiset sentin pituiset hiukset ja mua luultiin aina pojaksi. Silloin elämässäni oli sellainen vaihe, että oli kivaa kun mua luultiin pojaksi, mutta nykyään tykkään näyttää ihan tytöltä pitkine hiuksineni jne. Tää muutos on kyllä tuottanut vähän vaikeuksia, koska vaatekaappini on edelleen täynnä jotain miesten puolelta ostettuja vaatteita ja haluaisin vaihtaa ne mekkoihin ja nätteihin neuleisiin ja sellaisiin, mutta en oikein tykkää/jaksa ostaa uusia vaatteita.
Mut niin! Hiukseni! Tykkään ku voin leikkii näillä. Tykkään ku saan nää kiinni ja näytän silloin (omasta mielestäni) tosi fiksulta. Mut nää on vähän tylsän lättänät. Haluaisin sellaiset ihanan pörröiset hiukset. Vaikka yleensä ihmiset kai haluis just tälläiset sileet ja suorat hiukset, jollaiset mulla on. Oon varmaan vähän outo tapaus.
Ehkä pitäis lopettaa hoitoaineen käyttö ja tuhota nää värjäämällä ja suoristusraudalla xdd Tai sit ei.
Plöä (harrastan tällaisia omituisia ilmauksia ihan puheessanikin. plöä ja möö ja asdfghjk).
En tiedä mitä teen seuraavaksi! En tiedä mitä teen huomenna! En tiedä mitä teen koko loppuelämäni! Joskus tämmönen tuntuu ihan hyvältä.
(kerran baarissa joku tuntematon kyseli multa et missä näen itseni viiden vuoden päästä ja vastasin ettei mulla oo oikeesti mitään hajua ja se sanoi että kuulostaa aika huolestuttavalta. suurimman osan ajasta muakin huolestuttaa.)
14 ihmistä haluu ehkä puhuu mulle. Pakotan teidät vielä joskus tekemään sen. (tai sit saan teidät muuttamaan mielenne hohoho)
Mulla on sellainen olo, että oon vähän outo, mutten tiedä että millä tavalla muka.
Naurattaa?
Kävin tänään kiertelemässä keskustassa. Tuntui aluksi hyvältä idealta, mutta sit tajusin, että voin törmätä täällä keneen tahansa ja ahdistuin ja menin kirjakauppaan hyllyjen väliin piiloon. Löysin pari kiinnostavaa kirjaa, mutten haluu ostaa kirjoja jotka vois lainata kirjastosta. Kirjat on niin kalliita. Haluaisin hirveästi lukea esim Khaled Hosseinin uusimman kirjan, mutta se maksaa ihan järjettömän paljon ja kirjastossa se on joko lainassa tai laina-aika on joku kaksi viikkoa. Oon tosi hidas lukemaan kirjoja, en todellakaan ehdi kahdessa viikossa.
Kävin iskän kanssa kahvilla. Musta tuntuu, että oli älyttömän hyvä idea muuttaa pois kotoa. Mun ja mun vanhempien välit on parantunu niin hurjasti kun ei nähdä enää kuin parin kolmen kuukauden välein.
Haluun puhuu hiuksistani! Anteeksi. Musta on vaan niin kivaa, kun niitä voi nykyään sanoa jo aika pitkiksi. Oon kasvattanut niitä tosiaan nyt jotain pari vuotta, ehkä? Joo. Sitä ennen mulla oli sellaiset sentin pituiset hiukset ja mua luultiin aina pojaksi. Silloin elämässäni oli sellainen vaihe, että oli kivaa kun mua luultiin pojaksi, mutta nykyään tykkään näyttää ihan tytöltä pitkine hiuksineni jne. Tää muutos on kyllä tuottanut vähän vaikeuksia, koska vaatekaappini on edelleen täynnä jotain miesten puolelta ostettuja vaatteita ja haluaisin vaihtaa ne mekkoihin ja nätteihin neuleisiin ja sellaisiin, mutta en oikein tykkää/jaksa ostaa uusia vaatteita.
Mut niin! Hiukseni! Tykkään ku voin leikkii näillä. Tykkään ku saan nää kiinni ja näytän silloin (omasta mielestäni) tosi fiksulta. Mut nää on vähän tylsän lättänät. Haluaisin sellaiset ihanan pörröiset hiukset. Vaikka yleensä ihmiset kai haluis just tälläiset sileet ja suorat hiukset, jollaiset mulla on. Oon varmaan vähän outo tapaus.
Ehkä pitäis lopettaa hoitoaineen käyttö ja tuhota nää värjäämällä ja suoristusraudalla xdd Tai sit ei.
Plöä (harrastan tällaisia omituisia ilmauksia ihan puheessanikin. plöä ja möö ja asdfghjk).
En tiedä mitä teen seuraavaksi! En tiedä mitä teen huomenna! En tiedä mitä teen koko loppuelämäni! Joskus tämmönen tuntuu ihan hyvältä.
(kerran baarissa joku tuntematon kyseli multa et missä näen itseni viiden vuoden päästä ja vastasin ettei mulla oo oikeesti mitään hajua ja se sanoi että kuulostaa aika huolestuttavalta. suurimman osan ajasta muakin huolestuttaa.)
14 ihmistä haluu ehkä puhuu mulle. Pakotan teidät vielä joskus tekemään sen. (tai sit saan teidät muuttamaan mielenne hohoho)
Mulla on sellainen olo, että oon vähän outo, mutten tiedä että millä tavalla muka.
Naurattaa?
16. joulukuuta 2013
junaeväsretki ja muita huisin jännittäviä tarinoita
Edellisestä merkinnästä: ajattelin asiaa ja tulin siihen lopputulokseen, että en mä pakota ketään lukemaan juttujani. Jos oon niin vitun ärsyttävä, nii voi oikeesti vaan lähtee menee.
(mut kyl ne jutut silti tuntu pahalta, koska mietin jatkuvasti, että vihaakohan kaikki oikeasti mua. ei se anonyymi henkilö kertonut mitään uutta. jos mun pitäis kertoo et mitkä piirteet mussa on ärsyttäviä, nii nimeäisin ihan samat jutut.)
Mut muihin, kiinnostavampiin uutisiin:
Heräsin lauantaina ja sunnuntaina vasta, kun aurinko oli jo laskenut. Lauantaina en tehnyt mitään. Sunnuntaina oli tarkoitukseni mennä Tuomiokirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja, mutta mun piti siivota.
Tuli tiiättekö ihan sairaan hyvä olo kun sain siivottuu pöytäni ja lattiani. Ja vessan ja keittiön. Ja vietyy roskikset roskakatokseen ja pyyhittyy jopa pölyt. Oon niin ylpee itestäni kun sain tän tehtyy.
Tuli eilen haikea olo, koska olin lähdössä kotiin, missä julkinen liikenne ei pelaa. Kävin sit istuskelemassa parin tunnin ajan ratikoissa sun muissa. (kaverini mielestä tää on outo harrastus?) Metrossa oli joku poika, joka nukkui, mutta näytti huolestuttavan paljon siltä kuin olisi menettänyt tajunsa tai jotain. Olin jo valmiina menemään ja katsomaan et onko kaikki kunnossa mut sit se heräs ja jäi kyydistä.
Menin sit kämpille. Pakkasin. Söin jääkaappia tyhjäksi. Valvoin koko yön ja aamulla lähdin ennen kuutta junalle. Söin junassa hapankorppuja ja nukuin ehkä kaksi tuntia. Lopun ajan kuuntelin musiikkia ja seurasin lumen määrän lisääntymistä maisemassa.
Oli vähän jännä olo kun vihdoin pääsin kotiin. Sellainen "oon ollut liian pitkään hereillä ja syönyt huonosti." Äiti oli onneks tehnyt lasagnee ihan mua varten (lasagne on lempiruokaani)!
Tuntuu hyvältä olla kotona. Sain pitkästä aikaa hyvää kahvia (mun kahvinkeitin keittää edelleenkin sellaista kuraveden näköistä liejua). Katsoin Prinsessapäiväkirjat ja sit vedin yksin singstarii niin, että ihan kuuma tuli. Toivottavasti tämä harvinaislaatuinen vierailuni kiinnostaisi siskoanikin sen verran edes, että tulisi käymään kotona eikä hilluis koko ajan jossain muualla. Mulla on sitä vähän ikävä.
Möä. Mitä kuuluu? Tuntuu et kaikki muut paitsi mää päivittää tosi harvoin blogejaan. Mitä syötte aamupalaksi, jos ette leipää/muroja/puuroa? Onks kivaa kun joulu tulee kohta?
(mut kyl ne jutut silti tuntu pahalta, koska mietin jatkuvasti, että vihaakohan kaikki oikeasti mua. ei se anonyymi henkilö kertonut mitään uutta. jos mun pitäis kertoo et mitkä piirteet mussa on ärsyttäviä, nii nimeäisin ihan samat jutut.)
Mut muihin, kiinnostavampiin uutisiin:
Heräsin lauantaina ja sunnuntaina vasta, kun aurinko oli jo laskenut. Lauantaina en tehnyt mitään. Sunnuntaina oli tarkoitukseni mennä Tuomiokirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja, mutta mun piti siivota.
Tuli tiiättekö ihan sairaan hyvä olo kun sain siivottuu pöytäni ja lattiani. Ja vessan ja keittiön. Ja vietyy roskikset roskakatokseen ja pyyhittyy jopa pölyt. Oon niin ylpee itestäni kun sain tän tehtyy.
Tuli eilen haikea olo, koska olin lähdössä kotiin, missä julkinen liikenne ei pelaa. Kävin sit istuskelemassa parin tunnin ajan ratikoissa sun muissa. (kaverini mielestä tää on outo harrastus?) Metrossa oli joku poika, joka nukkui, mutta näytti huolestuttavan paljon siltä kuin olisi menettänyt tajunsa tai jotain. Olin jo valmiina menemään ja katsomaan et onko kaikki kunnossa mut sit se heräs ja jäi kyydistä.
Menin sit kämpille. Pakkasin. Söin jääkaappia tyhjäksi. Valvoin koko yön ja aamulla lähdin ennen kuutta junalle. Söin junassa hapankorppuja ja nukuin ehkä kaksi tuntia. Lopun ajan kuuntelin musiikkia ja seurasin lumen määrän lisääntymistä maisemassa.
Oli vähän jännä olo kun vihdoin pääsin kotiin. Sellainen "oon ollut liian pitkään hereillä ja syönyt huonosti." Äiti oli onneks tehnyt lasagnee ihan mua varten (lasagne on lempiruokaani)!
Tuntuu hyvältä olla kotona. Sain pitkästä aikaa hyvää kahvia (mun kahvinkeitin keittää edelleenkin sellaista kuraveden näköistä liejua). Katsoin Prinsessapäiväkirjat ja sit vedin yksin singstarii niin, että ihan kuuma tuli. Toivottavasti tämä harvinaislaatuinen vierailuni kiinnostaisi siskoanikin sen verran edes, että tulisi käymään kotona eikä hilluis koko ajan jossain muualla. Mulla on sitä vähän ikävä.
Möä. Mitä kuuluu? Tuntuu et kaikki muut paitsi mää päivittää tosi harvoin blogejaan. Mitä syötte aamupalaksi, jos ette leipää/muroja/puuroa? Onks kivaa kun joulu tulee kohta?
15. joulukuuta 2013
14. joulukuuta 2013
Perjantai 13. päivä
Nukuin aika vähän.
Join kahvii.
Tentissä menin reunaan istumaan ku ajattelin että osaan niin vähän, et lähden heti ku saa lähteä. (meillä on tyhmät penkkirivit, sillee et jos istun keskellä ja haluun pois nii kaikki joutuu nousemaan et pääsen ohi.) Mut olinkin koko sallitun ajan. Tuli vähän kiire saada kaikki tehdyksi mutta pidän tätä hyvänä juttuna.
Kotona yritin nukkuu nopeat päiväunet mutten osaa nukahtaa nopeasti.
Katsoin jaksollisen X Factorii. Yksi lemppareistani veti Bruno Marsii, johon mulla on vähän jännä suhde ('jännä suhde' as in tykkään siitä aika paljon) mutta sitten se tippui =(
Miksihän katson niin innoissani jotain amerikan X Factorii. Se on niin amerikkalainen, sellaisella ärsyttävällä tavalla. Silti seuraan sitä hullun innoissani.
Lähdin keskustaan. Luin bussissa penkillä ollutta Metroa ja siinä oli joku juttu joka sai mut ajattelemaan jotain mut unohdin jo mikä se oli. Harmillista.
Tapasin mysteeritoverin. Käytiin "kahvilla" (se oli mielestäni liian sokeripitoista ollakseen kahvia). Mentiin eduskuntatalon portaille. Katseltiin ilotulituksia. Oli siistii. Mentiin chai latelle. Puhuttiin harrastuksistamme kuten ihmisten stalkkaamisesta. Riisuin vessassa sukkahousut. Tuli siveetön olo kun jalkaan jäi vain kahdet.
Käveltiin Tavastialle. Mulla oli järkyttävä määrä kolikoita, maksoin niillä narikan ja yli seitsemän euron siiderin. Mentiin eturiviin, seisottiin siinä Kauan.
Lopulta EGOTRIPPI saapui. Mikki oli suoraan edessäni. Olisin voinut koskea.
Oli us ko ma ton ta. Vaikka harmitti vähän, kun oli mielestäni ihan liian lyhyt keikka... Harmittaa sekin, etteivät taaskaan soittaneet Se on tosi jees. Mut oli hienoo kun koko yleisö lauloi mukana et hukuta mut unihiekkaan, älä herätä koskaan. Ja itkettää aina kun kuulen nämä ajat eivät ole meitä varten, mut on pakko yrittää. Oon varmaan puhunu tästä ennenki mut ilman tuota biisiä en ehkä olisi tässä.
Käveltiin öisessä Kalliossa. Ostin alepasta glögiä ja soijamaitoa. Seisoin ruuhkaisessa kello kahden bussissa. Tulin kotiin.
On loma. Saan valvoa. Saan nukkua.
Mulla on ihan hyvä mieli.
Join kahvii.
Tentissä menin reunaan istumaan ku ajattelin että osaan niin vähän, et lähden heti ku saa lähteä. (meillä on tyhmät penkkirivit, sillee et jos istun keskellä ja haluun pois nii kaikki joutuu nousemaan et pääsen ohi.) Mut olinkin koko sallitun ajan. Tuli vähän kiire saada kaikki tehdyksi mutta pidän tätä hyvänä juttuna.
Kotona yritin nukkuu nopeat päiväunet mutten osaa nukahtaa nopeasti.
Katsoin jaksollisen X Factorii. Yksi lemppareistani veti Bruno Marsii, johon mulla on vähän jännä suhde ('jännä suhde' as in tykkään siitä aika paljon) mutta sitten se tippui =(
Miksihän katson niin innoissani jotain amerikan X Factorii. Se on niin amerikkalainen, sellaisella ärsyttävällä tavalla. Silti seuraan sitä hullun innoissani.
Lähdin keskustaan. Luin bussissa penkillä ollutta Metroa ja siinä oli joku juttu joka sai mut ajattelemaan jotain mut unohdin jo mikä se oli. Harmillista.
Tapasin mysteeritoverin. Käytiin "kahvilla" (se oli mielestäni liian sokeripitoista ollakseen kahvia). Mentiin eduskuntatalon portaille. Katseltiin ilotulituksia. Oli siistii. Mentiin chai latelle. Puhuttiin harrastuksistamme kuten ihmisten stalkkaamisesta. Riisuin vessassa sukkahousut. Tuli siveetön olo kun jalkaan jäi vain kahdet.
Käveltiin Tavastialle. Mulla oli järkyttävä määrä kolikoita, maksoin niillä narikan ja yli seitsemän euron siiderin. Mentiin eturiviin, seisottiin siinä Kauan.
Lopulta EGOTRIPPI saapui. Mikki oli suoraan edessäni. Olisin voinut koskea.
Oli us ko ma ton ta. Vaikka harmitti vähän, kun oli mielestäni ihan liian lyhyt keikka... Harmittaa sekin, etteivät taaskaan soittaneet Se on tosi jees. Mut oli hienoo kun koko yleisö lauloi mukana et hukuta mut unihiekkaan, älä herätä koskaan. Ja itkettää aina kun kuulen nämä ajat eivät ole meitä varten, mut on pakko yrittää. Oon varmaan puhunu tästä ennenki mut ilman tuota biisiä en ehkä olisi tässä.
Käveltiin öisessä Kalliossa. Ostin alepasta glögiä ja soijamaitoa. Seisoin ruuhkaisessa kello kahden bussissa. Tulin kotiin.
On loma. Saan valvoa. Saan nukkua.
Mulla on ihan hyvä mieli.
12. joulukuuta 2013
mitä minä haluan
Haluisin niin kovasti, että ois kesä. Haluun kävellä paljain jaloin ilman takkii. Haluun kahlata vedessä. Haluun istua jossain päin Suomea juna-aseman tulikuumalla asfaltilla. Haluun kesäsateita ja haluun juoda siideriä kaivopuistossa. Haluun mökille, saunoa liian kuumassa ja mennä sit jääkylmään järveen ja sit kun kaikki muut on jo lähtenyt niin jäädä alasti seisomaan niin, että vettä on napaan asti, ja katsella tyyntä vedenpintaa kunnes vilustun. Haluun katsoa liikaa tv-sarjoja ja valvoa yöt ja syödä hulluna mansikoita. Ja vielä enemmän jäätelöä. Haluun helvetti sentään haista sääskimyrkyn ja hien sekoitukselle.
Mut kyllä mulle tällä hetkellä kävis seki jos ois ees kunnon talvi.
HELvetti.
Mut kyllä mulle tällä hetkellä kävis seki jos ois ees kunnon talvi.
HELvetti.
dam di dam
Tänään oli vähän paha mieli. Päätin seikkailla jonnekin. Metrossa mua vastapäätä istui kaksi tyttöä, jotka olivat kaverukset ja puhelivat siinä toisilleen, mutta samaan aikaan kumpikin kuunteli musiikkia omista kuulokkeistaan ja värkkäsi puhelimellaan ja minuutin välein kääntyi peilaamaan itseään ikkunasta. En tajua miten ne pystyivät tekemään noin monta asiaa yhtä aikaa!
Löysin itseni Itäkeskuksesta. Vaelsin kirjakaupassa ahtaiden hyllyjen välissä. Ostin paperia ja liimaa. Ajattelin yrittää askarrella jotain helppoa.
Huomenna pitäis joulukortitkin laittaa postiin. En oo tehnyt sellaisten eteen mitään. Nytkin pitäisi lukea huomisen vikaan tenttiin. Siis enää yksi ilta pitäisi opiskella ja sitten loma, mut ei pysty niinkään vähään. Naurettavaa.
Haluun vaan nukkuu.
Bussipysäkillä olin jostain syystä hyvin kiinnostunut höyryävästä hengityksestäni. Kotimatkalla kuuntelin hullun kovalla PMMP:n Rakkaalleni uudestaan ja uudestaan.
jos kuitenkin sä hylkäät niin
hirtän itseni patteriin
(en tiiä miksi näen sut vieläki
kaikkialla
kellon alla ja kaupassa ja koulussa ja kaduilla
kaikki muistuttaa sua ja susta
tässä ei oo mitään järkee
oot pelkkä aave
ja vain mun pääni sisällä
et varmaan oo oikeesti ees olemassa
miksi silti jokainen vastaantulija on sinä ennen kuin toisin todistetaan?)
Pääseekö joistain asioista koskaan yli? Ehken vain oo tarpeeksi vahva sellaiseen.
Plää.
Huomenna elämälläni on taas tarkoitus.
Löysin itseni Itäkeskuksesta. Vaelsin kirjakaupassa ahtaiden hyllyjen välissä. Ostin paperia ja liimaa. Ajattelin yrittää askarrella jotain helppoa.
Huomenna pitäis joulukortitkin laittaa postiin. En oo tehnyt sellaisten eteen mitään. Nytkin pitäisi lukea huomisen vikaan tenttiin. Siis enää yksi ilta pitäisi opiskella ja sitten loma, mut ei pysty niinkään vähään. Naurettavaa.
Haluun vaan nukkuu.
Bussipysäkillä olin jostain syystä hyvin kiinnostunut höyryävästä hengityksestäni. Kotimatkalla kuuntelin hullun kovalla PMMP:n Rakkaalleni uudestaan ja uudestaan.
jos kuitenkin sä hylkäät niin
hirtän itseni patteriin
(en tiiä miksi näen sut vieläki
kaikkialla
kellon alla ja kaupassa ja koulussa ja kaduilla
kaikki muistuttaa sua ja susta
tässä ei oo mitään järkee
oot pelkkä aave
ja vain mun pääni sisällä
et varmaan oo oikeesti ees olemassa
miksi silti jokainen vastaantulija on sinä ennen kuin toisin todistetaan?)
Pääseekö joistain asioista koskaan yli? Ehken vain oo tarpeeksi vahva sellaiseen.
Plää.
Huomenna elämälläni on taas tarkoitus.
11. joulukuuta 2013
wishing hole
Kävin eilen "jouluostoksilla". Ostin kallista kahvia ja kallista suklaata kotiinviemisiksi. Itselleni ostin glögiä. Oon jo juonut siitä puolet. Tiivisteglögiä on.
Siinä kampin ja forumin välisessä tunnelissa, jota oon viimeinkin oppinut käyttämään, tuli jotkut kaksi tyttöä kertomaan, että opiskelevat Raamattua ja että haluaisivat puhua mulle äiti Jumalasta. En halunnut jäädä kuuntelemaan, vaikka periaatteessa ois kiinnostanut, että mistä kohtaa Raamattua ne on löytäneet äiti Jumalan.
Yritin googletella asiaa ja löysin jonkun kirkon. Kuulosti jännältä. Ois varmaan kuitenki pitäny jäädä keskustelemaan. Paitsi ettei varmaan kuitenkaan. Oisin viel varmaan liittynyt kirkkoonsa ihan vain koska haluun olla mieliksi.
Join metrossa niin pahaa kahvia, että irvistytti ja henki haisi varmaan tosi pahalta. Paluumatkalla esitin fiksua ja luin muka tenttiin, vaikken ymmärtänyt kurssimateriaalista sanaakaan.
Tänään oli vaikea tentti ja tulin sieltä aika kauhistuneena, ja samalla kun yritin tasata hengitystäni koin uusia kauhun hetkiä: olin unohtanut arvotavaraa naulakoille eikä arvotavaraani löytynyt enää. Luojan kiitos infossa oli. Oon vähän naurettava: menin näiden tapahtumien jälkeen vessaan piiloon ja toistin itsekseni että "kaikki on hyvin, ei enää mitään hätää, kaikki on hyvin, kaikki on hyvin."
MUTTA
kun tulin vessasta kohtasin toverin jolle valitin huonosti menneestä tentistä ja toveri sanoi vain kaikkee pönttöö tyyliin "ei se oikeesti mennyt huonosti, oot hyvä, oot niin hyvä että pääset läpi." Ei se oikeesti tiedä mun hyvyydestä mitään, mut ilostuin noista sanoista niin paljon että hymyilin koko kotimatkan ihan pöhkösti. Ihan sama sitä paitsi et pääsenkö läpi vai en, aina voi uusii. Ensi vuonna sitten.
Mut nyt vielä kaks tenttiiiiii.
(Käykää kirjottaa mun world of textiin jotakin!)
Siinä kampin ja forumin välisessä tunnelissa, jota oon viimeinkin oppinut käyttämään, tuli jotkut kaksi tyttöä kertomaan, että opiskelevat Raamattua ja että haluaisivat puhua mulle äiti Jumalasta. En halunnut jäädä kuuntelemaan, vaikka periaatteessa ois kiinnostanut, että mistä kohtaa Raamattua ne on löytäneet äiti Jumalan.
Yritin googletella asiaa ja löysin jonkun kirkon. Kuulosti jännältä. Ois varmaan kuitenki pitäny jäädä keskustelemaan. Paitsi ettei varmaan kuitenkaan. Oisin viel varmaan liittynyt kirkkoonsa ihan vain koska haluun olla mieliksi.
Join metrossa niin pahaa kahvia, että irvistytti ja henki haisi varmaan tosi pahalta. Paluumatkalla esitin fiksua ja luin muka tenttiin, vaikken ymmärtänyt kurssimateriaalista sanaakaan.
Tänään oli vaikea tentti ja tulin sieltä aika kauhistuneena, ja samalla kun yritin tasata hengitystäni koin uusia kauhun hetkiä: olin unohtanut arvotavaraa naulakoille eikä arvotavaraani löytynyt enää. Luojan kiitos infossa oli. Oon vähän naurettava: menin näiden tapahtumien jälkeen vessaan piiloon ja toistin itsekseni että "kaikki on hyvin, ei enää mitään hätää, kaikki on hyvin, kaikki on hyvin."
MUTTA
kun tulin vessasta kohtasin toverin jolle valitin huonosti menneestä tentistä ja toveri sanoi vain kaikkee pönttöö tyyliin "ei se oikeesti mennyt huonosti, oot hyvä, oot niin hyvä että pääset läpi." Ei se oikeesti tiedä mun hyvyydestä mitään, mut ilostuin noista sanoista niin paljon että hymyilin koko kotimatkan ihan pöhkösti. Ihan sama sitä paitsi et pääsenkö läpi vai en, aina voi uusii. Ensi vuonna sitten.
Mut nyt vielä kaks tenttiiiiii.
(Käykää kirjottaa mun world of textiin jotakin!)
aliavaruuden kuva
Kodin kuvalehdessä (lempilehteni!1 löydän sieltä aina kaikki aiheet jutuilleni) puhuttiin kosketuksen tärkeydestä ja siitä kuinka voi jopa sattua jos kukaan ei kosketa.
Ja se sattuu. Sattuu sattuu sattuu. Varsinkin näin öisin.
Muistelen kirjoittaneeni joskus johonkin runoon jotain noloa tyyliin "tyyny ei ole vielä koskaan halannut takaisin." Mut vaikka onki noloo niin aika totta on. Ei se ole vieläkään.
(julkaisen aina silloin tällöin tekstejäni eräällä sivustolla. sit jotkut on sanonu ettei ne oo ihan paskoja. hassuu.
pitäisköhän mun pitkästä aikaa yrittää kirjoittaa jotain. edes jotain paskaa.)
Mietin välillä ihmisiä, joita ikävöisin jos he katoaisivat. Mietin onko olemassa ketään joka miettisi samaa asiaa (listaa sellaisista ihmisistä joita ikävöisi) ja ajattelisi minua.
Kello on puoli kolme ja huomenna on tentti (josta on pakko päästä läpi) ja oon maannu sängyssäni kohta kaks tuntii enkä vieläkään nuku. Jos hakkaisin päätäni seinään niin saisinkohan tajuni kankaalle?
(kangakselle. heh heh.)
Tääl mä vaa höpöttelen.
Jalkoihini sattuu. Ihan ku kasvukipuja.
(kun olin pieni niin kärsin ihan järjettömistä kasvukivuista lähes päivittäin. mut jäin silti pätkäksi. puijausta!)
Nyt yritän taas nukkuu. Öitä.
9. joulukuuta 2013
lalala maanantaipäivitys
Uusi kämppikseni muutti tänne viikonlopun aikana, mutta oon ollut nolosti linnottautuneena omaan huoneeseeni. Tänään tapasin hänet vihdoinkin. Olin keittämässä puuroa kun ovi kävi. Tervehdin kömpelösti, kerroin kuka oon ja että mun tiskiharjaa saa halutessaan käyttää.
Ihan mukavalta vaikutti. Pitää mua kyllä varmaan tosi ihmiskammoisena, mikä toki olenkin. Mua ei ole suunniteltu soluasujaksi.
Mulla ei oo ruokaa. Olin suunnitellut syöväni yliopistolla, mutten jaksanutkaan tehdä mitään sellaista mikä ois vaatinut a) puhtaita hiuksia ja b) vaatteita. Oon sit viettänyt koko päivän sisällä kuunnellen Jipun Väärinpäin lentävät linnut -albumia useamman kerran läpi, vaihtanut sitten Kerkko Koskinen Kollektiiviin ja nyt on vuorossa Passenger. Nii ja opiskellutkin olen! Vitun tentit kun sellaiseen pakottavat. Olispa jo perjantai. Silloin alkaa loma.
Äiti soitti eilen. Kerroin tulevani kotiin ensi viikolla. Äiti kertoi ostaneensa jonkun kasviskeittokirjan ja että voin sit kokkailla sen kanssa yhdessä. Mua melkein itketti.
On ollut pienoinen koti-ikävä.
Toivoisin joululahjaksi uutta keittiöveistä, patalappuja/-kinttaita ja jotain söpöä kahvipurkkia.
(toivon myös 25 opintopistettä, kissaa, ja että joku tulisi ja siivoaisi huoneeni)
Ihan mukavalta vaikutti. Pitää mua kyllä varmaan tosi ihmiskammoisena, mikä toki olenkin. Mua ei ole suunniteltu soluasujaksi.
Mulla ei oo ruokaa. Olin suunnitellut syöväni yliopistolla, mutten jaksanutkaan tehdä mitään sellaista mikä ois vaatinut a) puhtaita hiuksia ja b) vaatteita. Oon sit viettänyt koko päivän sisällä kuunnellen Jipun Väärinpäin lentävät linnut -albumia useamman kerran läpi, vaihtanut sitten Kerkko Koskinen Kollektiiviin ja nyt on vuorossa Passenger. Nii ja opiskellutkin olen! Vitun tentit kun sellaiseen pakottavat. Olispa jo perjantai. Silloin alkaa loma.
Äiti soitti eilen. Kerroin tulevani kotiin ensi viikolla. Äiti kertoi ostaneensa jonkun kasviskeittokirjan ja että voin sit kokkailla sen kanssa yhdessä. Mua melkein itketti.
On ollut pienoinen koti-ikävä.
Toivoisin joululahjaksi uutta keittiöveistä, patalappuja/-kinttaita ja jotain söpöä kahvipurkkia.
(toivon myös 25 opintopistettä, kissaa, ja että joku tulisi ja siivoaisi huoneeni)
kato, hirvi!
Yhy yhy näin täydellisyydestä unta jälleen kerran. Tuntui niin todelliselta, että inhotti herätä. Jälleen kerran.
Ajattelen hirveesti unia, varsinkin omiani. Musta unet on tosi taianomaisii. Kehittelen itsekseni kaikenlaisii teorioita ja haluun esim uskoo, että se täydellisyysihminen, josta viime yönä uneksin, näki ehkä samaan aikaan unta musta? Ja sit jos joskus tapaamme niin tajutaan silleen yhtaikaisesti, että meidät on luotu toisillemme? Voi luoja, kuulostan prinsessasadulta.
(tunnen sun, sut unessa kerran kohtasin)
(tunnen sun, sut unessa kerran kohtasin)
Voisin vaan puhuu unista ja unistani hulluna. Se on sellainen aihe, että jos joskus ootte seurassani noin neljältä aamuyöllä niin en ehkä pysty estämään itseäni. (oon muutenki vähän semmonen että mulla riittää öisin aina juttuu, vaikka toverit yleensä haluaisivat nukkua. olen pahoillani.)
Mut.
Muistin tänään, että oon 20. Kappas! Mut siis oli tällä tajuamisellani joku pointtikin: tein 15-vuotiaana itselleni paketin, jonka päälle kirjoitin nimeni ja että saan avata sen vasta sitten, kun täytän 20. Ja nyt vasta muistin sen.
Oli hyvin hämmentävä kokemus käydä läpi kaikki se, mitä olin sinne laittanut. Siellä oli ysiluokan matikan vihkoni, kirjeitä itseltäni ja muilta, listoja lempiasioistani, koulukuvia, junalippuja, runoja, tarina muurahaiskarhusta, ja kaikenlaista sellaista hämmentävää mistä mulla ei oo mitään hajuu et miks oon päättänyt laittaa ne mukaan.
15-vuotiaasta minusta ei ole kovin kauan aikaa oikeasti, mutta silti tuntuu, että oon ihan eri ihminen. En tiedä, miksi 15-vuotias minä ajatteli, että mua kiinnostaisi muistella ysiluokan aikaista lukujärjestystäni, tai miksi nimesin Fools Gardenin lempibändikseni (en nykyään muista niiltä kuin yhden biisin). Mun käsialanikin on muuttunut ihan hirveästi. (se oli ihan järjettömän ruma joskus. en kyl tiedä onko vieläkään paljon parempi.)
+ ajattelin nuorempana hyvin tyhmästi asioista, ja olin hyvin stereotyyppinen angstiteini, jonka maailma pyöri oman navan ympärillä jne jne...
en varmaan ajattele kovin paljon paremmin vieläkään, mut haluan ajatella et oisin vähän kehittynyt.
Olin listannut ystäviäni. Jouduin toteamaan itsekseni, että hyvin harva niistä ihmisistä on enää elämässäni.
Hassua miten sitä kertyykin ihmisiä, jotka ovat jossain vaiheessa olleet hullun tärkeitä. Tuntuu niin oudolta. Asiat.
En. Tajuu.
Ihmiset taitaa oikeesti muuttuu. Mutta emmä huomaa sitä, koska tää on mun elämä ja mä elän tätä päivittäin, oon koko ajan mukana, ja en huomaa meneväni eteenpäin, koska kaikki päivät tuntuu samanlaisilta. Vain sitten, jos katsoo taaksepäin, voi tajuta ettei tunnista sitä ihmistä joka joskus oli.
Ehkä kirjoitan joku päivä kirjeen 30-vuotiaalle itselleni ja sit 30-vuotiaana luen sen ja päivittelen itsekseni sitä, kuinka typerä ja nolo olin silloin ku olin kakskyt vee.
8. joulukuuta 2013
Spämmään taas blogiini (anteeksi)
mutta
oon jotenki ihan kauheassa tunnekuohussa pikkujutun takia
tai no
oikeastaan useamman
enkä pääse tästä pois.
Tuntuu, että hajoan.
Tai sillee.
Ei oo mitään koossapitävää voimaa.
(ollut enää pitkään aikaan)
Mut siis niin. Maailma on paha ja ihmiset on inhottavia enkä tiedä miksi tää yllättää mut vieläki joka kerta.
Tuntuu käsittämättömän kauhealta.
mutta
oon jotenki ihan kauheassa tunnekuohussa pikkujutun takia
tai no
oikeastaan useamman
enkä pääse tästä pois.
Tuntuu, että hajoan.
Tai sillee.
Ei oo mitään koossapitävää voimaa.
(ollut enää pitkään aikaan)
Mut siis niin. Maailma on paha ja ihmiset on inhottavia enkä tiedä miksi tää yllättää mut vieläki joka kerta.
Tuntuu käsittämättömän kauhealta.
en ehi keksi otsikkoo
"- rakastuminen tuntemattomiin julkisissa liikennevaloissa"
JULKISISSA LIIKENNEVALOISSA. naurattaa niin paljon, etten taida edes korjata. harrastan varmaan tuotakin.
haluaisin yksityiset liikennevalot.
tänään ei tee mieli käyttää isoja kirjaimia sillee niin kuin niitä yleensä kuuluu käyttää. virkkeiden alussa ja sillee. ei.
vedin tänään heti herättyäni sellaiset kofeiiniöverit, että en ees tiiä. tuntui kuin ruumiini ois valunut maahan ja se mitä mulla on siellä sisällä (sielu? uskotteko sieluun(i)?) ois lähtenyt leijailemaan huoneeseeni. tuntui epätodelliselta.
söin loput makaronilaatikot jääkaapista. sit sulatin pullii uunissa ja ne olivat melkein valmiita, kun sain vihdoinkin vieraan. olin odottanut jo ainakin kuukauden pullavierasta. (ikkunan eessä olen istunut pullalautanen kädessäni, valmiina työntämään sen mahdollisen vieraan nenän alle)
istuttiin huoneessani, jonka lattiaa en ollut jaksanut raivata näkyvämmäksi, ja puhuttiin suurista asioista. mulla jäi paljon ajatuksia päälle, mutta en jaksa jäsennellä niitä tähän juuri nyt.
kerron sen sijaan turhemmasta oivalluksestani: olen jo kauan miettinyt blogiani. et mikä idea tässä on, mitä järkee tässä on. nyt vihdoin tajusin: tää on seuranhakuilmoitukseni! ei oo vain vielä toiminut. mut: saa ottaa yhteyttä. kaikki söpöt tytöt ja pojat: tänne vaan viestii. oon aika helppo. pitäis varmaan hävetä.
VITTU! vuokra piti maksaa eilen. nyt kiireenvilkkaa verkkopankkiin.
(oho, kello on jo yli 12. toissapäivänä siis ois pitäny maksaa. IDIOOTTI!"!" aekfjhsadfkjhsdf aaargh)
heippa.
JULKISISSA LIIKENNEVALOISSA. naurattaa niin paljon, etten taida edes korjata. harrastan varmaan tuotakin.
haluaisin yksityiset liikennevalot.
tänään ei tee mieli käyttää isoja kirjaimia sillee niin kuin niitä yleensä kuuluu käyttää. virkkeiden alussa ja sillee. ei.
vedin tänään heti herättyäni sellaiset kofeiiniöverit, että en ees tiiä. tuntui kuin ruumiini ois valunut maahan ja se mitä mulla on siellä sisällä (sielu? uskotteko sieluun(i)?) ois lähtenyt leijailemaan huoneeseeni. tuntui epätodelliselta.
söin loput makaronilaatikot jääkaapista. sit sulatin pullii uunissa ja ne olivat melkein valmiita, kun sain vihdoinkin vieraan. olin odottanut jo ainakin kuukauden pullavierasta. (ikkunan eessä olen istunut pullalautanen kädessäni, valmiina työntämään sen mahdollisen vieraan nenän alle)
istuttiin huoneessani, jonka lattiaa en ollut jaksanut raivata näkyvämmäksi, ja puhuttiin suurista asioista. mulla jäi paljon ajatuksia päälle, mutta en jaksa jäsennellä niitä tähän juuri nyt.
kerron sen sijaan turhemmasta oivalluksestani: olen jo kauan miettinyt blogiani. et mikä idea tässä on, mitä järkee tässä on. nyt vihdoin tajusin: tää on seuranhakuilmoitukseni! ei oo vain vielä toiminut. mut: saa ottaa yhteyttä. kaikki söpöt tytöt ja pojat: tänne vaan viestii. oon aika helppo. pitäis varmaan hävetä.
VITTU! vuokra piti maksaa eilen. nyt kiireenvilkkaa verkkopankkiin.
(oho, kello on jo yli 12. toissapäivänä siis ois pitäny maksaa. IDIOOTTI!"!" aekfjhsadfkjhsdf aaargh)
heippa.
7. joulukuuta 2013
sekopäänä hulluna heilua
Eilen oli itsenäisyyspäivä. Lähdin suht aikaisin ulos, koska uuden kämppikseni piti muuttaa sisään enkä halunnut olla tiellä. Olin nukkunut noin neljä tuntia. Näin ystävän, käytiin joulukojuilla, ostettiin suklaata (muistin just että mulla on sitä vieläki!! se on vegaanista JA siinä on pähkinöitä, täydellistä), ja istuttiin kampin bussiterminaalissa puhumassa asioista, joista en kovin monien kuule puhuvan julkisesti.
Oli muuten hämmentävän nätti olo eilen.
Mentiin Vuosaareen, ostin pahvikahvin, mentiin Ruoholahteen. Metrossa näin tulevan aviopuolisoni. Harmi, ettei hän saa varmaan koskaan tietää yhteisestä tulevaisuudestamme.
Yritettiin saada kiinni ylioppilaiden soihtukulkue, mutta löydettiin ne vasta Senaatintorilta. Lauloivat Maamme-laulun ja pitivät puheita ja se oli ainoa hetki koko päivänä, kun tuntui itsenäisyyspäivältä.
Lähdettiin glögille mysteeritoverin luokse. Kuuntelin suomen kielen opiskelijoiden innokasta keskustelua ja bongailin Tarja Halosta Tampere-talosta. Läikytin punaviinillä terästettyä glögiä keltaisille sukkahousuilleni. Näyttävät nyt katu-uskottavemmilta, ihan kuin verta nimittäin ois.
Sit palattiin keskustaan ja suunnattiin Herra Ylpön & Ihmisten keikalle. Oli ihan kiva keikka sinänsä, yleisö oli vain hyvin ahdistava. Tuntui, etten päässyt sellaiseen kunnolliseen fiilikseen, kun tiedostin koko ajan liian selkeästi kaiken ympärilläni tapahtuvan. Parhaat biisitkin oli vasta lopuksi (en siis oo mikään erityisen kova fani edes, tykkään vain levystä Pojat ei tanssi ja sit sen lisäksi parista muusta biisistä).
Tulin kotiin ja, en tiiä, oli vähän ahdistunut olotila.
Näin unta siitä, että kaikki hylkäsivät mut.
(pelkään jatkuvasti, että oon vain rasite muille ihmisille)
Uusi kämppikseni ei olekaan vielä täällä. Ei ole toinenkaan kämppikseni. Olen yksin. Pitäisi lukea ensi viikolla oleviin kolmeen tenttiin. Voisin juoda lisää kahviakin. Juon aika paljon kahvia nykyään, vaikka tarkoitukseni oli vähentää. En halua vähentää.
Kämppäni ohitse ajoi juuri limusiini.
Voikaa hyvin.
Oli muuten hämmentävän nätti olo eilen.
Mentiin Vuosaareen, ostin pahvikahvin, mentiin Ruoholahteen. Metrossa näin tulevan aviopuolisoni. Harmi, ettei hän saa varmaan koskaan tietää yhteisestä tulevaisuudestamme.
Yritettiin saada kiinni ylioppilaiden soihtukulkue, mutta löydettiin ne vasta Senaatintorilta. Lauloivat Maamme-laulun ja pitivät puheita ja se oli ainoa hetki koko päivänä, kun tuntui itsenäisyyspäivältä.
Lähdettiin glögille mysteeritoverin luokse. Kuuntelin suomen kielen opiskelijoiden innokasta keskustelua ja bongailin Tarja Halosta Tampere-talosta. Läikytin punaviinillä terästettyä glögiä keltaisille sukkahousuilleni. Näyttävät nyt katu-uskottavemmilta, ihan kuin verta nimittäin ois.
Sit palattiin keskustaan ja suunnattiin Herra Ylpön & Ihmisten keikalle. Oli ihan kiva keikka sinänsä, yleisö oli vain hyvin ahdistava. Tuntui, etten päässyt sellaiseen kunnolliseen fiilikseen, kun tiedostin koko ajan liian selkeästi kaiken ympärilläni tapahtuvan. Parhaat biisitkin oli vasta lopuksi (en siis oo mikään erityisen kova fani edes, tykkään vain levystä Pojat ei tanssi ja sit sen lisäksi parista muusta biisistä).
Tulin kotiin ja, en tiiä, oli vähän ahdistunut olotila.
Näin unta siitä, että kaikki hylkäsivät mut.
(pelkään jatkuvasti, että oon vain rasite muille ihmisille)
Uusi kämppikseni ei olekaan vielä täällä. Ei ole toinenkaan kämppikseni. Olen yksin. Pitäisi lukea ensi viikolla oleviin kolmeen tenttiin. Voisin juoda lisää kahviakin. Juon aika paljon kahvia nykyään, vaikka tarkoitukseni oli vähentää. En halua vähentää.
Kämppäni ohitse ajoi juuri limusiini.
Voikaa hyvin.
minä
Moi.
Oon kuja. Oon 20. Oon usein hämilläni.
Harrastuksiani:
- jipun väärinpäin lentävien lintujen laulaminen rautatieasemalla ja hakaniemen silloilla
- tien pentareella käveleminen
- rakastuminen tuntemattomiin julkisissa liikennevaloissa
- olla olematta koskaan rakastettu takas
Tässä ei oo järkee.
Mussa ei oo mitään erityistä.
Kiitos jos luit tän. Kiitos kun olet olemassa.
Hyvää päivänjatkoa.
6. joulukuuta 2013
tapasin paulin. tämä ei ole kertomus siitä vaan ihan muusta.
Palautin tänään viiden euron eestä pulloja ja ostin kaksi ruukkua salaattia koska syön sitä nykyään niin hulluna. Mun lempiruokajutut on hassulla tavalla kausittaisia: nyt himoitsen jatkuvasti salaattia ja syön sitä joka päivä kulhollisen.
Tein salaatin lisäksi makaronilaatikkoo, vaikkei olisi huvittanut tehdä ruokaa. Mutta huomenna uusi kämppikseni muuttaa sisään enkä viitti silloin ruveta laittamaan mitään. Ja huomenna on muuta tekemistä.
Tänään (eilen?) klo 23 olin valmistautumassa yöhön teekupposen ja ison jäätelöannoksen kera, kun mysteeritoverin vuoksi jätin kaiken kesken ja lähdin bussilla keskustaan. Haettiin pahvikahvit ja seisottiin mannerheimintien varrella. Ihmiset pyyteli tupakkaa, mutta meillä ei ollut.
Ohitsemme kulki ihminen, jonka tiedän netistä. Oli hämmentävää. Oon alkanu bongailla ihmisiä, jotka tiedän netistä. Ne ei varmaan edes tiedä, kuka olen.
Mietin muutenkin aina, siis ihan jatkuvasti, et huomaako yleensäkään kukaan mua.
Kaislan ovella ikämme tarkisti todella hupsu tyyppi, joka ei kylläkään osannut laskea (sanoi, että ikäraja on 37 ja että oon muka 18 vuotta liian nuori mut että pääsen silti sisään). Tulevana matemaatikkona meinasin huomauttaa ikäni pyöristämisestä alaspäin, mutta ei hupsuja tyyppejä tarvitse oikaista.
Kotimatkalla bussissa istuin hyvin tuskastuneena. Koska pissahätä. Semmonen ihan järjettömän kova pissahätä, jota en nyt kuvaile tähän tarkemmin koska ihmisiä kuulemma yleensä saattaa häiritä puheet siitä, mitä vessassa teen?? Näin olen ymmärtänyt.
(mulla on tapana puhua monista asioista vähän turhan avoimesti. ja sit joistakin asioista ei.)
Vieressäni istunut nuorehko mies kysyi multa englanniksi lähintä pankkiautomaattia. Neuvoin sille väärän. Vahingossa.
Huomenna tapahtuu kaikkea jännää. Pitäisi varmaan nukkua muttei huvita. Haluaisin puhua itsestäni! Haluaisin, että olisi jotain kysymyksiä, joihin voisin vastata. Tai jotain.
Katsoin äsken jaksollisen verran Tanssiakatemiaa ja mietin sitä, että oon aika hyvä olemaan rakastunut. Tai sillee. Jännästi. Sillee et muhun kantsis rakastuu.
(vaikken mä kyl varmaan oikeesti oo. ei mulla oo kokemusta kuin kaikesta pahasti pieleen menneestä.)
Tein salaatin lisäksi makaronilaatikkoo, vaikkei olisi huvittanut tehdä ruokaa. Mutta huomenna uusi kämppikseni muuttaa sisään enkä viitti silloin ruveta laittamaan mitään. Ja huomenna on muuta tekemistä.
Tänään (eilen?) klo 23 olin valmistautumassa yöhön teekupposen ja ison jäätelöannoksen kera, kun mysteeritoverin vuoksi jätin kaiken kesken ja lähdin bussilla keskustaan. Haettiin pahvikahvit ja seisottiin mannerheimintien varrella. Ihmiset pyyteli tupakkaa, mutta meillä ei ollut.
Ohitsemme kulki ihminen, jonka tiedän netistä. Oli hämmentävää. Oon alkanu bongailla ihmisiä, jotka tiedän netistä. Ne ei varmaan edes tiedä, kuka olen.
Mietin muutenkin aina, siis ihan jatkuvasti, et huomaako yleensäkään kukaan mua.
Kaislan ovella ikämme tarkisti todella hupsu tyyppi, joka ei kylläkään osannut laskea (sanoi, että ikäraja on 37 ja että oon muka 18 vuotta liian nuori mut että pääsen silti sisään). Tulevana matemaatikkona meinasin huomauttaa ikäni pyöristämisestä alaspäin, mutta ei hupsuja tyyppejä tarvitse oikaista.
Kotimatkalla bussissa istuin hyvin tuskastuneena. Koska pissahätä. Semmonen ihan järjettömän kova pissahätä, jota en nyt kuvaile tähän tarkemmin koska ihmisiä kuulemma yleensä saattaa häiritä puheet siitä, mitä vessassa teen?? Näin olen ymmärtänyt.
(mulla on tapana puhua monista asioista vähän turhan avoimesti. ja sit joistakin asioista ei.)
Vieressäni istunut nuorehko mies kysyi multa englanniksi lähintä pankkiautomaattia. Neuvoin sille väärän. Vahingossa.
Huomenna tapahtuu kaikkea jännää. Pitäisi varmaan nukkua muttei huvita. Haluaisin puhua itsestäni! Haluaisin, että olisi jotain kysymyksiä, joihin voisin vastata. Tai jotain.
Katsoin äsken jaksollisen verran Tanssiakatemiaa ja mietin sitä, että oon aika hyvä olemaan rakastunut. Tai sillee. Jännästi. Sillee et muhun kantsis rakastuu.
(vaikken mä kyl varmaan oikeesti oo. ei mulla oo kokemusta kuin kaikesta pahasti pieleen menneestä.)
5. joulukuuta 2013
möh
Oon kai aika toiveikas ihminen. Siis ku luulis, että oon pettynyt itseeni jo niin monta kertaa että osaisin jo olla odottamatta itseltäni liikoja, mutta silti petyn aina uudelleen. Aina löytyy jotain uutta pettymisen aihetta.
(tein eilen koko päivän tehtävii, tein niitä vittu yhteen asti yöllä, ihan vaan jotta oisin tänään voinu mennä kouluun hyvin valmistautuneena. mutta nukuin pommiin. nukuin sen tärkeimmän jutun ohi. vituttaa niin paljon.
Semmarit - Paska torstai. mulla ei toimi youtube niin en voi tarkistaa toimiiks toi. ette te varmaan kuitenkaan sitä ees kato.)
Jos joku laittaa blogiinsa musiikkia tai videoita tai vaikka lyriikoita, niin kuunteletteko/katsotteko/luetteko ne?
Oon tiiättekö niin helvetin kyllästynyt maailmaan. Oon kyllästynyt kaikkiin valheisiin. Luin eilen jotain blogia, jossa kirjoittaja oli laskenut kaikki omistamansa vaatekappaleet ja niitä oli reilusti yli sata ja sitten kirjoittaja mietti, että onko se paljon.
En ymmärrä.
Elän kauheassa ristiriidassa: toisaalta tiedän olevani aika tyhmä mutta toisaalta pidän itseäni fiksumpana kuin monet muut. En osaa fysiikkaa enkä osaa käyttäytyä sosiaalisesti korrektisti enkä ymmärrä tarkasti miten joku suomen poliittinen järjestelmä toimii enkä osaa edes argumentoida kunnolla, mutta mä kuitenkin tiedostan useimmat niistä asioista, joista en tiedä tarpeeksi. Ja sit taas toisaalta mulla on aika vahvat näkemykset siitä, mikä tässä maailmassa mättää. Mä koen tajuavani monia sellaisia asioita, joita monet muut ei vain tunnu tajuavan.
Mut sit kuitenki välillä mietin, et entä jos oonkin niissäkin asioissa väärässä. Entä jos homous onkin väärin. Entä jos markkinatalous onkin se Juttu, joka pelastaa maailman. Entä jos.
(voisin tähän väliin kertoa salaisuuden, mutta sit tajusin etten haluakaan vielä kertoa.)
Emmä tiedä.
Jos olisin poliitikko, olisin sellainen joka ajaa muutamia tiettyjä itselleen tärkeitä asioita: eläinten oikeudet, lasten ja nuorten asiat, mielenterveyspalvelut, tasa-arvo joka asiassa, julkinen liikenne, maailman rauha. Ja sit suurimman osan ajastani käyttäisin siihen, että yrittäisin keksiä keinoa lopettaa koulukiusaaminen.
Piste.
olen nuori ja naiivi
ja minulla on tunteita
(tämä oli olavi uusivirtaa)
Mitä ihmiset on? Mikä minä olen?
Ehkä se selviää vielä joskus. Nyt menen keittämään lisää kahvia ja vaikeroimaan itsekseni kohtaloani olla olemassa.
(mun blogiin on tultu hakusanoilla "samuli putro" ja oon nyt miettinyt hirveesti et miten samuli putrosta pääsee mun pikkublogiini)
(tein eilen koko päivän tehtävii, tein niitä vittu yhteen asti yöllä, ihan vaan jotta oisin tänään voinu mennä kouluun hyvin valmistautuneena. mutta nukuin pommiin. nukuin sen tärkeimmän jutun ohi. vituttaa niin paljon.
Semmarit - Paska torstai. mulla ei toimi youtube niin en voi tarkistaa toimiiks toi. ette te varmaan kuitenkaan sitä ees kato.)
Jos joku laittaa blogiinsa musiikkia tai videoita tai vaikka lyriikoita, niin kuunteletteko/katsotteko/luetteko ne?
Oon tiiättekö niin helvetin kyllästynyt maailmaan. Oon kyllästynyt kaikkiin valheisiin. Luin eilen jotain blogia, jossa kirjoittaja oli laskenut kaikki omistamansa vaatekappaleet ja niitä oli reilusti yli sata ja sitten kirjoittaja mietti, että onko se paljon.
En ymmärrä.
Elän kauheassa ristiriidassa: toisaalta tiedän olevani aika tyhmä mutta toisaalta pidän itseäni fiksumpana kuin monet muut. En osaa fysiikkaa enkä osaa käyttäytyä sosiaalisesti korrektisti enkä ymmärrä tarkasti miten joku suomen poliittinen järjestelmä toimii enkä osaa edes argumentoida kunnolla, mutta mä kuitenkin tiedostan useimmat niistä asioista, joista en tiedä tarpeeksi. Ja sit taas toisaalta mulla on aika vahvat näkemykset siitä, mikä tässä maailmassa mättää. Mä koen tajuavani monia sellaisia asioita, joita monet muut ei vain tunnu tajuavan.
Mut sit kuitenki välillä mietin, et entä jos oonkin niissäkin asioissa väärässä. Entä jos homous onkin väärin. Entä jos markkinatalous onkin se Juttu, joka pelastaa maailman. Entä jos.
(voisin tähän väliin kertoa salaisuuden, mutta sit tajusin etten haluakaan vielä kertoa.)
Emmä tiedä.
Jos olisin poliitikko, olisin sellainen joka ajaa muutamia tiettyjä itselleen tärkeitä asioita: eläinten oikeudet, lasten ja nuorten asiat, mielenterveyspalvelut, tasa-arvo joka asiassa, julkinen liikenne, maailman rauha. Ja sit suurimman osan ajastani käyttäisin siihen, että yrittäisin keksiä keinoa lopettaa koulukiusaaminen.
Piste.
olen nuori ja naiivi
ja minulla on tunteita
(tämä oli olavi uusivirtaa)
Mitä ihmiset on? Mikä minä olen?
Ehkä se selviää vielä joskus. Nyt menen keittämään lisää kahvia ja vaikeroimaan itsekseni kohtaloani olla olemassa.
(mun blogiin on tultu hakusanoilla "samuli putro" ja oon nyt miettinyt hirveesti et miten samuli putrosta pääsee mun pikkublogiini)
2. joulukuuta 2013
niin kuin vain elävät voi
En tiedä miksi kaikkia tapahtumia ennen mulla on niin fyysisesti paha olo, että meinaan aina jättää ne väliin.
Onneksi menin eilen. Sitsejä ennen tapahtui mukavia asioita, jotka saivat mut vähän rentoutumaan ja pystyin jopa syömään jotain ilman et tuntu et tulee heti ylös.
Mut nii. Oli kivaa. Tapahtui kaikkea hämmentävää. Sain laitettuu hiukseni aika nätisti. Puhuin eräälle ihmiselle, jolle oon puhunut kerran aiemmin joskus syyskuussa, vaikka oon halunnut puhua enemmänkin.
En puhunut pöytäseurueelleni oikein mitään (ne tunsi toisensa mutta mä en tuntenut niistä ketään) ja olin varmaan vähän säälittävän oloinen. Mut sit kun mulle tarjoiltiin vahingossa väärä annos niin kaikki jotenkin jännästi tajusi sen ja sit kaikki yrittivät saada tarjoilijan huomion jotta se tois mulle lihattoman version ja se tuntui jotenkin tosi kivalta. Kun huomioivat mua. Muuten oisin varmaan kiltisti ollut aiheuttamatta mitään sählinkii ja ollut yksinkertaisesti syömättä.
Kun sitsit oli loppu ja käveltiin bussipysäkille, niin alkoi tuulla niin paljon et meinasin lähtee tuulen mukaan. Kiljuttiin ja naurettiin kun suuhun lensi hiekkaa.
Jatkoilla oli jännää. Oli tankotanssia ja vessoja jotka ei menneet lukkoon ja puhuin ja nauroin paljon. Musta tuntuu, ettei ihmiset ehkä vihaakaan mua. Musta tuntuu, että mulla on ehkä ystävä. Ainakin on sellainen ihminen, joka piti mua kädestä ja jonka kanssa jaoin juomat ja tupakat (poltin??) ja jolle oon nyt vähän ajan sisällä kertonut hämmentävän paljon sellaisia asioita, joita en yleensä kerro kellekään.
Baarissa juttelin tuntemattomille ihmisille, jotka selvästi yritti saada multa jotain sellaista, mitä en halunnut antaa. Vitsailin koko illan olevani sakkolihaa ja yhdelle tyypille sanoin olevani lesbo mut sit myönnyin ja sanoin et tykkään pojistaki (koska seurassamme oli yksi aika söpö sellainen piste piste piste).
Mulle tarjottiin juotavia ja jonkun jännän jutun seurauksena puhelinnumeroni on erään tyypin kännykässä ja kun illan lopuksi saatoin kaverini taksijonoon, niin joku tyyppi tuli sanomaan mulle että "sä oot söpö" ja kun mä sanoin et "sä oot kännissä" niin se sanoi et "joo, mut miten sä voit olla noin söpö." Tai jotain.
Tää kaikki on tosi hämmentävää, koska ei mulle koskaan tapahdu mitään tällaista.
Tulin yksin aamuyön bussilla kotiin ja jouduin kävelemään pysäkiltä vielä pari kilometriä ja ahdisti vähän, mutten joutunut raiskatuksi.
Kello on nyt jotain kuusi ja heräsin kolme tuntia sitten. Vähän hukkaan mennyt tää päivä, muttei se mitään. Oon niin iloinen siitä, etten jäänyt eilen kotiin.
Onneksi menin eilen. Sitsejä ennen tapahtui mukavia asioita, jotka saivat mut vähän rentoutumaan ja pystyin jopa syömään jotain ilman et tuntu et tulee heti ylös.
Mut nii. Oli kivaa. Tapahtui kaikkea hämmentävää. Sain laitettuu hiukseni aika nätisti. Puhuin eräälle ihmiselle, jolle oon puhunut kerran aiemmin joskus syyskuussa, vaikka oon halunnut puhua enemmänkin.
En puhunut pöytäseurueelleni oikein mitään (ne tunsi toisensa mutta mä en tuntenut niistä ketään) ja olin varmaan vähän säälittävän oloinen. Mut sit kun mulle tarjoiltiin vahingossa väärä annos niin kaikki jotenkin jännästi tajusi sen ja sit kaikki yrittivät saada tarjoilijan huomion jotta se tois mulle lihattoman version ja se tuntui jotenkin tosi kivalta. Kun huomioivat mua. Muuten oisin varmaan kiltisti ollut aiheuttamatta mitään sählinkii ja ollut yksinkertaisesti syömättä.
Kun sitsit oli loppu ja käveltiin bussipysäkille, niin alkoi tuulla niin paljon et meinasin lähtee tuulen mukaan. Kiljuttiin ja naurettiin kun suuhun lensi hiekkaa.
Jatkoilla oli jännää. Oli tankotanssia ja vessoja jotka ei menneet lukkoon ja puhuin ja nauroin paljon. Musta tuntuu, ettei ihmiset ehkä vihaakaan mua. Musta tuntuu, että mulla on ehkä ystävä. Ainakin on sellainen ihminen, joka piti mua kädestä ja jonka kanssa jaoin juomat ja tupakat (poltin??) ja jolle oon nyt vähän ajan sisällä kertonut hämmentävän paljon sellaisia asioita, joita en yleensä kerro kellekään.
Baarissa juttelin tuntemattomille ihmisille, jotka selvästi yritti saada multa jotain sellaista, mitä en halunnut antaa. Vitsailin koko illan olevani sakkolihaa ja yhdelle tyypille sanoin olevani lesbo mut sit myönnyin ja sanoin et tykkään pojistaki (koska seurassamme oli yksi aika söpö sellainen piste piste piste).
Mulle tarjottiin juotavia ja jonkun jännän jutun seurauksena puhelinnumeroni on erään tyypin kännykässä ja kun illan lopuksi saatoin kaverini taksijonoon, niin joku tyyppi tuli sanomaan mulle että "sä oot söpö" ja kun mä sanoin et "sä oot kännissä" niin se sanoi et "joo, mut miten sä voit olla noin söpö." Tai jotain.
Tää kaikki on tosi hämmentävää, koska ei mulle koskaan tapahdu mitään tällaista.
Tulin yksin aamuyön bussilla kotiin ja jouduin kävelemään pysäkiltä vielä pari kilometriä ja ahdisti vähän, mutten joutunut raiskatuksi.
Kello on nyt jotain kuusi ja heräsin kolme tuntia sitten. Vähän hukkaan mennyt tää päivä, muttei se mitään. Oon niin iloinen siitä, etten jäänyt eilen kotiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)