mun terapeutti meni kesälomalle. mä en tiedä onko mulla lomaa.
hain taas yhtä työpaikkaa. sitä halusin erityisen paljon. tein uuden cv:n ja luetutin sen ja hakemukseni muilla. pääsin haastatteluun. jännitti tosi paljon, mutta koin et se meni aika hyvin ja osasin olla aika rennosti. ja mielestäni toin osaamiseni ja sopivuuteni tosi hyvin esille. mut en silti saanut sitä paikkaa.
en ehkä kestä enää pitkään. tai no, en tiiä oonko kestäny tähänkään asti.
on koko ajan niin paha olla. vaik esitän muuta. ehk pitäis näyttää se koko ajan, niin ehkä sitten läheiset uskois sen ku sanon sen. nyt ne on vaan et "kyl jaksat nousta! kyl jaksat tehdä asioita!" ja näyttää tosi pettyneiltä jos en jaksa.
terapeuttini meni kesälomalle. tajusin etten jotenki oo ottanu yhtä juttua esille, ku ajattelin, että siihen menee monta kertaa, enkä halunnu, et se menee välillä pitää taukoo. mut se on iso asia ja nyt mua jotenki pelottaa, et ehitäänkö käydä sitä kunnolla ennen kuin mun eka vuosi menee täyteen. ja noh. haluisin olla ensi vuonna niin terve ettei tarvis käydä enää terapiassa. mut toisaalta. en oo ollu terve johonki 10 vuoteen.
