hoosiannaa

Kävin kirkossa (sateenkaarimessussa). Jännitti vähän, koska en tiennyt, miten kirkossa kuuluu olla. Mut kai onnistuin ihan hyvin. Nousin seisomaan silloin kun muutkin nousivat, muuten istuin paikoillani. Lauloin Hoosiannaa koska tykkään siitä. Muuten olin hiljaa.

En oikein tiedä, mitä odotin, mutta en kyl koe saaneeni mitään. Kaikki tuntui tosi tyhjältä, rukoukset ja Raamatun lauseet ja se kun pappi lauloi niitä juttuja joita se aina puhelaulaa. En kokenut sitä rauhaa, jonka toivoin kokevani. Ahdisti, kun jossain vaiheessa ihmiset kääntyilivät toivottamaan toisilleen siunausta ja mä vain hymyilin, koska en tiennyt mitä sellaiseen kuuluu vastata.

Ainoa, mikä ilahdutti, oli saarna. Sen piti nainen, joka puhui tosi rehellisenoloisesti. Olin oikein yllättynyt siitä, miten se tuntui olevan jotenkin katkera kirkolle ja sanoi että kokee uskovansa erilailla kuin kirkko opettaa. Mä en tiennyt, että saarnoissa voi puhua tuollaisesta. Oli kiva kuunnella.

Messun jälkeen kävelin pitkin pimeää ja liukasta Sturenkatua ja kävin ostamassa pussillisen ranskiksiiiii ja en tiedä mitä tapahtuu tulevaisuudessa enkä tiedä kuinka innolla odotan en tiedä mitään.

Kaikissa sukkahousuissani on reikiä.

hei gloriaaaaa etkö huomaa että yksin sinä jäit taas

Olin kaksi päivää pois koulusta (kirjoitin tuohon ensin vahingossa "kuolemasta", kuinka kuvaavaa), koska nukuin niin huonosti. Tänään pakotin itseni sinne. Koska ensi viikon jälkeen on tentit ja pelottaa, etten pääse mistään läpi. En osaa mitään. Enkä jaksa opiskella.

Kävin katsomassa Nälkäpelin. Tykkäsin siitä. Vaikka oon niin järkyttävän herkkä kaikelle väkivallalle, että ilmeisesti k-12 on mulle jo liikaa. Lol.

Itkin tänään ensimmäistä kertaa keskellä Helsinkiä. Kukaan ei välittänyt.
(Kukaan ei koskaan välitä.)
Itkin eilenkin, kotona. Yritän ajatella, että itkeminen on hyvä asia, koska vois myös vaihtoehtoisesti tuntuu niin pahalta ettei ees pysty itkemään. Mutta ei auta tuon ajatteleminen, kun tuntuu silti siltä kuin kaikki kaatuis päälle.

Hyviä juttuja pitää aina tällaisina päivinä yrittää listata:

Tänään oli erikoisen hyvä hiuspäivä.

Ostin jäätelöä ja spotifyssa on kaikkea sellaista uutta, mitä oon odottanut. Odotan myös sunnuntaina saapuvaa humalatilaa ja sitä, että pääsen tanssimaan.

Ajattelin huomenna mennä kirkkoon (???).

Ensi viikolla Herra Ylppö & Ihmiset ja sitä seuraavana Egotrippi!!!
(osallistuin johonkin kilpailuun josta vois voittaa liput myös egotripin toiselle tavastian keikalle, joka on mun keikkaa edeltävänä päivänä. mua kiehtoo ajatus testata, et löytyykö elämän tarkoitus kahdesta peräkkäisinä päivinä olevista egotripin keikoista.)

Ehkä Egotrippi on elämäni tarkoitus.

Tai sit Scandinavian Music Group.

Tai Samuli Putro.

Tai sit kuolinvuoteellani tajuan et "hemmetti, ei elämäni tarkoitus ollutkaan egotrippi vaan juoda maapallon glögivarastot tyhjiksi! melkein onnistuin! melkein! voin kuolla onnellisena"

joo.

kisu

Tuntuu niin tyhmältä avautua mut haluaisin avautua mut en avaudu koska mietin liikaa sitä kuinka tyhmää se on ja miten tuntuu et käytän ihmisiä siihen et vain avaudun niille kaikesta ja et se ei oo oikein.

Joskus vielä päässäni ei oo enää yhtään hiuksia kun revin niitä niin paljon.

Yritän tajuta:
a) miksi jotkut ihmiset tuntuu pitävän mua siistinä?
b) miksen mä itse pidä itseäni siistinä?

Onkohan Jumalaa olemassa? Uskon jollain tasolla Jumalaan, koska se oli niin pitkään mulle niin totta. Yhtä todellinen kuin mun oikee isä. Mutta miksei Jumala vastaa mun rukouksiin?
(toivottavasti ette tuu sanomaan mitään että "siksi koska et oo uskonut tarpeeksi" tai jotain koska sit saatan sanoo et "haista paska" ja en haluu)

En haluu ajatella.

Oon sit pinnallinen. Tässä on lista ihmisistä, joiden ulkonäöstä tykkään (joita panisin (saako noin sanoo?)):

Brandon Flowers, Tom Odell, Terhi Kokkonen, Sara Ramírez, Olavi Uusivirta, Paula Vesala, Mika, Florence Welch, Kate Nash noin vuonna 2007, Erlend Øye, Tegan ja Sara Quin, Regina Spektor, Jennifer Lawrence, Colin Firth, Natalie Portman, Lauren Lopez, Zooey Deschanel, Ewan McGregor, Hugh Grant, Leonardo DiCaprio, Ryan Gosling, Ezra Miller, Emma Watson, Rupert Grint, Miika Nousiainen, Milo Ventimiglia, Naya Rivera, Iwan Rheon, yks youtube-tyyppi jonka nimee en kerro =(, Teemu Brunila, Damien Rice, Morrissey, Kristen Stewart, Ellen Page, Maggie Gyllenhaal, Krista Kosonen, Jasper Pääkkönen.

Kuitenki unohdin jonku tärkeen.

En oikein pysy kii elämässä vaikka yritän sinnitellä (haha juha tapio jukka poika -viittaus). (nolo minä)
Kutsukaa joku mut johonki. ???

valoja ja kilpikonna

tartuin kameraani ensimmäistä kertaa ikuisuuteen.

ostin jouluvalot!

tulispa lunta.

(keskitetty merkintä)

joet joikaa

Oonko ainoa ihminen maailmassa, jonka pää vain täyttyy kaikista turhanpäiväisistä ajatuksista jotka pitäisi päästä jakamaan jonkun kanssa, muuten se täyttynyt pää räjähtää? Siis en kestä tätä. Haluan vain puhua lämpötilan tippumisesta ja ensi kevään kurssivalinnoistani ja siitä mitä söin tänään ruuaksi ja analysoida sitä, mitä tietyt ihmiset saa mut tuntemaan, ja missä kohti bussia on paras istua. Haluun puhua siitä, miltä kahvini näyttää ja miksi juon kahvia. Haluan ihmetellä sitä, et miten ihmisillä on joskus ihan omituinen kuva musta. Sellainen, etten tunnista siitä itseäni millään.

Haluaisin kertoa itsestäni kaikki ne piirteet, joiden takia mua vois kutsuu introvertiksi, mutta toisaalta puhua myös niistä jutuista, jotka väittää päinvastaista. Haluun ihmetellä ääneen sitä kuinka maailmankaikkeus laajenee koko ajan kiihtyvällä vauhdilla, toistella vain et "maailmankaikkeus laajenee koko ajan! kiihtyvällä vauhdilla! oikeesti! voitko kuvitella! hullun jännää!!!" Haluun kertoo mitä kaikkee osaan laskimellani tehdä. Haluun opettaa jonkun ratkaisemaan rubikin kuution. Haluun puhuu siitä kuinka HALUAN LUKEA KIRJOJA ÄÄNEEN mutta jostain syystä mun ääni aina puuroutuu ja happi loppuu ja änkytän ja se on ihan kauheeta.

Välillä unohdan jotain, mistä haluaisin puhuu, ja sit harmittaa. Kun jäi sanomatta. Vaikkei siinä ois mitään puhuttavaa. Joku tyhmä toteamus vain. Et "laulan joskus suihkussa mielessäni jotain Olavi Uusivirran biisii ja sit tanssin. siinä. suihkussa."

Mun ongelma on kai se, et puhun koko ajan kaikesta sellaisesta, millä ei oo mitään väliä, enkä koskaan mistään tärkeästä.

(alkoipa jostain syystä tuntua pöntöltä se, että mulla on blogi, jossa puhun vain itsestäni. ja sit jotkut lukee sitä. (lukevat eivätkä välttämättä kerro koskaan itsestään saati siitä että lukevat.)
tuntuu pöntöltä, et vaikka tän blogin idea on _minä_ niin silti estelen itseäni kirjoittamasta tänne kaikkea mitä päähäni tulee.
mun päähän tulee vaikka mitä ja paljon.)

Plöö.
Mulla on Suunnitelma täksi päiväksi. Saatte kuulla siitä sit jälkeenpäin. Jos se edes toteutuu.
Kauhee cliffhanger. Oikeesti en oo suunnitellu mitään erityisen jännää ja sit petytte vain.

joku soittaa huuliharppua

Turkuiluu:

Perjantaina otin mukaan vain repullisen tavaraa ja nousin junaan. Juna meni reittiä, jota en ole koskaan ennen kulkenut. Oli Jännittävää.

Perjantai-turkuilu tarkoitti tällä kertaa sitä, että ystävä tuli juna-asemalle vastaan ja pääsin tutustumaan söpöön pieneen kämppään ja juomaan teetä ja sitten käveltiin keskustaan ja näin torin ja jaettiin kahteen osaan jättimäinen korvapuusti, jossa ei ollutkaan yhtään kanelia. #turkupetti

Illalla oli patonkia ja viiniä ja jättipussi juustonaksuja. Kuunneltiin My Chemical Romancea ja kaikkea, enkä enää muista mitä muuta tapahtui? Valvottiin pitkään ja ei oltu kauhean hiljaisia ja naapurit varmaan ärsyyntyi jos kuulivat mutta onneksi eivät ole mun naapureita.

Lauantaina käytiin linnassa ja sitten pizzalla ja ahh. Sitten, koska oli kylmä, mentiin glögille. Haettiin vielä "joulu"oluetkin mutta se oli niin pahaa, etten saanut juotua edes loppuun.

Ostettiin karkkia, että saatais paha maku pois suusta, ja leiriydyttiin sänkyyn katsomaan Skinsiä. Tykkään kolmannesta sukupolvesta hulluna. Joskus tuntuu, että oon ainoo.

Sunnuntaina ei olis tehnyt mieli nousta, mutta noustiin. Illalla olin jo takaisin kotona.

*************

Muuta:

Kaikki on vaikeaa ja ylitulkitsen asioita ja oon huono ihminen monessa suhteessa (oikeesti) ja ajattelen liikaa asioita, joita ei pitäisi ajatella.

Eilen yöllä en saanut unta ja yhtäkkiä huomasin kirjoittaneeni pitkän avautumisviestin tuntemattomalle netissä.

Pitäisi soittaa YTHS:lle. Lykkään sitä koko ajan.
Tarvitsen apua.

**************

Ihan muuta:

Kommentoikaa mulle anonyymisti jotain. Ihan mitä vain.

siis voi hemmetti tähänkikö pitäis joku otsikko keksii

Istun junassa. Kerron myöhemmin enemmän kaikesta mutta just nyt mietin tällaisii:

- miten supernaiivin uusiksi lukeminen tuntuu näin hurjan hyvältä

- miksi junaliput on niin hemmetin kalliita et oikeesti pidän autoa ja jopa lentokonetta varteenotettavina vaihtoehtoina?

- haluaisin kertoa kaikille kuinka ihania ne on mut haluaisin tehdä tän mahdollisimman anonyymisti ettei niiden tarvis vaivaantua siitä, ettei ne "tunne" mua kohtaan samoin.

- onkohan mussa oikeesti joku peruuttamaton vika jonka vuoksi musta ei voi tykätä? haluaisin oppia tykkäämään itsestäni nii sit olis edes yks ihminen joka tykkäis.

- miksei kaupoissa ole kunnon valikoimia reilun kaupan suklaata? haluisin vaan pähkinäsuklaata jota voisin syödä hyvällä omatunnolla :(

- pitääkö mun antaa veljelleni jotain joululahjaksi?

- miksi nään niin epämääräisiä unia. haluaisin aina kertoa niistä koska mietin niitä aina tosi paljon, mutta ne on monesti sellaisia ettei niistä voi puhua kellekään.

en tiedä. välillä hävettää se, millaisia ajatuksia mulla on itsestäni, kun kuitenkin haluaisin tavallaan kapinoida kaikkea tätä paskaa vastaan mitä yhteiskunta ihmisille syöttää. mun mielestä yks vallankumouksellisimmista asioista on tykätä itsestään.

haluaisin pystyä siihen.

(mut toisaalta tunnen itseni tosi itsekeskeiseksi koska maailmassa tapahtuu paljon kauheampiakin asioita. mulla ei oo mitään merkitystä maailmalle.)

ei auta kuin vain yrittää

Naurattaa ku luento alkais 5 minuutin päästä ja kerranki oisin heränny ajoissa, muttei yhtään huvita mennä.

Oon tajunnut et miksi koulussa käyminen tuntuu välillä niin vaikealta: mulla ei oo siellä mitään turvapaikkaa. Ei oo vieläkään ihmisiä, joiden kanssa tuntisin oloni helpoksi. En osaa olla luontevasti. Oon koko ajan niin sairaan lukossa.

Lukossa on niin hyvä sana. Se kuvaa mua niin hyvin.

(aukaiskaa mut)

Eilen ratikassa kuuntelin Samuli Putroa. Ehdin kuunnella Se täydellinen ainakin kolme kertaa. Itketti, mutta purin hammasta.

Vastapäätäni istui vanha mies. Aloin miettiä vanhuutta. Monesti oon ajatellut, etten todellakaan haluu koskaan kasvaa vanhaksi mut nyt valaistuin: vanhat ihmiset saa tehdä mitä haluaa. Ne saa bussissa aina istumapaikan. Mummot voi aina jutella tuntemattomille mummoille, niillä on aina jotain yhteisiä asioita joista puhua. Ne voi pitää laukussaan aina mukana jotain pikkuveljen parhaita. Ne saa istua kaiket illat kotona kutomassa sukkia ja juomassa sherryä. Vanhana ei tarvitse enää pelätä jokaista valintaansa: ei oo enää mahdollista et koko elämä menis pilalle sen takii et valitsee väärin.

Vanhukset on kunnioitettavii ja suloisii. Samuli Putron Olet puolisoni nyt on ehkä yks maailmankaikkeuden hienoimmista biiseistä.

Jäin ratikasta jo puolessa välissä matkaa. Kävelin tihkusateessa ja annoin tuulen viedä hiukseni kasvojen eteen ja ajattelin Tehosekoitinta.
anna tuulen puhdistaa, nostaa helmoja heittää hiukset sekaisin
ja
olet kaunis
ja maailma on sun
Vaikka totuus on, että mulla oli päälläni housut ja hiukseni olivat vain liimaantuneet naamaani ja en oo kovin kauniskaan ja maailmakin on varmaan tehty jotain toista varten.

Mut kuitenkin.

Joskus tuntuu paremmalta, kun katselee sorsia, jotka uivat purossa vastavirtaan ja menevät sitten hetken aikaa virran mukana ja sit tekevät tän uudestaan. Ihan kuin laskisivat liukumäkeä.

Silloinkin tuntuu, kun muistaa, että on ihmisiä, joiden kanssa voi keskustella laulujen sanoilla ja joiden kanssa voi vilkutella ohimeneville busseille ja loukkaantua, kun kukaan ei vilkuta takaisin.

Silloinkin, kun tekee sienirisottoa.

Ja silloinkin, kun saa kaikki harjoitustehtävät tehtyä ennen nukkumaanmenoaikaa.

Join kaksi mukillista kahvia. Kohta lähden tunniksi kouluun.
Tänään lähden Turkuun.

ovet klo 20:00

Yritin tehdä itselleni letin. Sit yritin ottaa takaraivostani kuvan.

Oon ollut viimeaikoina aika pettynyt itseeni. Tuntuu, että onnistumisentunteet on nykyään inhottavan harvinaisia. Edes sellaiset pienet.

Tein tänään itselleni lohturuuaksi ison kulhollisen salaattia. Se ui oliiviöljyssä.

En tiedä lasketaanko salaatti lohturuuaksi.

Olen väsynyt.

Huomenna käyn ostamassa lipun Turkuun.

(tein tän merkinnän puhelimella enkä tiedä miltä tuo kuva tai tekstinasettelu tulee näyttämään. kestäkää.)

till i lost

Eilen oli jännä päivä. Tuntui, ettei mitään hyvää voisi tapahtua ja halusin jäädä kotiin nukkumaan, mutta koska olin viettänyt jo sunnuntain poistumatta sängystäni muuten kuin vessaan, niin lähdinkin eilen illalla ulos.

Hyvä että lähdin. Pääsin pelaamaan hauskoja pelejä, yhdessä voitin. Sain palkinnoksi suklaata. Söin joulutortun. Tutustuin paremmin erääseen ihmiseen, jota kohtaan mulla oli ollut noloja ennakkoluuloja. Mutta nyt kuulin Tarinan, ja vaikken usko sen olleen kokonaan totta, niin se oli silti hullun siisti Tarina ja oon nyt sitä mieltä, että tää tyyppi on ihan huippu.

Päädyin illan aikana myös jotenkin puhumaan syvällisiä erään toisen ihmisen kanssa ja siitä tuli ensimmäinen ihminen tuolla, jolle olen paljastanut tiettyjä asioita itsestäni. Mutta se tuntui niin oikealta ja hyvältä. Mua ymmärrettiin.

Meidät heitettiin pihalle jo joskus kahdeltatoista ja meinasin lähteä kotiin, mutta löysinkin itseni jatkamasta iltaa parin tyypin kanssa, joista toista en edes ennestään tuntenut mutta joka silti antoi mun pitää päässäni tonttulakkiaan (omaksi en sitä saanut höh). Istuttiin jossain ihan kivassa paikassa ja seurasin kun pojat pelasivat jotain sellaista, johon mun aivot eivät riittäneet. Puhuttiin kirjoista ja filosofiasta ja sellaisesta ja kaikki oli tosi hassuu.

Viime yönä näin unta, joka oli aluksi niiiiin kiva mutta eteni lopulta painajaismaiseksi. Mut päätin unohtaa loppu-unen ja keskittyä vain siihen hyvään osuuteen.

Tänään ei edes särkenyt päätä. Jaksoin nousta vikalle luennolle. Seikkailin ratikalla, kävin kaupassa, lämmitin jotain purkkipastakastiketta joka oli pahaa, katsoin x factoria ja nyt kirjoitan tätä koska välttelen kouluhommia. Vaikkei pitäisi vältellä. Huomenna tehtävien palautusta taas enkä oo vielä edes aloittanut, hemmetti.

En tiedä.
Oon varmaan vähän ihastunut.

En tiedä.

run run run

Eilen rautatieasemalla oli ahdistavaa porukkaa ja olin siellä liian aikaisin ja oli kaikki ainekset paniikkikohtaukseen mutta selvisin.

Näin kaukaista ystävää. Oli kivaa. Tykkään.
Tein pastaa, jossa oli valkosipulia ja chiliä ja tuoretta basilikaa. Oli kiva syödä välillä tuoretta basilikaa. Tykkään siitä hulluna mutten koskaan oikein kehtaa ostaa sitä, koska sit se ehtii aina mennä pilalle ennen kuin oon käyttäny sen kaiken.

Kun olin vienyt ystäväni pois, lähdin seikkailemaan. Haluaisin joskus tittelikseni "Kaupunkiseikkailija", mutta en vielä tunne Helsinkiä tarpeeksi hyvin. Tom Odellia en kuitenkaan tänään kuunnellut, sillä puhelimestani loppui akku. Tom Odelliton päivä siis. Korvaan menettämääni aikaa Tom Odellin aikaa tällä hetkellä.

Menin jonkun ratikan päätepysäkille. En tiennyt missä olin, mutta siellä oli meri. Istuin rantakivikossa ja olisin voinut istua siinä koko illan, mutta pissatti. Kävin ostamassa kaljaaa. En yleensä juo kaljaa, mutta jostain syystä teki mieli.

Sit lähdin muka kotiin, mutta stockmannin kulmalla oli se tyyppi, joka soittaa pulloja ja koska mulla oli kerrankin aikaa, niin jäin ratikasta pois ja menin katsomaan. Tykkään siitä niin hulluna. Hymyilytti ja itketti samaan aikaan. Heitin laatikkoon pikkukolikot kukkarostani ja menin jonottamaan stockan vessaan, minkä jälkeen menin viettämään aikaa jouluosastolle.

Haluaisin huoneeseeni jouluvalot. En tiedä haluanko käyttää rahaa sellaisiin. Haluaisin, että ne on punaiset.

Näin tänään Iina Kuustosen Kalliossa. Hymyilin silleen "tiedän kuka sä oot ;))" mutta en sanonut mitään, tietenkään.

Wikipedian mukaan Iina Kuustonen on näytellyt FC Venuksessa?? MIKSEN TIENNYT TÄTÄ!
Tykkään FC Venuksesta jotenkin nolon paljon.
Luin pidemmälle ja Iinan rooli oli "nainen baarissa". Ehkä tämä selittää.

Multa on tällä viikolla tarkastettu matkalippu jo kaksi kertaa. Hämmentävää. Tätä viikkoa ennen oon osunut tarkastajien tielle tasan kerran.

Kotona katsoin Vain elämää, koska oli Pauli Hanhiniemen jakso. Paulilla on niin kauniit silmät.

Näin tänään paljon söpöjä poikia. Ja söpöjä, onnellisia pareja. Miten ne löytää toisensa? Miksen mä löydä ketään? Miksei kukaan löydä mua?
Onko mulle ketään?

Viime yönä näin unta Olavi Uusivirrasta.

Nyt on alkava hiprakka ja haluaisin puhua jollekin. Tulkaa puhumaan mulle.

// Luin tän merkinnän läpi ja huomasin kyllä kaikki virheet, mutten jaksa korjata niitä! Joten ajatelkaa ne harkituiksi.

en jaksa enää otsikkovihanneksii

Kiroiluttaa. Vituttaa olla minä. Jos saisin olla kuka tahansa, en todellakaan olisi minä.
Siis on mussa jotain hyvääki. Yritän olla satuttamatta muita. Kuuntelen hyvää musiikkia. En keksikään tähän listaan mitään muuta.
Mutta voisin olla niin paljon enemmän. Jos en olisi minä.

Tänään istuin metrossa Mellunmäkeen asti. En tiedä miksi. Mellunmäessä ostin suklaata. Syön nykyään tosi harvoin suklaata. Vain, jos joku tarjoaa. Mutta nyt ostin.
Jollain asemalla istui joku poika, jota katselin ikkunan läpi. Sit se katseli muhun päin ja käänsin heti katseeni pois. Tyhmää. Oltais voitu katsella toisiamme silmiin ja jakaa yhteinen Hetki. Ei oltais nähty enää koskaan.

Ihmiset on niin kauniita.

Haluaisin tietää, katsooko mua kukaan koskaan sillee "vitsit toi on varmaan ihan pirun siisti tyyppi."
Ei varmaan.
mä oon vaan minä enkä joskus edes sitä, mä oon vaan minä enkä joskus edes sitä, mä oon vaan minä enkä joskus edes sitä, mä oon vaan minä ja aika harvoin edes sitä

Löysin kahden vuoden takaisen kuvan itsestäni enkä voi uskoa, että se olen minä.
Tänään neljä vuotta vanha luokkani kokoustaisi.

Muutaman tunnin päästä lähden kaukaista ystävää vastaan ja sitten kaikki on taas hetken hyvin.

Onkohan kaikki lopulta hyvin?

Puhun liikaa.
Pitäisi rajoittaa.

Oon todennäköisesti hyvin rasittava.

-

(I always find myself caught between saying too much and not saying enough)

munakoiso

Elämässä on rytmi. En vain hallitse sitä. Olisinkohan paremmin, jos kävisin koulussa niin kuin muutkin: säännöllisesti? Tai jos olisin ylipäätään säännöllinen. Symmetrinen ja tasainen ja suora ja sellainen, tiedättehän.

Vastasin terveyskyselyyn. Toivon, että ottavat yhteyttä. Itse en kuitenkaan koskaan saa kerättyä tarpeeksi rohkeutta luodakseni yhteyksiä sinne päin. Pitäisi tarkastuttaa hampaat ja pohtia jotain mielitohtoria ja mittauttaa varmaan hemoglobiinikin.

Oon kyllä viime aikoina yrittänyt huolehtia terveydestäni: ostin b-vitamiinia ja kiinnitin heijastimen takkiin. Pitäisi varmaan tutkia lisää nettiä, jotta voisin arvuutella mistä kaikista puutoksista todennäköisesti kärsin. Samalla voisin diagnosoida itselleni syövän ja nivelreuman ja haamukivun.

Tänään harhailin kaupungilla uusissa sukkahousuissa Minä olen hullu -kassin kanssa. Ostin lempirooibostani Hakaniemen Ruohonjuuresta ja suklaapukin Ruoholahden S-marketista. Söin sen ratikassa ja mietin jotain asiaa, josta meinasin nyt kirjoittaa tähän mutta se tuntuukin liian järjettömältä ääneen sanottavaksi (tai blogiin kirjoitettavaksi). Siinä kuitenkin istuin, sormet suklaasta tahmaisena ja korvissani jumalainen Tom Odell.

En tiedä, miksi pidän Tom Odellia jumalaisena. Ehkä siksi, että sen musiikki on juuri sellaista, jota juuri nyt haluan kuunnella. Ehkä siksi, että Tom on jumattoman hyvän näköinen. Ja vain kolme vuotta mua vanhempi. En kuitenkaan uskalla hirveästi haaveilla häistä tai mitään, koska luin jostakin, että Tomin kaikki laulut kertoo hänen kyvyttömyydestään muodostaa parisuhdetta, joka kestäisi pidempään kuin kuusi kuukautta.

Tulisipa jo lunta. Talvi voisi kestää noin viikon, sitten voisi tulla kevät. Helsingissä siis. Tämä on Virallinen Mielipiteeni.
(pohjoisessa voisi olla kunnollisempi talvi. meen sinne jouluksi.)

Vielä yhdestä asiasta haluan kertoa! Kun kävelin kotiin, niin edessäni käveli joku tyttö, joka näytti takaapäin hyvin ihastuttavalta. Mulla on joku juttu tyttöjen niskoihin. On ne (tytöt) edestäkin päin ihan kivoja, mutta silloin en välttämättä uskalla katsoa niitä päin. Niskoja ja selkiä voin katsella niin, ettei tarvitse pelätä että vaikuttaisin friikiltä.
Mutta nyt kun tunnustin tän tänne, niin varmaan vaikutan.
Oh, well.

Pojatkin on kivoja. Näin tänään ainakin kaksi (2) söpöä poikaa. Näin myös pojan, joka näytti Cheekiltä.
(en tykkää Cheekistä oikein. tykkään vain siitä biisistä, siitä Mitä tänne jää. koska jos sitä biisiä ei olisi olemassa, niin Erin ei olisi voinut esittää sitä Vain elämäässä.
vähän sama kuin että on hyvä, että Jukka Poika kirjoitti Siideripissiksen koska muuten Pauli Hanhiniemi ei olisi välttämättä koskaan päässyt vetämään sitä.)

Mitenhän on mahdollista, että mulla riittää näin paljon asiaa? Kirjoitan tänne noin joka päivä?? Ei mun elämässä edes tapahdu mitään!

Hämmennys.

kurpitsa

Vihaan sellaisia ylikivoja unia. Koska ne ei koskaan jatku enää sitten, kun herään.

(viime yönä asuin sellaisessa puumajassa, jossa oli monta kerrosta silleen jännästi, ja siellä asui paljon kivoja ihmisiä ja joku erityisen kiva silitteli hiuksiani ja unessa nukahdin hänen syliinsä mutta oikeasti heräsin)

(mutta herättyäni vihasin maailmaa niin paljon että jäin nukkumaan vielä neljäksi tunniksi. menin vasta viimeiselle luennolle, koska lintsasin sieltä perjantainakin)

En voi hyvin. Mutta onneksi löysin tänään Tom Odellin ja hänen musiikkinsa. En tiedä, olisinko muuten selvinnyt edes tästä päivästä.

Olenpa dramaattinen. Anteeksi.

Juon pahaa glögiä ja yritän keksiä, minkä avulla selviäisin huomisesta.

Jos luette tätä, niin arvostaisin kovasti, jos kommentoisitte jotain. Mitä tahansa. Kertokaa vaikka anonyymisti jokin salaisuus. Tai kertokaa selviytymiskeinoja. Tai musiikkisuosituksia! Olkaa kivoja.

En halua tuntea olevani näin yksin.

ketunleipä

Toinen kämppikseni muutti pois ja vei mikroaaltouunin mennessään. Mua ei huvita miettiä uuden mikron hankkimista, joten nyt alkaa mikroton elämä. Saa nähdä kauanko kestän sitä, että ruuat pitää lämmittää aina pannulla/kattilassa. Meillä ei oo toimivaa leivänpaahdintakaan.
Mutta nyt on tiskipöydällä paljon tilaa, kuten myös portaiden alla.

Kahvinkeittimenikin on rikki. En tajuu mikä siinä on vialla. Alkoi vain yhtäkkiä keittää pahaa kahvia.
(onkohan syynä "Helsingin paska vesi"? onko täällä paskaa vettä)

Tänään heräsin aikaisin O___O. Niin aikaisin, että ehdin jopa kouluun ajoissa (joo okei alkoi vasta kymmeneltä). Hämmentävää. Koulussa uskaltauduin sanomaan kaikkien edessä että "mie en TAJUA" ja sit osoittautuikin että ohjaaja oli tehnyt taululle virheen. Tuli hyvä mieli. Ei siitä, että joku oli tehnyt virheen, vaan siitä etten olekaan ihan tyhmä.

Vaikka suurimman osan ajasta olen aika tyhmä.

Koulun jälkeen kävin ostamassa suklaan makuisen kaurajuoman ja kiertelin mysteeritoverin kanssa Hämeentien uffeja ja lähetystoreja ja sellaisia. Ostettiin samanlaiset pullonavaajat. Nyt omistan pullonavaajan.

Leivoin korvapuusteja. Lidlin soijamaito on tosi makeaa, muttei se pullassa haittaa. Tuli hyviä pullia mutta paskaa kahvia.

Sain viestin, jonka lähettäjä kertoi eräänä päivänä nähneensä bussin ikkunasta tytön, jolla oli kiva tyyli, ja tajunnut sitten sen olevan minä! Tulin tästä hyvin iloiseksi.

Huomenna ajattelin ostaa tuoretta patonkia ja tehdä linssikeittoa ja syödä sitä patongin kanssa.
Tänään pitäisi OPISKELLA yhyy.

Haluaisin olla humalassa esim ensi viikonloppuna. Muttei oo seuraa edes pullansyöntii varten. Ehkä juon lauantaina sivistyneesti yksin punaviiniä ja toivon, että saisin viestejä anonyymeiltä tumblrissa.
Haha. "sivistyneesti"

*SYVÄ huokaus*

musiikki sai meidät sekaisin onnesta

Olavi Uusivirta oli mahtava. Loistava. Upea. Hieno. Ihana. Kuuma.
Mitkään noista sanoista ei oikeasti edes riitä.

Olin koko ajan niin villisti mukana, että olisin ansainnut eturivistä paikan. Mutta omapa oli vikani, kun seurasin Risto Juhanin ja Pimeyden esitykset mieluummin parvelta. Olin kuitenkin siinä mielessä hyvässä kohtaa, että kun Olavi crowd surffasi kaksi kertaa niin se meni molemmilla kerroilla päältäni.

Aaaa. Oon vieläkin ihan hurmoksessa. En ees tajuu. Olavilla on vaan ollut niin suuri vaikutus muhun (bloginikin on täynnä viittauksia sen musiikkiin). Rakastan sitä miestä.

Rakastan käydä keikoilla. Rakastan sitä tunnetta kun millään ei oo mitään väliä, pelkästään sillä hetkellä. Mua ja mun ongelmia ei ole olemassa. Oon varmaan vähän nolo kun heilun ja pompin aina niin paljon ja huutolaulan mukana, mutta ei se mitään, koska sillä hetkellä millään ei oo mitään väliä. En edes jaksa välittää siitä, kuinka paljon rahaa menee keikkalippuihin. Maksaisin mitä vain saadakseni kokea olevani elossa.

Kiitos, uusi Olavi Virta. Kiitos, kun vedit niin paljon lempibiisejäni. Kiitos, kun katsoit mua silmiin (ainakin haluun uskotella itselleni niin). Kiitos, että olet olemassa. Rakastan sua.

kurkku

Virallinen Mielipiteeni on, että eilinen merkintäni oli tyhmä.

Mutta se oli silti totta.
Tänään en mennyt luennoille koska yhyy. Sen sijaan nukuin pitkään ja sit heräsin ja laskin sängyssäni jotain matikan viime kevään yo-koetta?? Miksi. Välillä kävin keittiössä keittämässä kahvia, kun ensin kuulostelin ettei kämppikseni ja hänen vieraansa varmasti olleet siellä. (Tulivat yöllä kello 1 kotiin eivätkä vaivautuneet edes madaltamaan ääntään ja jos olisin ollut nukkumassa olisin varmaan ärsyyntynyt vielä tuhat kertaa enemmän. Nyt ärsyynnyin vain välinpitämättömyydestään.)

Mitenhän jotkut ihmiset voivatkin olla niin välinpitämättömiä (anteeksi jos toi sana on kirjoitettu väärin, en osaa). Eilen jollain luennolla takanani istui joku porukka, joka koko sen kaksituntisen ajan puhui omia juttujaan. Ääneen. Jossain välissä joku lähelläni istuva käski niitä olemaan hiljaa mut kohta taas jatkoivat. En ymmärrä! Meillä ei oo läsnäolopakkoa luennoilla. Miksi ihmeessä siis jotkut haluaa tulla sinne vain, jotta pääsisivät häiritsemään muita? Mä en kävisi luennoilla jos en haluaisi oikeasti kuunnella niitä.

Jossain välissä tänään kävin kaupassa. Etuovella annoin kolikot kukkarostani nenäpäiväkeräykseen. Mutta sisään päästyäni huomasin, että kerääjiä oli vielä paljon lisää ja mua hävetti kulkea niiden ohi. Mutta ei mulla ollut antaa enempää =(

Ostin tofua. En yleensä syö tofua, koska en osaa tehdä siitä hyvänmakuista. Mut tänään onnistuin! Laitoin sitä salaattiin ja siitä tuli ihan sairaan hyvää. Siitä salaatista siis. Onneksi tajusin tehdä ison satsin kerralla.
Ostin karpalolonkeroakin, koska oon juonut sitä viimeksi ehkä kaksi vuotta sitten ja mulla on jostain syystä huonoja muistoja siitä (oon varmaan päätynyt oksentamaan). Mutta ei tää nyt niin kauheeta oo. Ihme sokerilitkuu, joo, mut kyl tää alas menee.

Oon tässä pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että parhaat tyypit on sellaisia, joiden kanssa voi analysoida krapulatilojaan.

Eikä oo.

Parhaat tyypit on sellaisia, joiden kanssa on helppo olla.

Tuntuu, että ajattelen koko ajan samoja asioita. Oon ajatellut kaikki asiat päässäni läpi jo kauan sitten, mutta silti jatkan samojen asioiden pyörittelemistä. Mut toisaalta se on ihan jännä. Oon nimittäin tajunnut, että vaikka ajattelisin samoja asioita kuin viisi vuotta sitten, voin päätyä ajatuksissani eri lopputuloksiin.

Viisi vuotta. Tosi hassua, että siitä on viisi vuotta kun olin 15-vuotias. Ajattelen elämääni jaksoina: ensimmäinen jakso kesti siihen asti että pääsin yläasteelta. Toinen jakso alkoi kun täytin 16. Mun elämäni muuttui silloin täysin. Koen olevani ihan eri ihminen kuin ennen tuota uuden ajan alkamista. Niin moni asia muuttui.

Ehkä kerron siitä joskus, ehkä en. Nyt pointtini oli se, että on hassua. Oon vasta viisivuotias uudessa elämässäni. En käytännössä osaa tai tiedä vielä mitään.

Huomenna näen Olavi Uusivirran. En saanut seuraa keikalle, mut tällä hetkellä en huolehdi asiasta kovinkaan koska kuvittelen löytäväni sieltä jotain hienoa seuraa ja toivon kohtaavani sielunkumppanini ynnä muuta ynnä muuta.

Mulla on aina liian suuret odotukset. Petyn aina. Mut ihan sama vaikken löytäisikään Sitä Oikeaa, uskon silti että selviän huomisesta.

(välillä oon aika varma, ettei Sitä Oikeaa ole edes olemassa.)

disclaimer: en usko konseptiin "se oikea". käytän tuota nimitystä ihmiselle, jonka toivon joskus löytäväni. sellainen ihminen, joka ei ole välttämättä täydellinen mutta joka haluaisi mut ja tekisi mut niin onnelliseksi että halkeaisin.

Jotain onnellisuuden hetkiä: lippu, joka oikeuttaa näkemään Egotripin, se kun sain palautettua kaikki harjoitustehtävät, Idolsin Alma, popcornit, puhtaat pyykit, ja se äiti poikansa kanssa, jotka olen nähnyt nyt ainakin kaksi kertaa rautatientorilla.

edit: voi hemmetti nyt, ei tänää oo mikään nälkäpäivä vaan nenäpäivä.

tähänkin voisi tulla otsikoksi jokin kasvis

Nyt ei mene hyvin (taaskaan). Vaikka äiti soitti äsken ja väitin, että hyvin menee.

En jaksa itteeni tai mitään. En jaksa opiskella. En jaksa pitää huolta ihmissuhteista vaikka tiedän että jos mulla ei oo sellaisia niin saatan ehkä kuolla. Se vain tuntuu niin ylitsepääsemättömän vaikealta.

En jaksa pestä. En jaksa kiertää lammikoita ettei sukat kastuisi. En jaksa välittää, vaikka sienikastike räiskyy mikrossa. Leikkaan homeisesta juustosta vain selkeästi vihreät kohdat pois koska en jaksa välittää siitäkään.

Vihaan itseäni. Oon niin väärä. Haluaisin vain kelvata.

Pitäisi kai mennä jollekin ammattiauttajalle jolle sais avautua hallitsemattomasti. Tästä ja kaikesta muustakin.

Musta tuntuu, etten mä sais tuntea näin.




(anteeksi)

tässä on porkkana

Päätin, että lauantaina on minä ja hyvää musiikkia ja pahaa siideriä ja Olavi Uusivirta joka löytää sunnuntaiaamuna itsensä sängystäni.

Tää saa sydämeni itkemään.
(Linkin alla Pauli Hanhiniemen versio Juha Tapion Minä olen, sinä olet -biisistä)

Radioheadin Creep saa mut kananlihalle.

Jos voisin tehdä mitä vain, olisin muusikko. Laulaja. En tiedä mitään parempaa kuin kierrellä ympäri maailmaa pierunhajuisessa keikkabussissa ja pelastaa henkiä. Harmi, etten oo lahjakas.

Musiikkijuttuja, jotka ovat pelastaneet henkeni:
- Tegan and Sara
- Apulanta
- My Chemical Romance
- Egotrippi
- The Smiths
- Regina Spektor
- Samuli Putro
- PMMP
- Maija Vilkkumaa
- Paramore

En tiedä, kuka pelastaisi henkeni, jos saisin aivoinfarktin juuri nyt.

Pelkään kuolemaa enemmän kuin ihmisen kuuluisi.

(koska olen sanani mittainen mies niin:

)

omena

En nukkunut viime yönäkään kunnolla. Oon alkanut heräillä tyhmästi.
Näin unta, jossa jotkut nettituttuni JA Antti Tuisku kuolivat samana päivänä.

Olenkohan herkkä kofeiinin vaikutuksille? Sitä olen tässä pohtinut. Ainakin kehitän helposti riippuvuuksia (tän takia en uskalla alkaa tupakoida) ja joskus jos oon tosi väsynyt ja juon kahvia, niin menen ihmeen ylivirittyneeseen tilaan. Tuntuu, että olisin keinotekoisesti hereillä, eikä siinä tilassa pysty kyllä tekemään mitään hyödyllistä kuten vaikka läksyjä. Aivot nukkuu, mutta keho on hereillä ja tärisee ja yh.

En ees tiiä miksi juon kahvia. Pidän kofeiinia päihteenä. Mut ku aa, hyvä kahvi on hyvää ja on kiva päästä aamuisin hereille.

Mietin tämmöisiä, koska koen ehkä olevani highly sensitive person. Lähtökohtaisesti kyseenalaistan suurimman osan persoonallisuustesteistä ja sellaisista, koska sellaisten nettitestien tulokseen voi mun mielestä vaikuttaa kuitenkin aika paljon (en toki voi sanoa mitään oikeaa tietoa asiasta, en oo lukenut psykologiaa tai mitään). Joku psykologi mietti joskus, että mulla saattais olla aspergerin oireyhtymä ja teetti mulla sitten jonkun testin mut olin niin vahvasti itse sitä mieltä, ettei ole, niin ehkä se vaikutti siihen, miten vastasin siihen kyselyyn. En kyllä edelleenkään usko olevani asperger-henkilö, mutta ton HSP:n piirteet tuntuu kaikki sopivan muhun niin hyvin. Onko silloin väärin kutsua itseään sellaiseksi?

Joskus vaan tuntuu, että mussa on niin monta eri puolta, etten oo oikeesti mitään.

En tiedä, miten musta vois muka joskus tulla opettaja. En oo koko syksyn aikana käynyt kertaakaan taululle laskemassa mitään, vaikka meitä kannustetaan siihen koko ajan. Haluaisin vain seurata opetusta sivusta ilman, että mun ois pakko ottaa siihen aktiivisesti osaa jos en itse niin halua tehdä. Oon aina vihannut kaikkia ryhmätyöjuttuja. En opi mitään, kun keskityn vain stressaamaan sitä tilannetta.

Plää plää. Oon kai vaan vähän sosiaalisesti vammainen. Vaikka toisaalta joskus saatan onnistuu.
(mut en tänään. kävin pyykkituvassa ja joku (söpö) poika avas mulle oven enkä saanut sanottua edes kiitos. voi luoja.)

Tai sit ehkä tää kaikki viittaa vain siihen, etten kuulu mihinkää yliopistoon. Oon liian huono, tyhmä ja laiska.

Tällainen, osa 2

Egotripilläääää

Ruokaaaaa

parsakaali

Moi kaikki ihmiset.
(oottekohan te kaikki ihmisiä? onko kukaan teistä kissa?)
((haluaisin kissan. jos luet tätä, niin tuu luokseni asumaan.))

On taas tapahtunut kaikkea niin absurdia että epäilyttää, onko tää mun elämä ylipäätään. Kivat ihmiset ovat vierailleet luonani. Torstai-iltana oli uusi ihminen ja salmiakkikossua ja hauskaa. Perjantaina oli hassu leffa nimeltä Don Jon ja oranssien turkinpippurien syömistä myöhäisillan ratikassa ja sateisessa Sörnäisissä kävelyä aikeena löytää jokin mukavaisa istuskelupaikka, jota Halloween ei olisi löytänyt, mutta lopputuloksena päädyimme kämpilleni katsomaan Vain elämää -videoita.

(tässä vaiheessa voin tehdä Virallisen Tunnustuksen: olen häpeämättömän ihastunut Pauli Hanhiniemeen.)

Lauantaina tilasimme pizzaa ja fanitettiin Jukka Poikaa ja Juha Tapioo ja ja tehtiin maailman hienoin blogimerkintä ja käytiin Mannerheimin haudalla ja sellaista.

Tänään nukuttiin pitkään ja saatoin Mandin pois (yhyy). Sit tulin ratikalla kotiin ja lähelläni istui tyttöjä, jotka sanoivat "OU MAI KAAD" ja "vitun pysäkki".

Vessaa pesiessäni mietin sitä, kuinka en oo ansainnut tätä kaikkee ja mitä tapahtuu. Oon vain tälläinen ihmeellisen hönö tyyppi, joka
- asuu Helsingissä (milloinhan sisäistän tän??)
- tuntee niin hienoja ihmisiä että itkettää
- saa järjettömän kivoja kommentteja blogiinsa (miksi ees luette mua :D miksi ette lue oikeesti hyvii blogei.)
- ja siis mitähän vielä

Pelottaa vähän se hetki (joka varmaan väistämättä tulee) kun pääsen taas tekemään vastaavan listan kaikesta paskasta jota tapahtuu suurimman osan ajasta. Miksei hyviä päiviä ole joka päivä?

Huomenna elämä on taas normaalia ja tulee opintotuki ja lauantaina olisi Olavi Uusivirran keikka mutten tiedä uskallanko mennä sinne yksin.

(ensi yönä suunnittelen nukkuvani pitkästä aikaa hyvin, pitäkää mulle peukkuja.)

vain elämää

mystinen nimimerkki on vampyyri.


moi kujan lukijat. täällä on mandi ja mystinen nimimerkki. myös pelkkä mystinen riittää kavereiden kesken. kuja on hyvä pitämään talouspaperirullaa pään päällä!

tässä kuvassa talouspaperirullaa ei esiinny

tässä esiintyy.

lähdemme viettämään pyhien miesten juhlapäivää hautuumaalle. googlattiin, että mikä on helsingin paras hautuumaa. tämä on kultistista toimintaa piste.

terveisin:
no ei keksitty