18. huhtikuuta 2017

tunnen oloni yksinäiseksi.

yhden jäsenen menettäminen on saanut ystäväporukkani sekaisin. kaikki on muuttuneet. enää ei spämmätä whatsapp-chattiin bussissa kirkuvista lapsista. enää ei edes nähdä.

olen väsynyt. pääsiäislomalla ois pitänyt opiskella. ahdistaa, kun en tajua yhdestä kurssista mitään, on pakko päästä läpi. pakko onnistua. pakko valmistua kandiksi, muuten kaikki on turhaa.
hain kesätöitä, koska pakko saada rahaa. ja halusin alan töitä. mut nyt mulla ei ole kesälläkään yhtään lomaa.

ei ole aikaa nähdä ketään. ei ole ketään kelle puhua. stressaa helvetisti. vihaan ystävääni, koska se kuoli ja kaikki tuntuu vaikealta enkä pysty puhumaan siitä sille.

vittu.