Kävin lääkärissä. Yritin sanallistaa itseäni. Lääkäri kysyi et mitä tulin hakemaan, mikä mua auttaa, ja mä en tienny. Tuntui tosi tyhmältä. Olin vaan varannut ajan, odottanut sitä 3 viikkoa ja lopulta osannut sanoa vain et ahdistaa. Kai odotin jotain ihmeparanemista.
Lääkäri mainitsi taas et terapia vois auttaa. Mut en osaa puhua. Oon käyny tuolla 3 vuotta enkä osaa sanoa muuta ku et ahdistaa. Mut sit se lueskeli potilastietojani ja mä tuijotin lattiaa ja mietin et eikö mua oikeesti voi auttaa. Sit päädyin sanomaan et ehkä terapia.
Sain sit puhelinajan psykiatrille huomiseksi. Se ehk kertoo et miten edetään.
Tavallaan vituttaa tosi paljon, koska olin menossa parempaan suuntaan ja sit enää en. Halusin lopettaa lääkkeet mut nyt taas nostettiin annostani. Haluaisin olla terve. Eikä kiinnostais kaikki terapiaan liittyvä: terapeutin etsintä, kelan kanssa värkkääminen, itse se koko terapiaprosessi.
Emt. Katotaan miten asiat etenee.
