yks mun parhaista ystävistä kuoli.
siitä on jo kolme viikkoa kun kuulin ja shokki on vähän lieventynyt mutta jatkuu edelleen. on kuitenkin mennyt jo niin paljon aikaa etten enää viitti vaivata ihmisiä puhumalla tästä koko ajan.
tänään etsin jotain pankin kirjettä ja löysin pari vuotta sitten tältä ystävältä saamani postikortin. osoitekentässä mun nimen eessä luki "rakas ystävä" ja äh.
tää on ehkä hirveintä mitä oon kokenu. oon niin vihainen maailmalle. mun ystävä oli niin älykäs ja hauska ja innostunut tyyliin kaikesta. se piti kaikista ja kaikki piti siitä. täällä ois tarvittu sitä vielä.
useimpina päivinä en edes tajua mitä on tapahtunut. sit taas tajuan ja toivon etten tajuais. on vaikee yrittää muistaa elää omaa elämää kun keskittyminen karkaa siihen etten voi enää koskaan halata tai silittää hiuksia tai nauraa yhdessä niin kovaa et sattuu. meillä oli niin onnellisia hetkiä. ja meillä jäi niin monta juttua kesken.
voi rakas. annan anteeksi mutten tällä hetkellä tiedä miten voin koskaan selvitä tästä.
