Vihaan edelleen sateessa pyöräilemistä.

Mutta tykkään muumikorteista,
avokadoista,
asfaltista,
L-koodista
ja uusista bambusukkapuikoistani.

Kun lätäköissä hyppiminen ei enää auta

En ymmärrä, miten kukaan jaksaa tehdä joka päivä kahdeksan tuntia töitä ja sen lisäksi vielä muutakin: tehdä ruokaa, harrastaa liikuntaa, nähdä ystäviä, elää.

Minä makaan töiden jälkeen sohvalla iltaan asti, yritän muka nukkua päiväunet mutten oo koskaan osannut nukahtaa silloin kun haluan.

Oikeasti joskus tuntuu turhalta elää, jos koko loppuelämä on tällaista. Kertokaa, ettei se ole tällaista.

(oon varmaan tulossa kipeäksikin. tylsää. haluaisin juoksemaan.
haluan kevään.)

Putin elää

En ole kirjautunut bloggeriin ainakaan kahteen viikkoon.

Merkittävin asia, jonka tänä aikana olen tehnyt, oli varmaan yliopistohaku. Lykkäsin sitä lähes viimeisille hakupäiville asti. Jostain syystä se tuntui tosi pelottavalta ja jotenkin lopulliselta? Enhän mä vieläkään ole edes varma, mitä haluan elämälläni tehdä!

Hain kuitenkin. Matematiikkaa ainakin viiteen eri kaupunkiin. Lisäksi englantia ja uskontotiedettä Helsinkiin sekä kotimaisten kielten kandidaattiohjelmaan Vaasaan. En ollut viimeisintä harkinnut etukäteen lainkaan mutta hakukohteita valitessani huomasin sen listassa ja yhtäkkiä alkoi kuulostaa tosi jännittävältä ajatukselta opiskella ruotsia Vaasan suomenruotsalaisessa ympäristössä. Ajattelin ainakin pääsykokeessa käydä, vaikka todennäköisesti kuitenkin menen lukemaan matematiikan aineenopettajaksi. Jos siis pääsen sisään. Pelkkää matikkaa pääsen lukemaan suoravalinnalla, mutta aineenopettajakoulutukseen vaaditaan soveltuvuuskokeen läpäisy. Jos en sitä läpäise, niin ehkä voisinkin viettää vuoden Vaasassa ja kokeilla sitten uudestaan?

Jännittävää.

Eräänä päivänä kirjoitin runon:

Miika Nousiainen - hyvä uutinen

Oi, Miika

harmaiden hiustesi vuoksi

jouduin tänäänkin vaihtamaan pöksyni

kolmesti.

Juttujesi taso yksin

saa minut uskomaan

ettei ihmiskunta ole vielä tuhoon tuomittu.

Toivottavasti olet taustatyöskentelynä

harjoitellut kestävyysjuoksua.

Helsingistä Rovaniemelle on nimittäin

815 kilometriä.

Saatte tänään merkintäni päätteeksi kuulla kolme asiaa, jotka eivät kiinnosta ketään, mutta jotka haluan silti kertoa:

1. Olen vihdoinkin saanut lopetettua kahvin juonnin. Olen kahden kuukauden aikana juonut ehkä kaksi kupillista kahvia. Olen niin ylpeä itsestäni. Jos minä pystyin tähän, niin kaikki on mahdollista, ystäväiseni!

2. Ostin kunnolliset juoksukengät ja ensimmäistä kertaa koskaan mun ei tarvi pakottaa itseäni lenkille. Se ei enää satu väärällä tavalla.

3. Työkaverillani on kauneimmat kädet jotka olen koskaan nähnyt. Hävettää aina, kun saan itseni kiinni tuijottamasta niitä.

Voikaa hyvin.