100. postaus

Sata on iso määrä. Yleensä poistan blogini jo kauan ennen tuon määrän saavuttamista. Tähän blogiin oon jo tottunut siinä määrin, etten halua tätä poistaa. Ainakaan ihan heti.

Tänään fysiikan 7. kurssin (sähkömagnetismi) kokeessa tuntui vähän tältä:



Ts. en osannut mitään. Piirtelin hienoja kuvia, kun en mitään laskua saanut tehtävästä aikaiseksi. En tiiä, saanko mitään pisteitä jostain RLC-piirin kytkentäkaaviosta ku sitä ei ois välttämättä tarvinu edes piirtää.
Hävetti palauttaa koetta, ku ope oli aiemmin sanonut sen olevan tosi helppo ja oli varma, että kaikki saa siitä kiitettävän.

Siskoni teki poikaystävälleen ruokaa. Ne kuuntelee keittiössä Adelea. Minun levyni.

Katselen iltaisin TV7:a, ku haluan olla ajattelematta mitään. Toimii kohtalaisen hyvin. Ainoa ajatukseni on se, että miten voi olla laillista näyttää semmosta paskaa julkisesti televisiossa.

Kirjoitukset tältä syksyltä ohi

Nyt on aikaa tehdä mm. seuraavat asiat:

- kirjoittaa kaksi kirjettä
- ostaa uusia vaatteita tehty
- alkaa lenkkeillä
- kirjoittaa ylös kaikki ne tarinat, jotka mulla on parin kuukauden ajan pyörinyt mielessä
- lukea kirjoja: Leijat Helsingin yllä loppuun, Pussikaljaromaani, Yhtään, Ennen päivänlasku ei voi, Baby Jane ruotsiksi, Supernaiivi, Kummajainen astuu kehiin, Haiteksi, Veljeni Leijonamieli, Varjomadonna, The Secret History, Potterit, Det osynliga barnet. Unohdin varmaan jotain.
- katsoa elokuvia
- katsoa Doctor Whota (!!!)
- lukea fysiikan kokeeseen
- varata aika kampaajalle
- käydä valokuvaamassa ja tehdä video
- ostaa junaliput Ouluun

Esim.

Edelliseen merkintääni lisäystä: tarvin ihmisen(/ihmisiä). Yksikin ois jo quite awesome.

Uimahallin kellarikerroksessa istun penkillä ja suunnittelin, että menisin vessaan työntämään sormet kurkkuun, että saisin pahan olon pois.

En mennyt.

Kaikki on ihan afhskfjsiefj enkä jaksa. Ruotsin kuuntelu meni hyvin, mutta kukaan ei sanonut että "hyvä! sä ansaitsit sen." Käskevät olla hiljaa, koska en saa olla ylpeä siitä, että onnistuin. Tunnen olevani niin yksin ja vihattu, vaikka tiedän ettei se ole totta. Se vain tuntuu siltä. Olen vainoharhainen.

Mua hävettää, että blogistani on tullut näin vitun säälittävä. Anteeksi. Mun on vain pakko välillä saada sanottua asiat niin kuin ne on.

Mä haluan saada kosketuksen tähän maailmaan ja elämään. Mun täytyy saada tuntea olevani merkityksellinen.

Koen aina välillä vähän hämmentäviä ikäväntunteita Jyväskylää kohtaan. Haluaisin tällä hetkellä niin paljon Harjun päälle katselemaan alla levittäytyvää kaupunkia ja niitä kauniita taloja. Ja istua jossain kahvilassa kirjoittamassa jotain hienoa. Tuntuu, että täällä mun luovuus kuihtuu kasaan. Koko ajan pitäisi tehdä jotain muuta. Joku kirjoittaminen tai valokuvaaminen tuntuu ajan tuhlaamiselta.

Odotan sitä hetkeä, kun ruotsin yo-koe on tehty ja pääsen unohtamaan taas kaiken ruotsin sanaston päästäni. Tai no, en ehkä sitä haluaisi. Oon iloinen siitä, että osaan nykyään lukea kirjoja ruotsiksi. Mutta mulla on ikävä sitä, kun saan lukea niitä englanniksi tai suomeksi. En taida edes osata englantia enää yhtään. Joutunut raukka väistymään päästäni ruotsin kielen tieltä.

Päätä särkee. Koulussa oli pitkä päivä, sen jälkeen kiva pieni humala. Maanantaina ruotsin kuuntelu. Jännittää jännittää jännittää.

en mä tiedä mitä tapahtuu
joku sotkee tätä asuntoa epäilemättä
se oon minä joka murenee

happy birthday to me

Täytin tänään kahdeksantoista.

Kävin ostamassa ensimmäistä kertaa alkoholia ihan vain, koska saan. Passinikin vaivalla sen kunniaksi etsin.
Myyjä ei edes kysynyt henkkareitani =( What's the point of being 18?

Noh, ainakin saan nyt
- luovuttaa verta
- liittyä kivoihin järjestöihin
- käydä kivoilla keikoilla
- verkkopankkitunnukset
- liittyä livejournalissa yhteisöihin, jotka saattavat sisältää aikuisille tarkoitettua materiaalia (!!!)

Sain synttärilahjaksi maailman söpöimmän kännykkäkorun (ihana puinen Nuuskamuikkunen, pelkään että se menee rikki), muumitarroja ja -tikkareita, teetä ja Baby Janen ruotsiksi. Saan vielä vanhemmiltani ainakin Spotify Unlimitedin ja toivottavasti uuden Rubikin kuution. Lisäksi yritän saada ne ennakkotilaamaan mulle John Greenin The Fault in Our Stars (koska saisin siihen nimikirjoituksen!!!). Haluaisin myös ehkä Looking for Alaskan omaksi. Ja Paper Townsin kans.