aa-aa-aa-s

Ei mulla mitään oikeaa asiaa ole. Halusin vain kertoa, että oloni on ollut tänään jo terveempi ja siivosin
- huoneeni (heitin likaiset vaatteet pois näkyviltä, järjestelin pöytäni esiin, pyyhin pölyt, imuroin, vaihdoin lakanat, jne.)
- vessan
- keittiön

Täällä ei varmasti oo ollut näin siistiä sitten sen kun muutin tänne?? Laitoin kaikki teenikin pöydältä laatikkoon. Nyt tähän mahtuu laskemaan asioita.
(mulla ei ees oo mikään pieni pöytä)
Sain jumissa olleen ikkunankin avattua ja nyt täällä on happea.

Lisäksi tein Oikeaa Ruokaa. Spagettikastikkeen. Sipulit paloi hiukan mutta tuli silti ehkä parempaa kuin koskaan ennen??

Eilen pyöräilin kipeänä ja hiukset harjaamatta alkoon ja ostin pullon valkoviintä erään tulevan syntymäpäivän vuoksi ja multa ei kysytty papereita?? Anteeks nyt hei. Oon 20 ja näytän 15-vuotiaalta. Mua pitäisi epäillä alaikäiseksi.

Vielä kerran kahden kysymysmerkin rypäs: ??

Oikeesti tää merkintä on sitä varten että voisin PAKOTTAA teidät kuuntelemaan vähän musiikkia:

Ei oo oikeesti PAKKO kuunnella, halusin vain kertoo et nää aiheuttaa mussa tällä hetkellä hurjia kylmiä väreitä.

Aviciin biiseistä uuden albumin versiot on kans HULLUN KIVOI mutten löytänyt ts. jaksanut etsiä tarpeeksi niitä youtubesta.

Haluun tanssiii.

Lempisanoistani joitakin: hämmentävä (soppaa hämmentävä käsi on hämmentävä), humaloida, hupsu, hieno, halla, pahki, ruska, hölmö, pönttö, hemmetti, convenience (kun sen lausuu että konveniense), marras, sääski kun tarkoitetaan hyttystä, ämmänneulat. Muita ei tuu just nyt mieleen.

Läpäisin tänään ilman yhtään vinkkiä sudokun, jonka vaikeustasoksi oli merkitty viisi tähteä viidestä.

Taidan ehkä uskoa nykyään kohtaloon.

(joskus kirjoitan merkinnän ja annan sen odottaa kauankin aikaa kunnes keksin jonkun otsikon. sit mun otsikot on jotain tyyliin 1234)

abcd

Sunnuntai-maanantaiyönä toverini jättivät mut yksin jonnekin Espooseen, joten käytin yksinäisyyteni ja humalatilani hyödyksi ja menin puhumaan tuntemattomille. Istuin hetken kuuntelemassa liftausreissusta, sitten kulmapöydästä tarjottiin minulle jonkun toisen viiniä ja lopulta viimeisen bussin mentyä päädyin tunkemaan uuden tuttavan kanssa liian täyteen tilataksiin joka vei meidät takaisin pääkaupunkiin. Istuin jatkojen jatkoilla vielä pari tuntia ihan mukavan tyypin kanssa, jolle kuitenkin jouduin tekemään selväksi, ettei päädytä samaan sänkyyn koska se oli jo varattu. Kävelin aamuöisen keskustan halki. Kompastelin naurettavan paljon ja parin metrin välein pysähdyttiin pussailemaan.

Olin kyllä sunnuntaina (ainakin illalla vielä) aika perskuleen nättinä vaikka itse sanonkin.

(olen ollut humaloimassa kolmen viikon sisään kuusi kertaa. pitäis vähän rauhoittuu. nyt ei oo kyl hetkeen mitään erityistä onneksi tapahtumassakaan.)

Tänään olin menossa Lidliin kun sain kutsun seikkailulle. Käytiin ihastelemassa Pikku-Huopalahden taloja ja sit pääsin toista kertaa elämässäni lähijunaan. Lähijunassa on kyllä ihan erilainen tunnelma kuin muissa julkisissa liikennevälineissä. Mut ihan jännää.
Kun sit myöhemmin olin Sörnäisissä niin Lidliin ei päässytkään. Raahasin sit selkä köyryssä perunoita ja kauramaitoa ja vessapaperia ja sen sellaista hieman kalliimmasta kaupasta. Kun kasvissosekeitto oli lopulta valmista niin vatsa antoi kaiken anteeksi.
Hyvä ruoka, parempi mieli.

Unohdin ostaa lipun ensi perjantaina olevalle Samuli Putron keikalle. En tiedä haluunko yrittää metsästää sellaista enää koska yli 20 euroa olisi =((((((((( ( ( ( ( ( ( (     (    (   (

Isäni oli tilannut mulle 6 viikoksi sanomalehden jotta pääsisin lukemaan kotiseutuni uutisia. Tilaus loppui viime viikolla ja harmitti vähän, kun en saanut enää päivittäistä sudokuani. Mutta eilen kaivelin vähän laatikoitani ja löysin lähes tyhjän sudokulehden vuodelta 2007! Uu jea.

Huomenna menen pitkästä aikaa keskiviikkona luennolle ja sitten teen tehtäviä ja sitten pesen pyykkiä ja VITSIT pitäisköhän käydä lenkillä! Pitäis. Ehkä vois.

Voikaa hyvin.

1234

Hassua miten pienestä kaikki on kiinni. Jos kuukausi sitten en olisi jäänyt jatkoille vaan lähtenyt viimeisellä bussilla, niin olisin varmaan edelleen samassa tilanteessa kuin sitä ennen: katsoisin kotona Greyn anatomiaa ja vetäisin kofeiiniövereitä ja angstaisin ja yhyy. Nyt oon muuttunut. Ainakin just nyt tuntuu siltä.

Reilun viikon aikana oon ollut enemmän poissa kotoa kuin kotona. Näin SMG:n, tanssin, tein ruokaa muutamassa eri keittiössä, olen viettänyt aikaa hienojen ihmisten kanssa, olen ollut koulussa useampana päivänä luentojen jälkeen vielä monta tuntia, olen käynyt elokuvissa ja jäätynyt Töölössä ja Sörnäisissä ja Herttoniemessä ja Jakomäessä ja Kampissa.

Niin paljon on muuttunut kuukauden sisällä. Kuukausi on tosi lyhyt aika. Mulla on nykyään ihan hyvä olla. En stressaa edes kesätöistä. Itse asiassa suunnittelin, että voisin elää säästöilläni ja tehdä vapaaehtoistyötä. Koska se kuulostaa paljon paremmalta kuin tehdä pienellä palkalla työtä, joka ahdistaa.

Puhtaat vaatteet loppuu kun en ehdi olla kotona niitä pestäkseni.

Nyt menen kaivamaan kaappiani toivoen että löytäisin ehjät sukkahousut.

kaunis kallo. huono otsikko.

Luonnoksesta:

Eilen oli jotenki hyvin helpottava päivä. Harrastan hirveästi ihmisistä stressaamista (kun en osaa olla oikein enkä osaa puhua ja sit kun ei olla puhuttu moneen kuukauteen edes moikkauksen vertaa niin oon varma niiden vihaavan mua enkä enää osaa edes yrittää olla yhteydessä vaikka haluaisin) mutta eilen uskaltauduin juttelemaan normaalisti parille ihmiselle ja kaikki olikin jotenkin tosi helppoa ja tuntuu niin hyvältä kun ei ole enää sellaista ahdistavaa muuria välissä.

Oli muutenkin hauskaa. Haalarikansa oli vallannut ratikan, lauloin ääneen, silitin pehmeimpiä hiuksia ja vilkutin ohikulkijoille.

Kaapistani on loppumassa jo perusruokatarvikkeetkin (soijarouheet meni, samoin spagetit, pavut ja kaikki leivänpäällysmahdollisuudet). Aloin tehdä kauppalistaa sunnuntaille jo nyt. Nälättää.

Nyt lisää tekstiä:

Nousin sängystä klo 15. Söin leipää. Oli kuivaa. En tiedä miksi kerron ruuattomuudestani. Ensi viikolla aion taas syödä kunnolla. Aion tehdä täytettyjä paprikoita ja sit kasvissosekeittoa ja sit salaattiaki vois. Pähkinöitäki vois ehkä ostaaaa.

Eilen illalla ahdistuin jotenkin hirveästi kun ajattelin asioita. Seurasin aikoinaan aika paljon youtubessa ihmisii ja jopa fanitinkin niitä ja nyt on tullut esiin hirveästi tapauksia, joissa monet henkilöt joista oon tykännyt on hyväksikäyttäneet fanejaan (jotka on yleensä alaikäisiä/nuoria tyttöjä) seksuaalisesti ja muutenkin. Mua ällöttää ja itkettää ja ahdistaa.

Maailma on paha. Mun elämä on suhteessa tosi hyvää. En ole joutunut naimisiin 9-vuotiaana. En joudu työskentelemään epäinhimillisissä oloissa jotta joku parempiosainen saisi suklaata tai halpoja vaatteita. Ymmärrän että olen aivan järjettömän etuoikeutettu.
Mutta huomaan silti pahuutta ympäriltänikin. Kuka tahansa hyvänä tyyppinä pitämäni henkilö voi olla potentiaalinen raiskaaja.

Yhtenä iltana kuuntelin, kun yliopisto-opiskelija kertoi kuinka haluaisi panna yläasteikäisiä. Oon kuullut kyseiseltä henkilöltä niin paljon muitakin ällöttäviä juttuja, etten uskaltaisi jäädä kanssaan kahdestaan samaan tilaan.


Vääryyttä.

Helvetti.

Kello on 17:13. Meen rauhoittumaan suihkuun. Illalla menen kuuntelemaan kuinka kesä on kaikilla vaikka ulkona näyttää taas talvelta.
(surettaa. halusin kevään. halusin kevään niin paljon.)

pilvien alla maan päällä

Hymyilen paljon. Noin niin kuin yleisesti ottaen. Vaikkei olisi mitään hymyilyttävää.

Eräänä keskiviikkoisena päivänä (tänään) heräsin klo 13. Yleensä tulee vähän inhottava olo päivistä, jolloin ei tee asioita oikein (herää ajoissa, käy luennoilla, pue puhtaita vaatteita, harjaa hiuksia) mutta tällä kertaa tuntui että oli hyvä idea jäädä kotiin yksin laskemaan. Tehtävät ei tuntuneet enää niin mahdottomilta kuin olivat edellispäivien univeloissa ja kiireessä vaikuttaneet olevan.
Kun palautin papereita pari minuuttia ennen deadlinea, näin ihmisen, jonka ystävä haluaisin olla. Vaihdettiin pari sanaa ja vasta ulkona tajusin, että olisin voinut jäädä juttelemaan enemmänkin.

Tiistaina näin ystävää pitkästä aikaa. Oli kaunis päivä. Katsottiin elokuva mutta en kehtaa mainita edes nimeä, koska mitään ei jäänyt päähäni, oli niin vaikea keskittyä. En osaa kertoa mistä se kertoi.
Tulin kotiin sen verran suunnittelemattoman myöhään, että jouduin käymään suihkussa hiljaisuuden aikana.

Olen juonut tavallista enemmän teetä koska kurkkuni on aivan järjettömän kipeä. En tiedä onko tee helpottanut. Ei varmaan. Toivottavasti huomenna ei sattuisi yhtä paljon. Huomenna tapahtuu kivoja. Sanoisin jopa, että unelmia toteutuu. Oon nimittäin varmasti sanonut jollekin joskus että oispa siistiä joskus humaloida ratikassa.

Mulla on sellainen jännä tunne siitä, että olisin oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Sain söpön tekstiviestin. Nyt voin mennä nukkumaan ja jatkaa hymyilyä kunnes en enää tiedosta.

askel askel hyppy

Nyt-ten istun kotona oman koneeni ääressä ja minulla on aikaa ainakin teemukillisen verran.

Viime keskiviikkona nukuin suunnitelmien mukaisen junani ohi ja meninkin vasta illalla Orivedelle. Silittelin maailman kauneinta rumaa kissaa ja siitä tuli hyvä mieli (mulla ei oo kyllä vähään aikaan edes ollut kovin paha mieli). Torstaina Mandi tutustutti mua Oriveden vilkkaaseen yöelämään ja kulutin vähän turhan paljon rahaa mut oli hullun kivaa ja perjantaina jopa ihan hyvä olo (lukuunottamatta aamuöistä kahden tupakan poltosta johtuvaa päänsärkyä). Sit koomattiin ja syötiin pizzaa ja katsottiin hyvää nimeltämainitsematonta tv-sarjaa nimeltä Tanssiakatemia. Illalla junassa jaksoin pitkästä aikaa keskittyä lukemiseen.

Lauantaina en tehnyt mitään.

Musta tuntuu ettei mun aivot toimi oikein kunnolla. Johtuu joko: a) unen puutteesta, b) kofeiinin puutteesta, tai c) järjen puutteesta.

Uusi jakso alkoi tänään. Ahdistaa jo valmiiksi se KUINKA EN OSAA. HemMETti.

Opintotukikin tuli ihan vasta ja oon käyttänyt siitä jo ahdistavan suuren osan. Inhottaa kun rahaa vain menee. Päätin että tingin jostain. En osta herkkuja enkä mee perjantaina Olavi Uusivirran keikalle. Syön koululla niin paljon ettei kotona tarvi. En ees tiiä mistä muusta voin tinkii?? No ainaki matkakortissani on aikaa huhtikuun loppuun ja smg:n lipun maksoin jo helmikuun opintotuilla. Ja kaapissa on makaronia ja kolme purkkia papuja.

Mulla on 93 lukijaa vaikka kirjoitan vain jotain paskaa. Haluaisitteko mun kirjoittavan jostain tietystä asiasta? Musiikkimaustani, siitä millaisen määrän vitamiineja vedän päivittäin, ajatuksistani jotain tiettyä asiaa kohtaan? Saa kertoo (koska mua vähän ahdistaa kertoa pelkästään näin suoraan elämääni liittyvistä asioista. tekemisistäni ja ihmisistä, siis. blogistani ei pitänyt koskaan tulla sellainen.)
Saa myös kysyy jos haluaa tietää jotain. Vastaan niin hyvin kuin pystyn. Yleistä suhteellisuusteoriaa en ole kuitenkaan itsekään sisäistänyt, kannattaa udella sellaisia mieluummin joltain asiaan perehtyneeltä.

***

300. merkintäni on rikki. Vastaan anonyymiin kommenttiin tässä:

Kiitos! Minäkin olen iloinen. En tiedä ansaitsenko tällaista, mutta jotenkin tää silti tapahtuu mulle.
Oot kirjoitellut mulle anonyyminä eri paikkoihin? Tunnenko sut?
(sanoit kaiken ihan kivasti ja mukavasti, älä pelkää. sano vain jatkossakin jos on jotain sanottavaa.)
Niin ja: en ole nähnyt leffaa Onnen maa =( blogini osoite ja nimi tulee olavi uusivirralta.

Laskiainen oli kiva. En oo koskaan ennen ollut humalassa jo ennen neljää. Enkä oo koskaan ennen laskenut pulkalla mäessä joka oli periaatteessa lumeton. Nää kaksi asiaa muodostavat tietynlaisen syy-seuraus-suhteen.

Kaikki on hämmentävää. Milloinhan herään.

Eilen lähdin muutaman tunnin junamatkan verran pohjoiseen. Nyt odotan mandia suihkusta saapuvaksi ja sit kuokin opistobileissä (ei se kuulemma oikeesti oo kuokkimista mut ku mä haluun olla kuokkavieras koska oon cool).

Jee jee. Mun elämässä tapahtuu kerranki asioita. En ehi tekee ku lyhyitä tilannepäivityksii. Ulkoasuani päivittelin kyl! Jee.

Toivottavasti voitte hyvin.

totutusta poiketen

Tällaista kirjoitin eilen eli perjantaina:

Tänään tapahtui jänniä ja HALUISIN PUHUU KYSEENOMAISISTA TAPAHTUMISTA ja haluaisin analysoida sanoja ja ajatuksia ja tunteita mut täällä on liikaa yleisöö ja oon liian hämmennyksissäni.

Tänään oli myös tenttiputkeni viimeinen koitos. Poistuin kokeesta erittäin hyvin mielin. Ratikassa kuuntelin Samuli Putron uutta levyä ja oon vähän ihastunut siihen. Jo paljon ennen Sörnäisiä viereeni istui pelottava ei-ihan-selvä mies joka raivosi mulle jotain joten nousin kyydistä ja kävelin loppumatkan.

Nyt mulla on voikukanlehtiteetä (joka tuoksuu ihan voikukilta!) ja loman vuoksi paljon aikaa eikä mitään mitä PITÄISI tehdä.
(on oikeesti mut tänään en jaksa ajatella semmosii)

Joskus tuntuu et saatan ehkä oikeesti elää jonkinlaisessa elokuvassa. Aika harvoin tuntuu mut nyt tuntuu.
Tää on vaan leikkaamaton versio.

(Loput tästä merkinnästä on kirjoitettu tänään eli lauantaina.)

Valvoin viime yönä aika pitkään. Suosittelin bändejä ja sain vastapalkkioksi pandakuvia.

Aamulla (päivällä) join kahvia rauhassa ja olin sen takia vähän myöhässä Levykauppa Äxässä, minkä vuoksi en päässyt tarpeeksi eteen joten näin Olavi Uusivirrasta vain vilauksia. Mut parin viikon päästä tungen itseni eturiviin.
Sit menin kotiin ja söin pakastepizzaa enkä tiedä mitä syön huomenna iik. Maanantainakaan ei ole mitään tekemistä. Sit loppuloman ajan ehkä on! Whiiiiii.

Tekisi mieli katsoa uudelleen sellaisia suomalaisia suuria elokuvia kuin FC Venus ja Sooloilua.

Kuuntelen Samuli Putroa ja tää liikuttaa jotain mun sisällä ja vähän silleen kyynelehdityttää.