1. maaliskuuta 2014

totutusta poiketen

Tällaista kirjoitin eilen eli perjantaina:

Tänään tapahtui jänniä ja HALUISIN PUHUU KYSEENOMAISISTA TAPAHTUMISTA ja haluaisin analysoida sanoja ja ajatuksia ja tunteita mut täällä on liikaa yleisöö ja oon liian hämmennyksissäni.

Tänään oli myös tenttiputkeni viimeinen koitos. Poistuin kokeesta erittäin hyvin mielin. Ratikassa kuuntelin Samuli Putron uutta levyä ja oon vähän ihastunut siihen. Jo paljon ennen Sörnäisiä viereeni istui pelottava ei-ihan-selvä mies joka raivosi mulle jotain joten nousin kyydistä ja kävelin loppumatkan.

Nyt mulla on voikukanlehtiteetä (joka tuoksuu ihan voikukilta!) ja loman vuoksi paljon aikaa eikä mitään mitä PITÄISI tehdä.
(on oikeesti mut tänään en jaksa ajatella semmosii)

Joskus tuntuu et saatan ehkä oikeesti elää jonkinlaisessa elokuvassa. Aika harvoin tuntuu mut nyt tuntuu.
Tää on vaan leikkaamaton versio.

(Loput tästä merkinnästä on kirjoitettu tänään eli lauantaina.)

Valvoin viime yönä aika pitkään. Suosittelin bändejä ja sain vastapalkkioksi pandakuvia.

Aamulla (päivällä) join kahvia rauhassa ja olin sen takia vähän myöhässä Levykauppa Äxässä, minkä vuoksi en päässyt tarpeeksi eteen joten näin Olavi Uusivirrasta vain vilauksia. Mut parin viikon päästä tungen itseni eturiviin.
Sit menin kotiin ja söin pakastepizzaa enkä tiedä mitä syön huomenna iik. Maanantainakaan ei ole mitään tekemistä. Sit loppuloman ajan ehkä on! Whiiiiii.

Tekisi mieli katsoa uudelleen sellaisia suomalaisia suuria elokuvia kuin FC Venus ja Sooloilua.

Kuuntelen Samuli Putroa ja tää liikuttaa jotain mun sisällä ja vähän silleen kyynelehdityttää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti