pilvien alla maan päällä

Hymyilen paljon. Noin niin kuin yleisesti ottaen. Vaikkei olisi mitään hymyilyttävää.

Eräänä keskiviikkoisena päivänä (tänään) heräsin klo 13. Yleensä tulee vähän inhottava olo päivistä, jolloin ei tee asioita oikein (herää ajoissa, käy luennoilla, pue puhtaita vaatteita, harjaa hiuksia) mutta tällä kertaa tuntui että oli hyvä idea jäädä kotiin yksin laskemaan. Tehtävät ei tuntuneet enää niin mahdottomilta kuin olivat edellispäivien univeloissa ja kiireessä vaikuttaneet olevan.
Kun palautin papereita pari minuuttia ennen deadlinea, näin ihmisen, jonka ystävä haluaisin olla. Vaihdettiin pari sanaa ja vasta ulkona tajusin, että olisin voinut jäädä juttelemaan enemmänkin.

Tiistaina näin ystävää pitkästä aikaa. Oli kaunis päivä. Katsottiin elokuva mutta en kehtaa mainita edes nimeä, koska mitään ei jäänyt päähäni, oli niin vaikea keskittyä. En osaa kertoa mistä se kertoi.
Tulin kotiin sen verran suunnittelemattoman myöhään, että jouduin käymään suihkussa hiljaisuuden aikana.

Olen juonut tavallista enemmän teetä koska kurkkuni on aivan järjettömän kipeä. En tiedä onko tee helpottanut. Ei varmaan. Toivottavasti huomenna ei sattuisi yhtä paljon. Huomenna tapahtuu kivoja. Sanoisin jopa, että unelmia toteutuu. Oon nimittäin varmasti sanonut jollekin joskus että oispa siistiä joskus humaloida ratikassa.

Mulla on sellainen jännä tunne siitä, että olisin oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Sain söpön tekstiviestin. Nyt voin mennä nukkumaan ja jatkaa hymyilyä kunnes en enää tiedosta.