äh. elämä on paskaa. ystäviä tuntuu kiinnostavan suht vähän.
nyt oon ahdistuksen takia kolmen päivän sairauslomalla. ihan kivaa, ku eilen tuntui, et mieluummin kuolen ku meen seuraavana päivänä töihin. sit mun esihenkilö laittoi mulle kutsun työkykykeskusteluun.
en oo työkykyinen ainakaan tossa paikassa. en tiedä miten ilmaisisin sen.
äh.
ja miks mun ystävät ei puhu mulle enemmän.
