tuntuu taas siltä, ettei mun elämä oo mun.
mut toisaalta tällä kertaa se ei tunnu niin pahalta.
oon niin pitkään tuntenut itseni ei-minuksi. en tiedä johtuuko se masennuksesta. tai esim niistä lääkkeistä joita söin masennukseen (kun monet puhuu että masennuslääkkeet saa ne turraks.)
oon ajatellu et pitäis kokeilla jotain uutta. löytää jotain. ja nyt musta tuntuu et oon sillee lähteny mukaan juttuihin. hain kesätöihin. jatkan samassa paikassa ens keväällä kans ja, ja oon löytäny tosi hyvän paikan. tutkimusryhmässä oleminen on innostanut mut taas opiskelemaan ja vaik ajattelin viime talvena ja keväänä (kun yritin saada kandintutkintoo kasaan tuskissani) et syksyllä, jos saan töitä, nii opiskelen vain vähän. mut nyt oon töiden lisäksi opiskellut enemmän kuin fuksisyksyn jälkeen.
ja. ja. lähden ainejärjestötoimintaan mukaan. mut valittiin monen aktiivisemman sijasta hallitukseen. oon suht innoissani koska koen, että meidän alalla kaikki ei oo hyvin. haluun olla mukana muuttamassa sitä ja esim saada lisää naisia meille.
mua pelottaa tää ihan helvetisti mutta ajattelen tätä silleen, et tää ala on mulle tärkee ja haluun muuttaa tätä. ja ne jotka vastustaa on (lähinnä miehiä) ja konservatiivisia. tää saa mut muistamaan ettei tarvi ottaa itteensä. (yleensä otan liikaa itteeni. mut ehkä oon kovettunu tai ainaki yritän. sen verran et saisin jotain aikaiseksi.)
mun elämä on hämmentävää.
joskus mietin ku joillain kavereillani ei ollu aikaa nähdä mua et "kai niil ois mut ne ei priorisoi mua korkeelle." viimeistään nyt ymmärrän niiden ajanpuutetta. oispa aikaa.
(harrastan nykyään kalenterin käyttöä. jokaisen kuukauden alkuun listaan tavoitteeni ja siel on lähinnä niiden ihmisten nimiä, jotka haluaisin nähdä.)
(näin tiistaina taas lempibändini egotripin. rakastan niitä.)
---
moi!
jos luet tätä, niin kerro mitä sulle kuuluu!
