7. (viimeinen päivä)

Melkein unohdin tehdä kokeiluni viimeisen merkinnän. Oon nyt kirjoittanut 8 merkintää tän viikon aikana. Hyvä minä, onnistuin jossain!

Tänään tein kasvissosekeittoa, johon tuli bataattia, perunaa, porkkanaa, sipulia, valkosipulia ja soijakermaa. Mietin siinä kokkaillessani syntyjä syviä. En enää muista mitä.

Nyt mietin kahta asiaa:

1) Onkohan oikeasti mahdollista olla ajattelematta mitään? Silleen että edes hetken aikaa pään sisällä olisi ihan hiljaista.

2) Onkohan olemassa pelkoja, joista on mahdotonta päästä eroon? Niin kuin vaikka kuolemanpelko. Kuolema tulee joskus väistämättä eikä kukaan voi luvata mulle, että sen jälkeen tapahtuisi jotain hyvää.

Välillä mua ahdistaa valtavasti se kuinka julmia ihmisiä maailmassa on. Mutta välillä häkellyn siitä miten paljon on sellaisia ihmisiä, jotka on pyyteettömästi hyviä.

Lopuksi:

Hei, koska kokeiluni kirjoittaa viikon ajan joka päivä onnistui ja olen saanut jopa kommentteja, niin uskaltaudun pyytämään kysymyksiä! Kysykää tän merkinnän kommenteissa multa mitä vain. Teen sitten merkinnän, jossa vastaan saamiini kysymyksiin. Jännimmän kysymyksen keksijä saa mainetta ja kunniaa, mutta myös epäjänniä kysymyksiä saa kysyä!

6 ja 1/2

Oon täynnä rakkautta mutta kukaan ei halua sitä.

Haluaisin vain jotain sellaista, että olisi minä ja joku, ja meillä olisi kummallakin maljat rakkaudelle ja koska mun malja on täynnä niin kaataisin siitä osan sen maljaan, ja sit kun tuntuu, että maljani on aikalailla tyhjillään niin se ryntäisi auttamaan.

6.

Tänään oli valkoviiniä ja patonkia ja ystävä, joka ei ollut koskaan tätä ennen katsonut Gilmoren tyttöjä.

Minulla on nykyään kaksi sateenvarjoa. Toinen on iso ja kiva ja siinä on muumeja. Toisen saa mahdutettua laukkuun, kun lähtee ulos.

Pitäisi pestä pyykkiä.

En oo käynyt kotona sen jälkeen, kun muutin pois. Vielä kolme viikkoa ja sitten pääsen saunomaan, nukkumaan päiväunia sohvalla ja soittamaan Bruno Marsia pianolla.

5.

Oikeesti hei, auttakaa nyt tyttöä hädässä ja kertokaa jotain vinkkejä siihen, miten saan tän väsymyksen pois. En meinannut tänäänKÄÄN jaksaa herätä mutta pakotin itseni nousemaan, koska en mennyt eilen juhlimaan just sen takia, että pääsisin tänään luennoille.

Ajattelin ostaa kahvinkeittimen. Soitin iskällekin ja se lupas tukea mua rahallisesti.

Blogini tuntuu jotenkin väärältä - tai mä tunnun väärältä. En tiedä, pitäisikö tehdä uusi blogi vai mitä. Mut emmä tiedä ratkeaisko tää ongelma sillä. Tää tuntemani vääryys ei liity pelkästään tähän blogiin. En osaa selittää tätä? En vain jotenkin näe enää sitä visiota, joka mulla oli silloin kun aloitin bloggaamisen.

Kirjoittaminen tuntuu vaikealta muutenkin. Kirjoitin joskus paljon enemmän (fiktioo, blogitekstei, kirjaesseitä, kaikkea). Nykyään en saa millään tavalla tuotettua tekstiksi kaikkea sitä, mitä on päässäni. Turhauttaa, kun on selvä idea, mutta paperilla se näyttää joltain ihan muulta.
Haluaisin vain vielä joskus kirjoittaa jonkun hienon elokuvakäsikirjoituksen.

Haluaisin vain ihastua, tiedättekö. Musta tuntuu, että se inspirois mua kirjoittamaan. Haluaisin kuunnella jotain pönttöjä rakkausballadeja ja olla tosi ällö.
Ennen ihastuin jatkuvasti: en muista milloin viimeksi olisin vain ollut, olematta ihastunut keneenkään. Nykyään mua kai pelottaa liikaa ja sen takia tiedostamattani yritän tukahduttaa kaikki pienetkin ihastumisentunteet (se on liian vanha/lapsellinen/ällö/varattu tai mitä todennäköisimmin homo/hetero).

Onneksi on viikonloppu. Saan nukkua.

4.

(Tänään en nukkunut pommiin.)

Oon ollut aina tosi vaatimaton. Tai no, vaatimaton on vähän huono sana, joten aloitan alusta:
Oon aina pitänyt itseäni muita huonompana. En tiedä, onko tää joku synnynnäinen ominaisuus minussa vai oonko oppinut tän jostain. Muistan vain, että jo pienenä tarjouduin aina vapaaehtoisesti hipaksi, koska ajattelin etten pystyisi juoksemaan muilta karkuun, oon niin paljon niitä hitaampi. Kaikessa oon huonompi.

Oon oppinut olemaan yrittämättä, koska kuitenkin petyn. Oon oppinut pyytelemään jo valmiiksi anteeksi sitä, etten osaa. Oon oppinut olemaan hiljaa minulle tärkeistä asioista, koska ketään ei kuitenkaan kiinnosta. Oon oppinut uskomaan, että oon aina joukon huonoin, tyhmin ja merkityksettömin.

En tiedä, oliko tällä mitään pointtia. Pitäisi oppia tuosta eroon.

Tänään oli iso fuksitapahtuma, jonne kai melkein kaikki meni, mutta mua väsytti ihan hulluna eikä yhtään huvittanut rämpiä kylmässä ilmassa jo valmiiksi vilustuneena ja humaltua jo toisena arkipäivänä tällä viikolla. Mutta nyt en pysty olemaan ajattelematta, että menetin varmaan jotain tosi tärkeää ja kaikki muut on jotain yhtä merkittävää kokemusta rikkaampia enkä pääse niiden porukoihin ja juttuihin enää mitenkään mukaan.

3.

Keskiviikko: edelleen väsyttää järjettömästi. Nukuin tänään luentojen ohi ja menin vasta niiden jälkeen koululle laskemaan. Tulen niin älyttömän pienestä iloiseksi: siitä kun istun pöydän ääreen ja levitän tavarani ja yhtäkkiä seuraani liittyy ihmisiä.

Mulla on hassuja vaiheita pukeutumiseni suhteen. Kolme tai neljä vuotta sitten leikkasin hiukseni lyhyeksi ja ostin vaatteeni miesten puolelta enkä loukkaantunut, jos joku luuli mua pojaksi. Nykyään käytän hyvin mielelläni mekkoja ja iloitsen siitä, miten pitkäksi olen saanut kasvatettua hiukseni. En oikein osaa enää käyttää joitain vanhoja vaatteitani. Tänään laitoin pitkästä aikaa päälleni yhden hupparin, joka oli joskus lempivaatteeni. Tuntui hassulta.

En oikein tiedä, miten saisin tän väsymyksen pois itsestäni. Tekisi melkein mieli alkaa juoda taas kahvia (lopetin puolisen vuotta sitten). Mutta mulla ei oo kahvinkeitintä, joten en haluais kehittää itselleni taas mitään kofeeiniriippuvuutta. Kävin tänään ostamassa Ruohonjuuresta ison pakkauksen jotain sitruunamateeta, joka on kuulemma paljon vahvempaa kuin se forsman tean mate, jota yleensä juon. Testaan huomenaamulla, että saanko tuon avulla itseni laskareihin klo 8:30.

Ps. osallistukaa Lihattomaan lokakuuhun! Mäkin oon hengessä mukana + ajattelin yrittää ainakin vähentää muna- ja maitotuotteita siinä määrin kuin se sopii budjettiini.

2.

Olen iloinen, että päätinkin mennä eilen sinne bileisiin. Tutustuin uusiin ihmisiin, rakensin niiden kanssa tölkeistä torneja ja tanssin villisti viimeisiin hitaisiin asti. Sain seuraa kotimatkalle, mikä oli hyvä koska ei olisi ollut kivaa kävellä yksin aamuyöllä kahta kilometriä bussipysäkiltä kotiin.

En herännyt tänään kahdeksan luennolle. Kahdeksitoista menin kuitenkin. En tiedä, kuinka hyödyllistä oli vaivautuu kahden tunnin luennolle väsyneenä ja darraisena, mutta ainakin sain hyvän mielen siitä että menin.
(takanani istui jotain tyttöjä, jotka puhui tosi ilkeästi pahaa jostain tyypistä. "miksei se voi olla normaali?!" tuli vähän paha mieli.)

Luentojen jälkeen jäin laskemaan ja sain seuraa ja oli kivaa.

Syön hunajaa suoraan purkista. Pitäisi laskea lisää. Väsyttää.

1.

Sairastin flunssan elo-syyskuun vaihteessa ja luulin, että selviäisin loppusyksyn terveenä. Mutta ei, heti kun aloin parantua, sairastuinkin heti uudestaan. VAIKKA olen syönyt hirveästi c-vitamiinia, juonut teetä, pukeutunut lämpimästi ja pessyt käsiäni. Ärsyttää. Sitten kun tää on ohi niin muistan toivottavasti arvostaa niitä hetkiä, kun pystyn hengittämään kunnolla. Tai kun en herää öisin yskimään keuhkojani pihalle.

Kerroin siitä, kuinka mulla on yksi tosi vaikea kurssi. Noh, tänään laskareissa ymmärsinkin jopa niin paljon, että osasin neuvoa muita! Epsilonit ja kynnysarvot on vieläkin aika epäselviä, mutta luennoitsija lohdutteli sanomalla, että kyllä ne kevääseen mennessä selkenee.

On ihan kivaa, kun koulumatka on noin 5 minuuttia kävellen. Ja koulusta pääsee helposti kauppaan ja samalla voi hoitaa apteekissa ja alkossa asioimisen.

Tänään näen kivaa ihmistä. Mennään syömään. Illalla on bileet, jotka vähän ahdistaa mut kai mä selviän ajattelemalla, että voin lähteä sieltä pois jos siltä tuntuu.

Ajattelin kokeilla kirjoittaa tänne ensi viikon ajan joka päivä. Saa nähdä miten käy.

ihmeellistä rallia

Mulla on kolme matikan kurssia. Yksi on niin vaikea etten tajua siitä mitään ja pelottaa etten pääse läpi. Yksi on aika tylsä ja oon jäänyt pari kertaa kotiin nukkumaan ku en oo jaksanu mennä luennoille. Kolmas on sopivan haastava ja mielenkiintoinen (ja luennoitsija on tosi söpö).

En oo ihan varma siitä että kuka mä oon. Oon tutustunut moniin uusiin ihmisiin ja saanut jopa uusia kavereita mutta tuntuu tosi naurettavalta, ku ei ne oikeesti tunne mua. Ei ne tiedä mun menneisyydestä mitään (ja koen että menneisyyteni määrittää aika paljon nykyisyyttäni).

En tiedä missä vaiheessa tunnetaan niin hyvin, että voisin kertoa niille asioista.

Olin tänään(/eilen) hengailemassa matemaatikkoporukassa mut jossain vaiheessa alkoi ahdistaa ja oli pakko lähtee kotiin just sillä sekunnilla. En jäänyt edes kertomaan kellekään, että olin lähdössä.
Ei ne varmaan mua kaivanneet.

PMMP:n uusi levy itkettää vähän.

(en tiedä mikä tän blogin idea on. kiinnostaako teitä mun elämä ees. kommentoikaa jotain? mitä teille kuuluu, kaverit)

Instagram-päivitys

Oon tehnyt ja nähnyt kuukauden aikana mm. tällaisii juttui:

PMMP

Leffapiknik!

Rakastan Vapianoa. (tuli taas ikävä ruokaa kun näin tän kuvan)

Scandinavian Music Group! Oli loistavuutta.

Yliopisto alkoi! Ainakin vessakirjoitukset on sympaattisia.

Täytin 20!

Kissojen yö!

Helsinki-rakkaus.