en jaksa enää otsikkovihanneksii

Kiroiluttaa. Vituttaa olla minä. Jos saisin olla kuka tahansa, en todellakaan olisi minä.
Siis on mussa jotain hyvääki. Yritän olla satuttamatta muita. Kuuntelen hyvää musiikkia. En keksikään tähän listaan mitään muuta.
Mutta voisin olla niin paljon enemmän. Jos en olisi minä.

Tänään istuin metrossa Mellunmäkeen asti. En tiedä miksi. Mellunmäessä ostin suklaata. Syön nykyään tosi harvoin suklaata. Vain, jos joku tarjoaa. Mutta nyt ostin.
Jollain asemalla istui joku poika, jota katselin ikkunan läpi. Sit se katseli muhun päin ja käänsin heti katseeni pois. Tyhmää. Oltais voitu katsella toisiamme silmiin ja jakaa yhteinen Hetki. Ei oltais nähty enää koskaan.

Ihmiset on niin kauniita.

Haluaisin tietää, katsooko mua kukaan koskaan sillee "vitsit toi on varmaan ihan pirun siisti tyyppi."
Ei varmaan.
mä oon vaan minä enkä joskus edes sitä, mä oon vaan minä enkä joskus edes sitä, mä oon vaan minä enkä joskus edes sitä, mä oon vaan minä ja aika harvoin edes sitä

Löysin kahden vuoden takaisen kuvan itsestäni enkä voi uskoa, että se olen minä.
Tänään neljä vuotta vanha luokkani kokoustaisi.

Muutaman tunnin päästä lähden kaukaista ystävää vastaan ja sitten kaikki on taas hetken hyvin.

Onkohan kaikki lopulta hyvin?