Nyt ei mene hyvin (taaskaan). Vaikka äiti soitti äsken ja väitin, että hyvin menee.
En jaksa itteeni tai mitään. En jaksa opiskella. En jaksa pitää huolta ihmissuhteista vaikka tiedän että jos mulla ei oo sellaisia niin saatan ehkä kuolla. Se vain tuntuu niin ylitsepääsemättömän vaikealta.
En jaksa pestä. En jaksa kiertää lammikoita ettei sukat kastuisi. En jaksa välittää, vaikka sienikastike räiskyy mikrossa. Leikkaan homeisesta juustosta vain selkeästi vihreät kohdat pois koska en jaksa välittää siitäkään.
Vihaan itseäni. Oon niin väärä. Haluaisin vain kelvata.
Pitäisi kai mennä jollekin ammattiauttajalle jolle sais avautua hallitsemattomasti. Tästä ja kaikesta muustakin.
Musta tuntuu, etten mä sais tuntea näin.
(anteeksi)
Kelpaat minulle oikein hyvin. (Ja jos lohduttaa niin täälläkin on vaatteita pitkin lattioita, tiskit pesemässä ja kaapinovet punajuuritahroissa koska ei vain kiinnosta aina tarpeeksi.)
VastaaPoistaEikä haittaa, jos et aina jaksa "hoitaa ihmissuhteita", koska en minä ainakaan katoa heti minnekään. Roikun täällä vaikket tahtoisikaan!
Poista(lol meinaan aina poistaa kommentteja ku yritän vastata niihin)
Poistaoot parasssss.
Periaatteessa jo se että huomaa tämän on hyvä. Voisi olla paskemmin, jos et oikeasti välittäisi mistään edes niin paljoa, ettet huomaisi välinpitämättömyyttäsi.
VastaaPoistaMutta voisin vain lopettaa tämän viisaan teeskentelyn ja sanoa, että toivottavasti asiat muuttuvat parempaan suuntaan.
Niin mäkin ajattelin.
PoistaToivottavasti muuttuvat.