munakoiso

Elämässä on rytmi. En vain hallitse sitä. Olisinkohan paremmin, jos kävisin koulussa niin kuin muutkin: säännöllisesti? Tai jos olisin ylipäätään säännöllinen. Symmetrinen ja tasainen ja suora ja sellainen, tiedättehän.

Vastasin terveyskyselyyn. Toivon, että ottavat yhteyttä. Itse en kuitenkaan koskaan saa kerättyä tarpeeksi rohkeutta luodakseni yhteyksiä sinne päin. Pitäisi tarkastuttaa hampaat ja pohtia jotain mielitohtoria ja mittauttaa varmaan hemoglobiinikin.

Oon kyllä viime aikoina yrittänyt huolehtia terveydestäni: ostin b-vitamiinia ja kiinnitin heijastimen takkiin. Pitäisi varmaan tutkia lisää nettiä, jotta voisin arvuutella mistä kaikista puutoksista todennäköisesti kärsin. Samalla voisin diagnosoida itselleni syövän ja nivelreuman ja haamukivun.

Tänään harhailin kaupungilla uusissa sukkahousuissa Minä olen hullu -kassin kanssa. Ostin lempirooibostani Hakaniemen Ruohonjuuresta ja suklaapukin Ruoholahden S-marketista. Söin sen ratikassa ja mietin jotain asiaa, josta meinasin nyt kirjoittaa tähän mutta se tuntuukin liian järjettömältä ääneen sanottavaksi (tai blogiin kirjoitettavaksi). Siinä kuitenkin istuin, sormet suklaasta tahmaisena ja korvissani jumalainen Tom Odell.

En tiedä, miksi pidän Tom Odellia jumalaisena. Ehkä siksi, että sen musiikki on juuri sellaista, jota juuri nyt haluan kuunnella. Ehkä siksi, että Tom on jumattoman hyvän näköinen. Ja vain kolme vuotta mua vanhempi. En kuitenkaan uskalla hirveästi haaveilla häistä tai mitään, koska luin jostakin, että Tomin kaikki laulut kertoo hänen kyvyttömyydestään muodostaa parisuhdetta, joka kestäisi pidempään kuin kuusi kuukautta.

Tulisipa jo lunta. Talvi voisi kestää noin viikon, sitten voisi tulla kevät. Helsingissä siis. Tämä on Virallinen Mielipiteeni.
(pohjoisessa voisi olla kunnollisempi talvi. meen sinne jouluksi.)

Vielä yhdestä asiasta haluan kertoa! Kun kävelin kotiin, niin edessäni käveli joku tyttö, joka näytti takaapäin hyvin ihastuttavalta. Mulla on joku juttu tyttöjen niskoihin. On ne (tytöt) edestäkin päin ihan kivoja, mutta silloin en välttämättä uskalla katsoa niitä päin. Niskoja ja selkiä voin katsella niin, ettei tarvitse pelätä että vaikuttaisin friikiltä.
Mutta nyt kun tunnustin tän tänne, niin varmaan vaikutan.
Oh, well.

Pojatkin on kivoja. Näin tänään ainakin kaksi (2) söpöä poikaa. Näin myös pojan, joka näytti Cheekiltä.
(en tykkää Cheekistä oikein. tykkään vain siitä biisistä, siitä Mitä tänne jää. koska jos sitä biisiä ei olisi olemassa, niin Erin ei olisi voinut esittää sitä Vain elämäässä.
vähän sama kuin että on hyvä, että Jukka Poika kirjoitti Siideripissiksen koska muuten Pauli Hanhiniemi ei olisi välttämättä koskaan päässyt vetämään sitä.)

Mitenhän on mahdollista, että mulla riittää näin paljon asiaa? Kirjoitan tänne noin joka päivä?? Ei mun elämässä edes tapahdu mitään!

Hämmennys.