parsakaali

Moi kaikki ihmiset.
(oottekohan te kaikki ihmisiä? onko kukaan teistä kissa?)
((haluaisin kissan. jos luet tätä, niin tuu luokseni asumaan.))

On taas tapahtunut kaikkea niin absurdia että epäilyttää, onko tää mun elämä ylipäätään. Kivat ihmiset ovat vierailleet luonani. Torstai-iltana oli uusi ihminen ja salmiakkikossua ja hauskaa. Perjantaina oli hassu leffa nimeltä Don Jon ja oranssien turkinpippurien syömistä myöhäisillan ratikassa ja sateisessa Sörnäisissä kävelyä aikeena löytää jokin mukavaisa istuskelupaikka, jota Halloween ei olisi löytänyt, mutta lopputuloksena päädyimme kämpilleni katsomaan Vain elämää -videoita.

(tässä vaiheessa voin tehdä Virallisen Tunnustuksen: olen häpeämättömän ihastunut Pauli Hanhiniemeen.)

Lauantaina tilasimme pizzaa ja fanitettiin Jukka Poikaa ja Juha Tapioo ja ja tehtiin maailman hienoin blogimerkintä ja käytiin Mannerheimin haudalla ja sellaista.

Tänään nukuttiin pitkään ja saatoin Mandin pois (yhyy). Sit tulin ratikalla kotiin ja lähelläni istui tyttöjä, jotka sanoivat "OU MAI KAAD" ja "vitun pysäkki".

Vessaa pesiessäni mietin sitä, kuinka en oo ansainnut tätä kaikkee ja mitä tapahtuu. Oon vain tälläinen ihmeellisen hönö tyyppi, joka
- asuu Helsingissä (milloinhan sisäistän tän??)
- tuntee niin hienoja ihmisiä että itkettää
- saa järjettömän kivoja kommentteja blogiinsa (miksi ees luette mua :D miksi ette lue oikeesti hyvii blogei.)
- ja siis mitähän vielä

Pelottaa vähän se hetki (joka varmaan väistämättä tulee) kun pääsen taas tekemään vastaavan listan kaikesta paskasta jota tapahtuu suurimman osan ajasta. Miksei hyviä päiviä ole joka päivä?

Huomenna elämä on taas normaalia ja tulee opintotuki ja lauantaina olisi Olavi Uusivirran keikka mutten tiedä uskallanko mennä sinne yksin.

(ensi yönä suunnittelen nukkuvani pitkästä aikaa hyvin, pitäkää mulle peukkuja.)