Oonko ainoa ihminen maailmassa, jonka pää vain täyttyy kaikista turhanpäiväisistä ajatuksista jotka pitäisi päästä jakamaan jonkun kanssa, muuten se täyttynyt pää räjähtää? Siis en kestä tätä. Haluan vain puhua lämpötilan tippumisesta ja ensi kevään kurssivalinnoistani ja siitä mitä söin tänään ruuaksi ja analysoida sitä, mitä tietyt ihmiset saa mut tuntemaan, ja missä kohti bussia on paras istua. Haluun puhua siitä, miltä kahvini näyttää ja miksi juon kahvia. Haluan ihmetellä sitä, et miten ihmisillä on joskus ihan omituinen kuva musta. Sellainen, etten tunnista siitä itseäni millään.
Haluaisin kertoa itsestäni kaikki ne piirteet, joiden takia mua vois kutsuu introvertiksi, mutta toisaalta puhua myös niistä jutuista, jotka väittää päinvastaista. Haluun ihmetellä ääneen sitä kuinka maailmankaikkeus laajenee koko ajan kiihtyvällä vauhdilla, toistella vain et "maailmankaikkeus laajenee koko ajan! kiihtyvällä vauhdilla! oikeesti! voitko kuvitella! hullun jännää!!!" Haluun kertoo mitä kaikkee osaan laskimellani tehdä. Haluun opettaa jonkun ratkaisemaan rubikin kuution. Haluun puhuu siitä kuinka HALUAN LUKEA KIRJOJA ÄÄNEEN mutta jostain syystä mun ääni aina puuroutuu ja happi loppuu ja änkytän ja se on ihan kauheeta.
Välillä unohdan jotain, mistä haluaisin puhuu, ja sit harmittaa. Kun jäi sanomatta. Vaikkei siinä ois mitään puhuttavaa. Joku tyhmä toteamus vain. Et "laulan joskus suihkussa mielessäni jotain Olavi Uusivirran biisii ja sit tanssin. siinä. suihkussa."
Mun ongelma on kai se, et puhun koko ajan kaikesta sellaisesta, millä ei oo mitään väliä, enkä koskaan mistään tärkeästä.
(alkoipa jostain syystä tuntua pöntöltä se, että mulla on blogi, jossa puhun vain itsestäni. ja sit jotkut lukee sitä. (lukevat eivätkä välttämättä kerro koskaan itsestään saati siitä että lukevat.)
tuntuu pöntöltä, et vaikka tän blogin idea on _minä_ niin silti estelen itseäni kirjoittamasta tänne kaikkea mitä päähäni tulee.
mun päähän tulee vaikka mitä ja paljon.)
Plöö.
Mulla on Suunnitelma täksi päiväksi. Saatte kuulla siitä sit jälkeenpäin. Jos se edes toteutuu.
Kauhee cliffhanger. Oikeesti en oo suunnitellu mitään erityisen jännää ja sit petytte vain.
mä haluisin kans kertoa ihmisille miten hauskaa on pestä hampaita suihkussa kun tahnan voi vaan antaa valua mihin sattuu kun ei oo paitaa jonka se sotkis ihan kokonaan. mun tekis mieli ravistella niitä koska merenelävät on niin kiinnostavia ja 95% merenpohjasta on hei edelleen tutkimatta!!!
VastaaPoistahaluisin osata tehä rubikin kuution. päädyn vaan aina pyörittelemään sitä niin että ihmiset jotka osaa, turhautuu sitä katellessa. musta se on vaan rentouttavaa. tykkään sen äänestä. ja se näyttää kivemmalta värit sekasin. silti musta ois kiva ratkasta sellainen(että voisin sotkee sen uudestaan).
ja että muinaisessa egyptissä kissat oli pyhiä koska uskottii että aurinko säily niiden kiiluvissa silmissä yön yli. aika söpöö mun mielestä. ja tää oli turhin kommentti
Poistaei ollut yhtään turha kommentti!
Poistaaaaa meri on niin jännittävä!
rubikin kuutiot on kivoja. tykkään värkätä käsilläni kaikkea sellaista, mikä ei vaadi mitään ihmeellistä tarkkuutta (niin kuin vaikka piirtäminen vaatii, tuollainen käänteleminen on paljon helpompaa). siks olin joskus tosi addiktoinut rubikin kuutioihin. ja neulomiseen. ja kaikenlaisten pienten esineiden kanssa vänksläämiseen.
musta on hullun siistii, et muinaisessa egyptissä uskottiin että aurinko säilyy kissojen silmissä yön yli.
Minä luulen, eikö se aurinko vähän säilykin kissojen silmissä, kun sen tarjoaman energian johdosta niidenkin silmät kiiluu ja tarkkailee. Ehkä siksi ne on niin rauhallisia, kun niiden pitää keskittyä ja varata jaksamista siihen että ne voi yötä myöten polttaa tulia silmiensä sopukoissa!
PoistaMinustakin on mukavaa, kun voi suihkussa pestä huolettomasti hampaita. On ihanaa, että sen voi muutkin huomata.
Olette hienoja ja näette elämässä asioita, jotka on varsin hyvä nähdä. Toivon, että maailma on teille lempeä, jos ei muuten, niin ohikiitävinä hetkinä suihkussa laulaen tai hampaita harjaten. Jos ei muuten, niin siten, että tukkii korvat ja kuuntelee pisaroiden kaikua pääkopan luita ja aivomeininkejä pitkin, siirtyen hyvällä lykyllä ainakin kotvasen ajaksi vähintään kahden metrin päähän kaikista pinttyneistä hetkistä ja ajatuksista.
Ihana kommentti. Oot hieno.
PoistaMiusta ois niin kivaa lukea jollekin ääneen! Mutku ei oo ketään kelle vois lukee :< sen takia toivoisin et joskus joku isosisaruksistani saisi lapsia niin Pihla-täti voisi lukee niille ääneen niitä kaikkia ihania kirjoja joita mullekin luettiin.
VastaaPoistanii, seki viel =(
Poistaonnellisia lapsia olisivat.
ei. et oo ainoo. muiden lisäks mä haluisin kertoo kaikille, miten ne ei oo ainoita, vaan maailmassa on ihan hullusti ratkasevilta osin samankaltaisia ihmisiä, ne ei vaan aina joko pääse juttelemaan toistensa kanssa tai ymmärrä näyttää just sitä ratkasevaa osaa toisilleen. tai sit ne on nii kiireisiä huolehtimaan, et kaikki löytäis samankaltaisensa, ettei muista huolehtia omista samankaltasistaan. niin sillei. oot kiva.
VastaaPoistasäki oot kiva. tää oli hyvä kommentti.
PoistaEn tiiä onko tää sama asia, kuin mitä tarkoitit, mutta mie oon lähiaikoina tosi paljon kaivannut sellaista ihmistä, jolle voisi höpistä ihan kaikesta mahdollisesta oudosta. Tai no, lähinnä ihan vain kaikesta.
VastaaPoistaMulla on ollut parikin sellaista ihmistä joskus, mutta sitten vain tapahtui jotain ja kaikkien kanssa pitää aina miettiä, että mitä uskaltaa sanoa.
=( on surullista, kun pitää miettiä mitä uskaltaa sanoa.
Poistajos haluat, niin voit puhua mulle. mulle voi sanoa kaikenlaista.