Kävin kirkossa (sateenkaarimessussa). Jännitti vähän, koska en tiennyt, miten kirkossa kuuluu olla. Mut kai onnistuin ihan hyvin. Nousin seisomaan silloin kun muutkin nousivat, muuten istuin paikoillani. Lauloin Hoosiannaa koska tykkään siitä. Muuten olin hiljaa.
En oikein tiedä, mitä odotin, mutta en kyl koe saaneeni mitään. Kaikki tuntui tosi tyhjältä, rukoukset ja Raamatun lauseet ja se kun pappi lauloi niitä juttuja joita se aina puhelaulaa. En kokenut sitä rauhaa, jonka toivoin kokevani. Ahdisti, kun jossain vaiheessa ihmiset kääntyilivät toivottamaan toisilleen siunausta ja mä vain hymyilin, koska en tiennyt mitä sellaiseen kuuluu vastata.
Ainoa, mikä ilahdutti, oli saarna. Sen piti nainen, joka puhui tosi rehellisenoloisesti. Olin oikein yllättynyt siitä, miten se tuntui olevan jotenkin katkera kirkolle ja sanoi että kokee uskovansa erilailla kuin kirkko opettaa. Mä en tiennyt, että saarnoissa voi puhua tuollaisesta. Oli kiva kuunnella.
Messun jälkeen kävelin pitkin pimeää ja liukasta Sturenkatua ja kävin ostamassa pussillisen ranskiksiiiii ja en tiedä mitä tapahtuu tulevaisuudessa enkä tiedä kuinka innolla odotan en tiedä mitään.
Kaikissa sukkahousuissani on reikiä.
Olitko siis katolisessa messussa vai missä? :) itseäkin joskus ahdistaa kun käy pitkästä aikaa messussa.. tulee jotenki sellanen olo et "onko nää kaikki täällä joka sunnuntai ja katsoo mua pahasti kun käyn ehkä kerran vuodessa, iik"
VastaaPoistaIhan luterilaisessa messussa olin. En käy siellä yleensä koskaan, nyt oli varmaan ensimmäinen kerta kun vapaaehtoisesti menin. (en kuulu mihinkään kirkkoon)
PoistaAa ok.. en tienny että luterilaisessaki messussa toivotetaa siunausta (tai no, meillä katolilaisilla se on "kristuksen rauha" mut eniveis) joten mietin vaan :D
Poista