pottu

Hehe spämmään blogiini. Onneks mulla on lupa tähän. Mun blogi, mun säännöt.

Hassu päivä on ollut. Laitoin päälle uuden lempimekkoni ja talvitakin. Joskus aikaisin aamulla oli laskarit ja oli hassuu, kun luokan ovi oli auki ja muuten oli käytävillä ihan hiljaista, mutta yhtäkkiä alkoi kuulua sellainen vauvanitku-/kissanrääkkäysääni. Katsoin vain vieressäni istuvaa ja nauroin äänettömästi ja se nauroi äänettömästi takaisin. Mut sit myöhemmin päivällä kysyin yhdeltä toiselta kaveriltani, et kuuliko se sen äänen ja se ei tiennyt mistä puhuin. Olikohan ääni päässäni?? Ehkä se vieressäni istuva nauroi vain sille että randomisti nauroin.
     Sit jossain välissä pohdin ääneen, että miten yhden tehtävän olisi voinut ratkaista eri tavalla. Nii sit joku toisen pöydän ääressä istuva tyyppi kääntyi muhun päin ja kysyi et enkö mä tajua ja sanoin että en ja sit se alko selittää. Se oli kyllä ratkaissu sen tehtävän tosi oudosti, mutten viittiny sanoo sitä sille.

Kävin koulussa syömässä! En yleensä käy, mutta tää oli jo toinen kerta tällä viikolla. Outoa. Ruokalassa istuin joidenkin kanssa ja tuli puheeksi kasvissyöntini ja yhtäkkiä ne alkoi tentata multa kaikkea mahdollista ja se oli vähän inhottavaa, varsinkin kun en oo mikään maailman tiukin vegaani tai sellainen (käytän maitotuotteita yhyy. yritän kyllä vähentää!). Mutta kuitenkin yritän jotain? On jotenkin väärin, että mun täytyy selitellä jotain kasvissyöntiäni, mutta lihan syöminen on jotain sellaista, mitä ei muka saisi kritisoida.

Vielä yksi hassu juttu: mut kutsuttiin yläasteen luokkakokoukseen! En uskonu, että ne oikeesti järjestäis sen. Tämän innoittamana kävin stalkkaamassa vanhoja luokkalaisiani ja yyyyy pelkästään niiden nimet sai mut muistamaan kaikkea inhottavaa. Onneksi olen täällä ja luokkakokous on siellä kuusessa, missä ennen asuin. Ainoa, jota olisi ollut kiva nähdä, on luokanvalvojani. Hieno ihminen. Ois siistii jos se ois ylpeä musta. Mutta en tiedä, voiko se vielä olla. Yläasteesta on niin vähän aikaa, en oo saavuttanut vielä mitään.

Koulun jälkeen keitin termosmukiini kahvia ja lähdin rautatieasemalle ja näytin varmaan tosi coolilta. Minä ja termosmukini ja maailman coolein seuralainen: Mandi. Saatoin Mandin Jäähallille ja jonotin kanssaan. Ehti tulla pimeää ja meinasin jäätyä. Sitten lähdin kotiin päin, mutta tajusin, etten oikeastaan tarkasti tiennyt missä olin ja miten pääsen sieltä pois, joten hyppäsin vain johonkin keskustaan menevään ratikkaan. Jäin Lasipalatsin edessä pois ja ajattelin käydä alkossa ja sitten tapahtui jotain jännittävää: astuin jostain Sokoksen kulmasta ovista sisään ja menin liukuportaat alas ja yhtäkkiä olinkin siellä asematunnelin alkossa! Noi Helsingin tunnelit on mulle jotain tosi vaikeasti hahmotettavaa (suuntavaistoni on esim. surkea), joten toi oli jotenkin tosi hienoa! Nyt tiedän, että siitä pääsee helposti rautatieasemalle.

Ostin erästä väkevää aikuisten juomaa (jonka kuluttamista en suosittele kenellekään!1) ja myyjä katsoi henkkareitani tosi tarkkaan. On aina hauska esitellä baarissa ajokorttiani: hiukseni ovat noin sentin mittaiset. Nykyään ovat varmaan 30 kertaa pidemmät.

Nyt olisi pari tuntia aikaa laskea harjoituksia, jotka pitäisi palauttaa huomenna. Sitten lähden noutamaan Mandia ja ehkä jatkamme iltaa jossain, ehkä emme.
(saa kyllä nähdä, miten ton matikan suhteen käy. huoneenikin pitäisi siivota, tää on ihme kaatopaikka. lattialta saattaisi hyvinkin löytää jonkun vaatekasaan hukkuneen ruumiin. raukka.)

Voikaa hyvin.