200. merkintä

Olikohan mulla otsikkona "100. merkintä" silloin kun kirjoitin sadannen merkinnän? En muista.

Miten ihmeessä blogini on jatkunut näin pitkälle? Aloitin tän joskus kolme vuotta sitten. Jotkut teistä on saattaneet lukea sitäkin edeltäviä räpellyksiäni. Mikä teidät on pitäneet mukana tänne asti? :D

Ajattelin merkkipaalun kunniaksi kertoa jotain randomia itsestäni, sellaisiakin asioita mitä en oo saattanut koskaan ennen kertoa.

Oon 20 veeee ja hienosti menee. Tää on ihan hyvä ikä, en oo ihan kakara mut kuitenki aika kakara vielä. En haluais enää vanheta. Valitettavasti se taitaa olla väistämätöntä. Harmillista.

Ajattelen ihan hirveästi ruokaa. Saan jatkuvasti jotain omituisia mielihaluja, kuten että haluan makaronilaatikkoa tai keitettyä parsakaalta tai juustoa tai ihan mitä vaan. Oon oppinut, ettei mun kannata yrittää opiskella nälkäisenä, ku en pysty ajattelemaan muuta kuin kuinka sairaan paljon tekis mieli pizzaa.
Mä myös teen ruokaa ihan mielelläni. Käyn yliopistolla aika harvoin syömässä koska siellä on aina tosi ahdasta ja ruuhkaista ja mua ahdistaa enkä siksi saa syötyä ruokaani, josta kuitenkin maksan. Lisäksi siellä ei tunnuta oikein panostavan kasvisruokaan, ainakaan meidän kampuksella. Keskustan unicaféissa saa paljon parempaa kasvisruokaa, oon kateellinen. Haluun syödä hyvää ruokaa ja kokkaan ainakin omasta mielestäni kohtuullisen maittavasti.
Mulla on sellaisia kausia, jolloin syön ihan hirveästi jotain tiettyä. Yhteen väliin söin päivässä litran bulgarialaista jogurttia, joskus kohteeni oli avokadot ja nyt viimeksi söin ainakin kerran pari viikossa valkosipuli-chili-pastaa.
(tein eilen makaronilaatikkoa ja siitä tuli ihan sairaan hyvää, vaikka vähän pelottikin vegaanius. silloin kun söin lihaa, makaronilaatikko oli lemppariani.)

Tykkään puista! Oon ihan onnessani, kun asun vihdoinkin eteläisemmässä osassa Suomea ja täällä on vaahteroita. Ne on erityisen kauniita näin syksyisin. Haluaisin vain käpertyä vaahteranlehtikasaan ja jäädä siihen.

Muistan tosi huonosti sellaisia pikkuasioita, jotka tarvis muistaa ihan hetken aikaa eikä niitä sitten enää tarvitse. Saatan avata uuden välilehden ja unohtaa heti, mitä varten sen tein. Saatan lähteä kauppaan ostamaan vessapaperia ja sit kaupasta tultuani muistan et ai nii, hitto, se vessapaperi jäi ostamatta.

Rakastan Egotrippiä. Uudelta levyltä lempikappaleitani tällä hetkellä ovat Näkymätön, Nopeimmat junat, Kun olet minun ja Tunnoton.
Tykkään muutenkin suomenkielisestä musiikista aika paljon, esim. Pariisin Kevät, SMG, Samuli Putro, Samae Koskinen, PMMP, Jippu, Olavi Uusivirta, Maija Vilkkumaa, Chisu ...

Oon ihan järjettömän rakkaudennälkäinen. Tälläkin hetkellä antaisin mitä tahansa, jos olisi joku jonka syliin voisin käpertyä ja joka silittäisi hiuksiani ja kertoisi että oon hyvä näin.

Itken tosi herkästi elokuville ja tv-sarjoille ja kuville ja tarinoille ja kaikelle. Omaa pahaa oloani en itke koskaan, en osaa. X Factor on yksi niistä asioista, jota en pysty katsomaan jaksoakaan pillittämättä.

Asun solussa. Soluasuminen on ihan ok ja sillee, mut toivon silti et löytäisin jonkun kivan yksiön kivalla hinnalla ja kivalta paikalta. Nykyinen asuinalueeni on niin kiva, etten täältä kauheen mielelläni muuttais pois.

Mut on kutsuttu tässä kuussa kaksiin juhliin ja oon niin häkeltynyt siitä, että mut halutaan johonkin.

Olin joskus vähän sellainen, että ajattelin olevani paljon parempi kuin muut teinitytöt. Syvällisempi ja fiksumpi ja sellainen, tiedättehän. Nykyään tajuan, että "teinitytöt" ei oo mitään idiootteja.

Juon mieluiten viinii tai siiderii tai sit baarissa shottei. Ennen halusin jonkinlaisen humalatilan päälle ennen kuin uskaltauduin tanssimaan mutta sitten tajusin, ettei ketään kiinnosta se kuinka huonosti tanssin, kunhan vain tanssin.

Mun on joskus vähän vaikea olla sellaisten ihmisten seurassa, joita pidän tosi fiksuina. Pelkään puhua sellaisille, koska ajattelen niiden pitävän mua tosi tyhmänä.

Koukutun tosi helposti sellaisiin tyhmiin peleihin kuten candy crush tai angry birds. Tai farmville...

Joskus musta tuntuu, että jos joku irl-kaverini lukisi blogiani, se ei tunnistaisi mua näistä teksteistä. Yritän olla mahdollisimman oma itseni, mutta välillä pelkään, että luulette mun esittävän jotain.

Mulla on tumblr. Sen saa tietää, jos pyytää.

Mulla on myös piilotettu blogi, johon kirjoitan aina välillä kaikkee sellaista, mitä en pysty kirjoittamaan tänne. Kutsun sinne saa, kun laittaa sähköpostiosoitteensa mulle joko kommenteissa tai osoitteeseen tarkoitukseton at gmail.com.

(Maailma on hyvin hämmentävä. Joku kertoi tumblrissa olevansa tykästynyt muhun. Ja nyt joku uusi opiskelutoverini alkoi randomisti puhua mulle Samae Koskisesta facebookissa.)

Jos teillä on jotain kysyttävää musta niin kysykää ihmeessä! Oon tunnettu siitä, että vastaan melkein mihin vain.