Oon elänyt tän päivän jossain kummallisessa usvassa ja kyseenalaistanut olemassaoloni ja kaiken ja kaikki on tuntunut ihan järjettömän epätodelliselta. Pohdin, olenko vain kuvitellut koko elämäni, olenko vain kuvitellut itseni tähän. Ehkä mua ei olekaan olemassa??
Lopulta tajusin, mikä olen:
OLEN JUURI SELLAINEN IHMINEN JOISTA VANHEMMAT VAROITTELEE LAPSIAAN.
En voi selittää tätä tässä.
Kysykää jos joskus näätte mut.
(tää on hauska juttu ja toisaalta ihan sairaan pelottava??)
En tajuuuuuuuu.
Sekoankohan?
Ottakaa musta kiinni, muuten katoan.
Sun tavasta kirjoittaa ja ilmaista asiat tulee tosi paljon mieleen yksi mun kaveri ja se on ihan hirveän hämmentävää.
VastaaPoistaJännää! Ehkä olemmekin sama tyyppi.
Poista