Maanantaina laitoin lakanat pesuun ja hain kahvinkeittimeni, joka oli saapunut siwaan. Oli ihanan syksyistä. Jalkakäytävällä oli paksu kerros keltaisia vaahteranlehtiä. Oli söpöä, kun joku mies kuvasi niitä kännykällään yhtä innoissaan kuin minä.
Eilen peruttiin juttuja, jonka seurauksena mulla oli kaksi tuntia aikaa luentojen välillä. Sellaista aikaa, jonka olisi voinut käyttää opiskeluun, mutta jokin ahdisti, joten lähdin ratikka-ajelulle. Vähän helpotti, mutta silti loppupäivän oli aika heikko olo: väsytti, nälätti, yhyytti ("yhyy"). Kävin ostamassa kahvia ja retkahdin ostamaan myös maitoa. Mutta käytän sitä vain kahvimaitona, näin päätin.
On vähän hämmentävää, miten jotkut päivät ovat niin hyviä ja seuraavana päivänä tuntuu, ettei mitään hyvää olisi koskaan tapahtunutkaan. Mulla on jonkinlainen pakkomielle analysoida tuntemuksiani, joten: on vähän sellainen haikea olo. Sellainen, ettei mikään tietty vaivaa, muttei silti tunnu hyvältä. Menneisyyteni takia pelkään aina, että tää on merkki siitä, että oon vajoamassa takaisin, mutta yritän muistuttaa itselleni, että kaikilla on tällaisia päiviä. On ihan ok olla välillä sellainen olo, ettei ole maailman onnellisin just nyt. Kun kumminkin kaiken kaikkiaan mulla menee paljon paremmin kuin esim. vuosi sitten. Siis oikeesti hei, vuosi sitten en edes uskonut, että selviäisin koskaan minnekään yliopistoon asti.
Ehkä tää on vain jotain kaamosmasennustyyppistä. Tajusin tänään, että kohta taas siirretään kelloja. Vihaan talviaikaan siirtymistä. Pimeä tulee niin nopeasti.
Kello on 9:16. Mulla olisi alkanut eka luento minuutti sitten, mutta asjfksej johdatus yliopistomatikkaan on niin tylsäääääää. Joten keitin itselleni toisen kupin kahvia ja kirjoitin blogimerkinnän.
(katsoin maanantaina(? sunnuntaina? joskus kuitenkin) dokumentin, jossa Jane Elliott yrittää saada ihmiset tajuamaan, mitä rasismi oikeasti on. haluaisin joskus tehdä postauksen siitä, kuinka yritän päästä omista ennakkoluuloisista käsityksistäni (ihonväriin, kauneuskäsityksiin, ja muuhunkin liittyen) eroon ja kuinka toivoisin, että muutkin tajuaisivat yrittää.)
Tämä on 199. merkintäni. Seuraava on 200. Pitäisiköhän mun keksiä jotain hienoa sen kunniaksi (en kyllä varmaan keksi).
oon nii ilonen että kirjoitat useemmin!
VastaaPoistaunohdin kokonaan, että kellojakin pitäis siirtää joskus. on nyt jo liian pimeät illat.
! jeeee. pelkäsin et muutun ärsyttäväksi nyt, ku oon alkanu kirjottaa useammin.
Poistaon kauheeta kun nykyään on pimeää vielä silloinkin, kun herään. on niin vaikeeta nousta.
Mäkin oon iloinen, että kirjotat useemmin. Oon vaan edelleen huno kommentoimaan, mut luen aina ja olen iloinen c:
VastaaPoista! Ihanaa, että luet.
Poista