8. huhtikuuta 2014

Tänään en hymyillyt ratikassa ja Kaisaniemessä kävellessäni tuntui pohjattomalta ja näkymättömältä ja harvinaisen paljon siltä, ettei ole ketään tai mitään minne mennä. Menin kotiin. En halua olla täällä.

Tekee mieli huutaa.
Kirjoittanut: klo

2 kommenttia:

  1. ellamaria8. huhtikuuta 2014 klo 21.36

    olen äärimmäisen pahoillani, etten ollut käytettävissä kenenäkään!
    lähetän rakkautta, vaikkei lähetetty rakkaus ikinä korvaa sitä että on joku.
    miau.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tiitus9. huhtikuuta 2014 klo 1.13

      ei se mitään! söin hyvää ruokaa ja nyt on yöllinen teehetki. keksit tekee onnellisemmaksi. melkein rimmas.

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)