möh

Oon kai aika toiveikas ihminen. Siis ku luulis, että oon pettynyt itseeni jo niin monta kertaa että osaisin jo olla odottamatta itseltäni liikoja, mutta silti petyn aina uudelleen. Aina löytyy jotain uutta pettymisen aihetta.

(tein eilen koko päivän tehtävii, tein niitä vittu yhteen asti yöllä, ihan vaan jotta oisin tänään voinu mennä kouluun hyvin valmistautuneena. mutta nukuin pommiin. nukuin sen tärkeimmän jutun ohi. vituttaa niin paljon.
Semmarit - Paska torstai. mulla ei toimi youtube niin en voi tarkistaa toimiiks toi. ette te varmaan kuitenkaan sitä ees kato.)

Jos joku laittaa blogiinsa musiikkia tai videoita tai vaikka lyriikoita, niin kuunteletteko/katsotteko/luetteko ne?

Oon tiiättekö niin helvetin kyllästynyt maailmaan. Oon kyllästynyt kaikkiin valheisiin. Luin eilen jotain blogia, jossa kirjoittaja oli laskenut kaikki omistamansa vaatekappaleet ja niitä oli reilusti yli sata ja sitten kirjoittaja mietti, että onko se paljon.

En ymmärrä.

Elän kauheassa ristiriidassa: toisaalta tiedän olevani aika tyhmä mutta toisaalta pidän itseäni fiksumpana kuin monet muut. En osaa fysiikkaa enkä osaa käyttäytyä sosiaalisesti korrektisti enkä ymmärrä tarkasti miten joku suomen poliittinen järjestelmä toimii enkä osaa edes argumentoida kunnolla, mutta mä kuitenkin tiedostan useimmat niistä asioista, joista en tiedä tarpeeksi. Ja sit taas toisaalta mulla on aika vahvat näkemykset siitä, mikä tässä maailmassa mättää. Mä koen tajuavani monia sellaisia asioita, joita monet muut ei vain tunnu tajuavan.

Mut sit kuitenki välillä mietin, et entä jos oonkin niissäkin asioissa väärässä. Entä jos homous onkin väärin. Entä jos markkinatalous onkin se Juttu, joka pelastaa maailman. Entä jos.

(voisin tähän väliin kertoa salaisuuden, mutta sit tajusin etten haluakaan vielä kertoa.)

Emmä tiedä.

Jos olisin poliitikko, olisin sellainen joka ajaa muutamia tiettyjä itselleen tärkeitä asioita: eläinten oikeudet, lasten ja nuorten asiat, mielenterveyspalvelut, tasa-arvo joka asiassa, julkinen liikenne, maailman rauha. Ja sit suurimman osan ajastani käyttäisin siihen, että yrittäisin keksiä keinoa lopettaa koulukiusaaminen.
Piste.

olen nuori ja naiivi
ja minulla on tunteita
(tämä oli olavi uusivirtaa)

Mitä ihmiset on? Mikä minä olen?

Ehkä se selviää vielä joskus. Nyt menen keittämään lisää kahvia ja vaikeroimaan itsekseni kohtaloani olla olemassa.

(mun blogiin on tultu hakusanoilla "samuli putro" ja oon nyt miettinyt hirveesti et miten samuli putrosta pääsee mun pikkublogiini)