Irrallaan

Jouluaatto: sujui perinteikkäästi: jossain vaiheessa suljeuduin huoneeseeni pillittämään. Paitsi ettei mulla oo täällä enää omaa huonetta joten en onnistunut siinäkään. Täytyy kai vain suck it up.

Tapahtui asioita ja pääni on täyttynyt teorioilla siitä, miten kaikki vihaavat mua.

Anteeksi että oon tällainen.

Sain lahjaksi Khaled Hosseinin Ja vuoret kaikuivat sekä pyjaman. Mutten keittiöveistä. Ainoo mitä toivoin. Mut kirja on kuitenkin kiva ja pyjamakin.

Joulupäivä: hengasin koko päivän uudessa pyjamassani. Siinä on Minni Hiiri.

Muistelin ihmistä, joka kahdeksan vuoden ajan yritti opettaa mua soittamaan pianoa, muttei koskaan onnistunut. Se sanoi aina et "älä soita niin kuin pyytelisit anteeksi olemassaoloasi." En oo vieläkään oppinut olemaan pyytämättä anteeksi.

Haluaisin pyytää anteeksi kaikilta ihmisiltä, joita oon kohdellut huonosti. Ollut ilkeä tai jättänyt vastaamatta viesteihin tai ollut yksinkertaisesti ajattelematta. Haluaisin kertoa, ettei se johtunut niistä, vaan musta.

Tapaninpäivä: herätessäni luulin kellon olevan ehkä kahdeksan aamulla mutta se olikin kuusi tuntia enemmän. Nousin ylös. Keitin kahvia ja käperryin vilttiin ja katsoin ukulele-konserttia ja päätin että isona mustakin tulee ukulele-orkesterin jäsen.

Tein kastiketta herkkutateista. Se oli hyvää! Kuuntelin samalla kovalla Juha Tapioo koska olin yksin kotona. Nyt juon teetä.

En muista viime joulusta mitään (olin niin sumussa) mut musta tuntuu et tää joulu oli loppujen lopuksi kuitenkin parempi. Oli rauhallista ja hyvää ruokaa eikä kukaan riidellyt.

Vielä muutama päivä kotona. Uudestavuodesta tulee loistava.