näihin lätäköihin helposti kastut

pääsin kurssista läpi! siis sain siitä 40(!!!!) pistettä 45:stä!!1 voi vitsit.

tuntuu, että mua on huijattu tästä masennusjutusta. tuntuu, että munkin pitäisi olla joku kaunis, herkkä, tummiin pukeutuva, salaperäinen tyttö, joka kaikesta huolimatta on jotenkin tosi merkityksellinen kaikille tuntemilleen ihmisille. mutta en mä oo. tää blogijuttuki on ihan huijausta. on jotain pehmeitä värejä ja profiilikuva, joka en todellakaan ole minä. mä oon ruma ja likainen ja haiseva ja oksenteleva ja mä sanon usein tosi ajattelemattomia asioita ja kohtelen ihmisiä huonosti ja siis ää. mulla on poikaystävä, joo, mutta jos tässä suhteessa on jotain paskaa, niin se olen minä. mut pitää riisua ku tuun ulkoa sisään enkä saa itse kenkiä pois jalasta. ja mulle pitää tuoda niitä helvetin oksennusämpäreitä.

on jotain asioita, jotka on mulle tärkeitä. niinku poikaystäväni. ja feminismi ja opiskelijoiden asiat. oisin niin halunnut olla keskiviikkona osoittamassa mieltä, mutta en mä koskaan uskalla (koska siellä on paljon ihmisiä ja pelkään ajattelevani liikaa pahoja asioita). illalla menin näkemään ihmisiä koska oli kavereita, joita en näe koskaan. ahdistuin vaihteeksi. mutta sinänsä olen ihan ylpeä itsestäni, kun kerrankin olin vähän rehellinen jostain olematta kännissä.

masennus värjää mieleni. tajusin tänään, että oon asunut tässä asunnossa yli puoli vuotta, enkä oo oikeastaan ollenkaan ehtinyt arvostaa tätä paikkaa silleen oikeasti. oon kyllä kertonut ihmisille leveistä ikkunalaudoista ja saunavuorosta. mutta en oo oikeasti tajunnut kuinka paljon tykkään noista asioista. ja muistaki.

katson tässä emma-gaalaa ja paperi t voitti ensimmäisen palkinnon. oon aika ihastunut paperi teehen yhä edelleen. mut oon yrittänyt kuunnella nyt myös ruger hauerii ja siihen suhtaudun hyvin ristiriitaisin fiiliksin. saa nähdä mihin päädyn suhtautumisessani.

periodi loppui ja mulla oli yksi tentti, joka oli tiistaina (ja josta pääsin läpi!! oon niin iloinen). mulla ei oo käytännössä yli kahteen kuukauteen ollut yhtään vapaata, koska joululomalla piti lukea tenttiin (josta en edes päässyt läpi) ja kaikki viikonloputkin on pitänyt käyttää opiskeluun, mutta nyt oli loppuviikko vapaata. päätin jo etukäteen, että tää päivä ainakin ois hyvä: heräisin aikaisin, menisin ostamaan tuoretta patonkia aamupalaksi, lukisin paljon jne. noh, uni loppui jo neljältä. seitsemältä päätin nousta ja menin kauppaan, jossa oli hyllyt tyhjänä enkä saanut tuoretta patonkia. kävin eilen lainaamassa kirjastosta Älä koskaan pyyhi kyyneleitä parhain käsin ja oon tyyliin ehtinyt jo itkemään vaikka tänään ei pitäny. ja olin niin väsynytkin etten pystynyt yhtään nauttimaan aamusta vaan nukuin muutaman tunnin aamupäiväunet.

mut noh. kai nyt on ihan kivaa. tein mojitoo rainbown spritesta ja halvasta rommista ja katson emma-gaalaa vaikkei tää erityisesti kiinnosta mua.

kirjoitinpa yllättävän paljon.
tätä mun elämä on oikeasti suht harvoin. yleensä on vain tyhjää, sellaista mistä en osaa kirjoittaa.

silmät ei kestä aina valoa

istuin tänään bussipysäkillä tuijottaen maata. aurinko paistoi ja asfaltti näkyy. vaihdoin talvitakin kevyempään ja mietin, kuinka tällainen sää on aina ennen tuntunut musta siltä, että elämä voittaa. voittaisipa.

bussi töölöön oli taas myöhässä. luulin, että psykologikäyntini olisi viimeinen mutta sainkin uuden ajan. olin etukäteen miettinyt useita asioita, joista olisin halunnut puhua, mutta puhuinkin vain äidistäni.

töölönlahden jäällä käveli nauravia ihmisiä ja olin kateellinen. haluaisin itsekin nauttia mutta en osaa.

en oo pitkään aikaan tuntenut itseäni itsekseni.

(anteeeeks ihmiset. asioista.)

mitenhän kuolema toimii

yritän saada elämästä kiinni.

jokainen päivä on taistelu enkä tiedä kuinka kauan jaksan enää.