istuin tänään bussipysäkillä tuijottaen maata. aurinko paistoi ja asfaltti näkyy. vaihdoin talvitakin kevyempään ja mietin, kuinka tällainen sää on aina ennen tuntunut musta siltä, että elämä voittaa. voittaisipa.
bussi töölöön oli taas myöhässä. luulin, että psykologikäyntini olisi viimeinen mutta sainkin uuden ajan. olin etukäteen miettinyt useita asioita, joista olisin halunnut puhua, mutta puhuinkin vain äidistäni.
töölönlahden jäällä käveli nauravia ihmisiä ja olin kateellinen. haluaisin itsekin nauttia mutta en osaa.
en oo pitkään aikaan tuntenut itseäni itsekseni.
(anteeeeks ihmiset. asioista.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti