5. marraskuuta 2013

tässä on porkkana

Päätin, että lauantaina on minä ja hyvää musiikkia ja pahaa siideriä ja Olavi Uusivirta joka löytää sunnuntaiaamuna itsensä sängystäni.

Tää saa sydämeni itkemään.
(Linkin alla Pauli Hanhiniemen versio Juha Tapion Minä olen, sinä olet -biisistä)

Radioheadin Creep saa mut kananlihalle.

Jos voisin tehdä mitä vain, olisin muusikko. Laulaja. En tiedä mitään parempaa kuin kierrellä ympäri maailmaa pierunhajuisessa keikkabussissa ja pelastaa henkiä. Harmi, etten oo lahjakas.

Musiikkijuttuja, jotka ovat pelastaneet henkeni:
- Tegan and Sara
- Apulanta
- My Chemical Romance
- Egotrippi
- The Smiths
- Regina Spektor
- Samuli Putro
- PMMP
- Maija Vilkkumaa
- Paramore

En tiedä, kuka pelastaisi henkeni, jos saisin aivoinfarktin juuri nyt.

Pelkään kuolemaa enemmän kuin ihmisen kuuluisi.

(koska olen sanani mittainen mies niin:


















)

4. marraskuuta 2013

omena

En nukkunut viime yönäkään kunnolla. Oon alkanut heräillä tyhmästi.
Näin unta, jossa jotkut nettituttuni JA Antti Tuisku kuolivat samana päivänä.

Olenkohan herkkä kofeiinin vaikutuksille? Sitä olen tässä pohtinut. Ainakin kehitän helposti riippuvuuksia (tän takia en uskalla alkaa tupakoida) ja joskus jos oon tosi väsynyt ja juon kahvia, niin menen ihmeen ylivirittyneeseen tilaan. Tuntuu, että olisin keinotekoisesti hereillä, eikä siinä tilassa pysty kyllä tekemään mitään hyödyllistä kuten vaikka läksyjä. Aivot nukkuu, mutta keho on hereillä ja tärisee ja yh.

En ees tiiä miksi juon kahvia. Pidän kofeiinia päihteenä. Mut ku aa, hyvä kahvi on hyvää ja on kiva päästä aamuisin hereille.

Mietin tämmöisiä, koska koen ehkä olevani highly sensitive person. Lähtökohtaisesti kyseenalaistan suurimman osan persoonallisuustesteistä ja sellaisista, koska sellaisten nettitestien tulokseen voi mun mielestä vaikuttaa kuitenkin aika paljon (en toki voi sanoa mitään oikeaa tietoa asiasta, en oo lukenut psykologiaa tai mitään). Joku psykologi mietti joskus, että mulla saattais olla aspergerin oireyhtymä ja teetti mulla sitten jonkun testin mut olin niin vahvasti itse sitä mieltä, ettei ole, niin ehkä se vaikutti siihen, miten vastasin siihen kyselyyn. En kyllä edelleenkään usko olevani asperger-henkilö, mutta ton HSP:n piirteet tuntuu kaikki sopivan muhun niin hyvin. Onko silloin väärin kutsua itseään sellaiseksi?

Joskus vaan tuntuu, että mussa on niin monta eri puolta, etten oo oikeesti mitään.

En tiedä, miten musta vois muka joskus tulla opettaja. En oo koko syksyn aikana käynyt kertaakaan taululle laskemassa mitään, vaikka meitä kannustetaan siihen koko ajan. Haluaisin vain seurata opetusta sivusta ilman, että mun ois pakko ottaa siihen aktiivisesti osaa jos en itse niin halua tehdä. Oon aina vihannut kaikkia ryhmätyöjuttuja. En opi mitään, kun keskityn vain stressaamaan sitä tilannetta.

Plää plää. Oon kai vaan vähän sosiaalisesti vammainen. Vaikka toisaalta joskus saatan onnistuu.
(mut en tänään. kävin pyykkituvassa ja joku (söpö) poika avas mulle oven enkä saanut sanottua edes kiitos. voi luoja.)

Tai sit ehkä tää kaikki viittaa vain siihen, etten kuulu mihinkää yliopistoon. Oon liian huono, tyhmä ja laiska.

3. marraskuuta 2013

Tällainen, osa 2






Egotripilläääää



Ruokaaaaa

parsakaali

Moi kaikki ihmiset.
(oottekohan te kaikki ihmisiä? onko kukaan teistä kissa?)
((haluaisin kissan. jos luet tätä, niin tuu luokseni asumaan.))

On taas tapahtunut kaikkea niin absurdia että epäilyttää, onko tää mun elämä ylipäätään. Kivat ihmiset ovat vierailleet luonani. Torstai-iltana oli uusi ihminen ja salmiakkikossua ja hauskaa. Perjantaina oli hassu leffa nimeltä Don Jon ja oranssien turkinpippurien syömistä myöhäisillan ratikassa ja sateisessa Sörnäisissä kävelyä aikeena löytää jokin mukavaisa istuskelupaikka, jota Halloween ei olisi löytänyt, mutta lopputuloksena päädyimme kämpilleni katsomaan Vain elämää -videoita.

(tässä vaiheessa voin tehdä Virallisen Tunnustuksen: olen häpeämättömän ihastunut Pauli Hanhiniemeen.)

Lauantaina tilasimme pizzaa ja fanitettiin Jukka Poikaa ja Juha Tapioo ja ja tehtiin maailman hienoin blogimerkintä ja käytiin Mannerheimin haudalla ja sellaista.

Tänään nukuttiin pitkään ja saatoin Mandin pois (yhyy). Sit tulin ratikalla kotiin ja lähelläni istui tyttöjä, jotka sanoivat "OU MAI KAAD" ja "vitun pysäkki".

Vessaa pesiessäni mietin sitä, kuinka en oo ansainnut tätä kaikkee ja mitä tapahtuu. Oon vain tälläinen ihmeellisen hönö tyyppi, joka
- asuu Helsingissä (milloinhan sisäistän tän??)
- tuntee niin hienoja ihmisiä että itkettää
- saa järjettömän kivoja kommentteja blogiinsa (miksi ees luette mua :D miksi ette lue oikeesti hyvii blogei.)
- ja siis mitähän vielä

Pelottaa vähän se hetki (joka varmaan väistämättä tulee) kun pääsen taas tekemään vastaavan listan kaikesta paskasta jota tapahtuu suurimman osan ajasta. Miksei hyviä päiviä ole joka päivä?

Huomenna elämä on taas normaalia ja tulee opintotuki ja lauantaina olisi Olavi Uusivirran keikka mutten tiedä uskallanko mennä sinne yksin.

(ensi yönä suunnittelen nukkuvani pitkästä aikaa hyvin, pitäkää mulle peukkuja.)

2. marraskuuta 2013

vain elämää

mystinen nimimerkki on vampyyri.


moi kujan lukijat. täällä on mandi ja mystinen nimimerkki. myös pelkkä mystinen riittää kavereiden kesken. kuja on hyvä pitämään talouspaperirullaa pään päällä!


tässä kuvassa talouspaperirullaa ei esiinny


tässä esiintyy.

lähdemme viettämään pyhien miesten juhlapäivää hautuumaalle. googlattiin, että mikä on helsingin paras hautuumaa. tämä on kultistista toimintaa piste.


terveisin:
no ei keksitty