Irrallaan

erosta on jo kuukausi, mutta viime viikon aikana se on tuntunut erityisen paskalta. sain sen kämpän, josta puhuin edellisessä merkinnässäni, ja se on helpottanut mun mieltä tosi paljon. kotona olo on ahdistanut tosi paljon ja kämpän etsiminen on stressannut tosi paljon. pääsen muuttamaan ensi viikolla. mutta ton toisen se on tuntunut saavan enemmän sekaisin.

eroaminen on vaikeaa enkä suosittele kenellekään. itse ainakin suunnittelen, etten seuraavaan ikuisuuteen hanki vakavaa parisuhdetta. suhde itsessään on toisaalta ihan jees, tai siis, tykkäsin meidän suhteesta koko ajan. lähinnä en haluu hetkeen uutta tällaista, koska en oo käytännössä koskaan elänyt yksin. haluan kokea sen, kun on täysin riippumaton. mun menot ei kuulu kellekään. saan olla siivoamatta koskaan, jos siltä tuntuu. saan maata sängyssä koko päivän ilman että kukaan tietää.

saan suunnitella elämääni ja tulevaisuuttani ajatellen vain itseäni.

erosta on kuukausi ja tää tuntuu musta jatkuvasti oikeammalta. mut toi on edelleen mulle tärkeä. tuntuu ihan kauhealta, kun en voi auttaa mitenkään, ku mitä muka voisin tehdä? se tarvis ystävää ja haluun olla sen ystävä mut en oo se ystävä, jota se tarvii nyt. (oon laittanu parille sen ystävälle viestiä, että voisko ne yrittää huomioida tuota enemmän ja vaikka kutsuu sen kaljalle ja avautumaan.) ja siis, mustaki tuntuu kaikesta tästä selittämästäni huolimatta edelleen tosi pahalta ja en pysty oman tuskani lisäksi kantamaan toisen tuskaa. varsinki ku enää mun ei täydy. tein tuota liikaa meidän suhteen aikana. mut voi luoja että mua pelottaa.

mut nii. ainaki mun kämppä on ihan tosi kiva! naurettavan liian iso mulle, tosin. mulla ei oo oikein mitään huonekaluja vielä, edes sänkyä. haluaisin pitää vähän taukoa työnhausta mutta on pakko yrittää saada töitä, jotta saisin sohvan ja ruokapöydän ja sen sängyn ainakin. ja no, mun vuokra kolminkertaistuu ja tässä kuussa mulle maksettiin vika opintotuki, et tässä on tääki. tänään kävin yhdessä haastattelussa taas ja se on periaatteessa homma, joka mua ei yhtään kiinnostais, mut ainaki kuulosti aika siltä, että saattaisin saada sen paikan. ois se kuitenki koodaamista.

muita asioita: oon viime aikoina taas ihaillut nuorten naisten lahjakkuutta (oon tykännyt ainakin sannin uusimmasta levystä ja ellinooraki on kiva, vaikken sen levystä kokonaisuuten tykänny yhtä paljon). näin paula vesalan esiintymässä. näin ringa mannerin ratikassa. jätin ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu -kirjan kesken, koska se lähinnä ärsytti. oon kyllästynyt tinderiin (latasin sen aika nopeesti eron jälkeen kiinnostuksen takia, mut en enää jaksa selata jotain vatsalihaksia ja profiileja, joissa on vain pituus. ja no, muutaman kerran oon käyny kaljalla/teelläkin, viimeksi tänään, mutta en oikein jaksa enää. nekin vie kuitenkin voimia, joita mulla ei ole.) lopetin tosiaan edellisessä työpaikassani. en oo kirjoittanut gradua moneen viikkoon, viimeksi vain laitoin sinne et \todo{vittu mitä paskaa tääki taas oli, tee jotain vitun ääliö}. juon liikaa alkoholia. lähinnä, koska se on ollut ainoa keino hallita halua tappaa itseni.

toivottavasti teille kuuluu hyvää. laittakaa viestii, jos haluutte puhua jostain.