mun on aina ollut vaikea tehdä päätöksiä. vaikka edes, että minkä leffan menisin katsomaan. joskus maaliskuussa oli useampi, jonka oisin halunnut nähdä, ja mulla oli sarjalippuja käyttämättä, mutta en osannut päättää ja lopulta niistä mistään ei enää ollut näytöksiä. jos multa kysytään, haluunko vaik kahvia, niin oon silleen "ihan sama" ja sit ne kysyy uudestaan ja sanon et "vaikka".
nykyään ainakin tuossa jälkimmäisessä oon yrittänyt petrata, sanoa suoraan joo, jos tekee mieli kahvia. mut sit nolottaa, jos vastaan suoraan joo, ja sit tarjoaja ei juo edes itse. ei nyt mua varten ois tarvinu keittää.
tästä on tulossa tietynlainen pakollisten päätöksien kuukausi. muidenkin kuin valitsemisien.
mun piti päättää taas jaksaa aktiivisesti etsiä uutta työpaikkaa. mun nykyinen työsopimus tässä paikassa päättyy tässä kuussa. mun pitää päättää, mun pitää päättää haluunko mennä reissuun (haluun, osloon), vaikkei mulla oo aikaa tai varoja mennä maateitse. mun pitää päättää uudesta kodista. mun pitää päättää, haluunko oikeesti muuttaa pois. yksin.
ja pitää ainaki tehdä tälle työpaikalle päätös. pitäis päättää, et miten sen teen. leivonko jotain töihin? ehkä teen niin. ja yritän kiittää tästä paikasta. tää oli ihan paras työpaikka, vaikken haluakaan jatkaa kauempaa.
en haluis tehdä mitään noista päätöksistä. haluaisin vaan jatkaa, kuten aikaisemmin. muttei taida onnistua. ja tän takia saatan ehkä hemmotella itseäni parin päivän reissulla osloon lentoteitse, koska haluaisin käydä oslossa, haluaisin olla hetken vieraassa paikassa yksin, ja lentäen koska se on nopeinta ja halvinta. vaikka tuleeki huono omatunto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti