puhun täällä varmaan lähinnä samoista asioista merkinnästä toiseen. mut ei se kai haittaa, kun ei tätä varmaan lue paljon kukaan. tää on vähän tämmönen mun päiväkirja.
yhtenä perjantaina istuin yksin eräässä baarissa vallilassa juomassa viiniä ja lukemassa. kirjanani oli pirkko saision pienin yhteinen jaettava. välillä katsoin ikkunasta kadulle, aina samaan aikaan joku kadulla kävelijä katsoi mua takaisin. ohi käveli porukoita, joilla tuntui olevan kivaa. mietin, että mulla ois ollut mahdollisuus olla jossain porukassa sinä iltana. mutta koin hyvin suurta kuulumattomuutta muihin ihmisiin.
mietin myös, kuinka joskus, ehkä jopa juuri samassa baarissa, olli suositteli mulle pirkko saisiota. punaisen erokirjan luin joskus lukiossa, mutta tääkin vaikuttaa hyvältä.
sain tosiaan töitä siitä paikasta, jossa oon ollut jo kaksi vuotta. muualta en saanut. en vielä tiedä, mitä käytännössä teen kesän.
eilen olin ystävän tupareissa. oli unohtanut kutsua meidän porukasta puolet. ahdistaa vähän, et on tällainen ystävä, joka parisuhteen myötä on muuttunut tosi paljon ja joka vaan suunnilleen unohtaa olla yhteydessä tai luulee vastanneensa viesteihin, vaikkei oikeasti ole. katsoin eräs päivä vuoden takaisia kuvia puhelimestani ja niissä hengattiin useita kertoja viikossa, nyt nähdään parin kuukauden välein. kaikki kutsut mihinkään feidaa tyyliin puolen tunnin varoitusajalla.
ystäväporukassa ylipäätään lähinnä ahdistaa. näin ei kuuluis olla, mutten voi poistaa niitä ketään ystävistäni, koska ne on liian tärkeitä. kuitenki.
tajusin tässä kans, etten saa tänä vuonna tarpeeksi noppia kelan opintotukea varten. todennäköisesti. oon suunnitellut opintoni niin, että tarkoitus on ollut saada 30 opintopistettä gradusta. ja gradun piti valmistua huhtikuun loppuun mennessä (lol alunperin piti valmistuu joulukuussa). näin ei käynyt. nyt pitäis kai saada tehtyä se heinäkuun loppuun mennessä, jotten joudu palauttamaan opintotukia. kohta toisaalta opintotuki kans loppuu, niin mitä väliä millään.
mun neljästä kylvämästä chili-lajikkeesta vain kaksi on alkanut itää. toivottavasti niistä tulee paljon satoa.
täl hetkel kivoimpia asioita on ehkä se, että mun säärikarvat on tällä hetkellä aika pitkät ja pehmeät. oon _melkein_ oppinut tykkäämään jaloistani karvaisina. tykkään maata lattialla selällään ja heilutella jalkoja, kun ilma tuntuu karvoissa. mutten silti tiedä, et uskallanko lämpimien kelien tultua olla sheivaamatta niitä. ne on niin tummat ja pelkään ihmisten mielipiteitä. vaik ois kiva uskaltautuu ulos ainaki sen verran, et tunnen kesätuulen jaloissani.
ja sit se, kun mietin reissuani, jonka aion toteuttaa varmaan heinäkuussa. oslon lisäksi harkitsen vähän kööpenhaminaa. tai siis jompaa kumpaa niistä. oslossa käydessä haluisin kans käydä siel bergenissä, mutta sinne on suht pitkä matka, enkä tiedä uskallanko/jaksanko niin pitkää reissua yksin, et kävisin kahdessa paikassa. ehk, jos annan itseni lentää johonkin. mut en haluais.
haaveilen kans tallinnan matkasta, koska tekee mieli mennä syömään vegan veehen.
sain muuten vihdoin kelan päätöksen kuntoutustukihakemukseeni. sain sen. nyt uskallan sopii aikoja useammin kuin joka toinen viikko.
terapiakäynnit on joka kerta tosi pelottavia ja joka kerta etukäteen oon ahdistunut siitä, et saanko sanottua mitään. mut mun terapeutti on kyl jotenki tosi kiva ja joka kerta oon lähteny siinä mielentilassa, että en ainakaan käyny turhaan.
ehkä siel käyminen kans helpottuu, kun siitä tulee jokaviikkoinen rutiini.
tänään tein lasagnee. se oli ihan ok, vaikkei ollutkaan parasta, kuten ohjeessa väitettiin. eikä vegaanista. muistaakseni oon joskus tehnyt ihan hyvää vegaanistakin lasagnea. ehk pitäis vain oppii muistamaan, ettei juusto/maito tee ruuista välttämättä parempaa. nykyään teen makaronilaatikonki aina ilman mitään eläintuotteita, koska niin se maistuu musta oikeesti parhaalta. vaik ennen luulin, et makaronilaatikko tarvis munamaidon.
telkkarista tulee the beatles: eight days a week. voi luoja, kuinka söpö paul mccartney oli nuorena.
vappuaattona oli kivaa. kömpelönä sain kauniin mustelman käsivarteeni. kävin erään kaverin luona tutustumassa häntä suomalaiseen musiikkiin. vappupäivänä join poikaystävän tekemää simaa ja katsoin sillan neloskautta, joka oli vihdoinkin ilmestynyt netflixiin.
mustelmat tuntuu erityisen kivalta, koska viime aikoina oon (tyhmästi) harkinnut itseni satuttamista. nyt voin vain painaa mustelmaa.
Pirkko Saisio! \,,/ \,,/
VastaaPoista