mietin liikaa itseäni. loppujen lopuksi mulla ei oo mitään väliä. jos voisin estää esim. edes yhden muslimin kaltoinkohtelun suomessa niin tekisin sen. oon ihan yhtä viaton kuin hekin eli yhtä paljon ansaitsisin sen paskan: nimittelyn, uhkailun, väkivallan, kaiken. mutta mussa on sellainen mitättömän pieni tekijä joka estää ihmisiä kohtelematta mua sillä tavoin.
tuntuu niin pahalta kun ihmiset taas puhuu siitä, kuinka rajat pitäisi sulkea. on niin paljon ihmisiä joiden pitäisi päästä turvaan ja sit on suomalaisia, jotka haluaa pitää ne poissa. en tajua.
viha on se mitä terroristit haluaa kylvää. olen pelokas, mutta yritän aktiivisesti olla olematta. rakastakaa lähimmäisiänne, ja muita.
(tuntuu niin vaikealta, kun haluaisin auttaa ja tehdä asioita, mutta helvetin masennus kaataa mut jatkuvasti sohvalle enkä uskalla olla yhteydessä keneenkään.)
Oon miettinyt samoja! Sit yritän muistaa et me ollaan jokainen yhteiskunnan osasia, ja vaikka ollaan uupuneita ja arkoja, me voidaan silti toimia. Tääl on monia muitakin, jotka alkaa heräileen ja miettimään, mitä tälle kaikelle tulis tehdä. Ystäviä ja rikostovereita etsimään siis :) Rohkeaa kevättä!
VastaaPoistamusta kyl tuntuu just siltä, että jos saisin vahvistettuu itseni, niin sit voisin tehdä paljon enemmän. ainakin toivon niin.
Poistakiitos kommentista! rohkeaa kevättä sullekin!