sukulaku

opiskelut stressaaaaaa. eilen tein paniikissa tehtäviä ja olin ihan varma että koska oli vasta ensimmäisen viikon tehtävät ja kyseistä kurssia jatkuu koko syksyn nii en tuu kyl selviämään. mut sit sain vihdoin yhden tehtävän oikein ja itkin onnesta.

en tiiä kuitenkaan miten selviän. koulua on ollut kaksi viikkoa ja tekis mieli jo lopettaa kaikki. ens periodissa on näiden kurssien lisäksi vielä kaksi viiden opintopisteen kurssia lisää...
musta ei oo tähän.

tänään olin sopinut kaverini kanssa meneväni salille aamupäivällä, mutta tyyppiä ei näkynyt ja viesteihin ei vastattu. en tiedä mitä tapahtui. kävin yksin.

myöhemmin istuin bussissa ja mietin jostain syystä ihmistä, jonka kanssa olin samalla luokalla ala-asteella. kilpailtiin niihin aikoihin siitä kumpi saa parempia numeroita englannista. koska sellainen mä olin silloin, viittasin tunneilla ja olin hyvä koulussa. sit yläasteella kiusaaminen ja en enää puhunut koskaan mitään.
tapasin tuon ihmisen yhdeksän vuotta ala-asteen jälkeen sattumalta kun olin päätynyt jonkun random tyypin luokse jatkoille. se ei enää muistanut mua.

paluumatkalla luin harry potteria. kaipaan jotain tapaa paeta todellisuutta ja harry tuntuu fiksummalta idealta kuin viina. sattumalta kotiin päästyäni telkkarista tuli azkabanin vanki, jota siis luinkin.

huomenna ois fuksiaiset ja tavallaan pitäis varmaan mennä koska en tunne ketään mut olen liian väsynyt siihen että huvittais tutustua + pitäis oikeesti tehdä koulujuttuja koska keskiviikkona parin jutun deadline + en uskalla. saa nähdä mitä teen.

lukeekohan tätä blogia enää kukaan