sieluni palamaan

(lopetan smg:n raiskaamisen otsikoissani sitten kun terhi kokkosen ääni ei enää värisytä sisintäni.)

Pelkuroin tänään kuitenkin (= en soittanut).

Tavallaan toivoisin, että joku saarnais mulle siitä kuinka en voi elää elämääni näin. En voi jättää aina menemättä aamuluennoille. En voi vaan nukkua. Mutta emmä tiiä auttaisko se. Ei auttanut ainakaan silloin kun kuulin noita saarnoja kotona jatkuvasti.

Tänään hajuaistini toimi jotenkin hämmentävän hyvin. Haistelin mm. aamukahviani. Ulkona tuoksui samalta kuin suunnilleen tarkalleen vuosi sitten, kun olin Pasilassa odottamassa bussia nähtyäni The Killersin. Koululla haisi ranskalaiset ja se oli hämmentävää.

Olin tekemässä tehtäviä kaverini(? en tiedä olemmeko vaiheessa jossa voisin alkaa käyttäMÄÄN tuota nimitystä) kanssa kun sain tekstiviestin, jossa kerrottiin, että ukkini hautajaiset ovat juuri samana päivänä kuin se smg:n keikka Joensuussa jonne minulla on lahjoitettu lippu. Tai siis oli, palautan sen koska on surullista jos joku käyttää muhun rahaa turhaan.
Saan itseni kuulostamaan tosi itsekkäältä, mutta kerron silti: musta tuntuu jotenkin, että maailma on epäreilu mua kohtaan, kun ajoittaa asiat näin. Olisin tosi paljon halunnut Joensuuhun. Ja kun pappani kuoli viime vuonna niin hautajaiset oli samana päivänä kuin eräät pääsykokeet Vaasan seutuvilla, enkä päässyt sinnekään.
Antakaa anteeksi kun kerroin tämän. Oikeasti mulle on tosi tärkeää päästä ukkini hautajaisiin. Vaikka joudunkin todennäköisesti käyttämään lentokonetta päästäkseni sinne, koska ajankohta on sellainen että juna on vaikea.

(en vieläkään pysty tajuamaan sitä, ettei ukkia ole. kerron sen itselleni uudestaan ja uudestaan, muistutuksena, mutten sisäistä sitä. ne on vain sanoja. välillä hetken aikaa tajuan ja silloin itken mutta sitten unohdan taas ja ajattelen ukkia ihmisenä, joka on maailmassa. elävänä, kahvia juovana ja nauravana. ukilla oli maailman iloisin nauru.)

Lisää tarinaa tästä päivästä:

Helsinki on märkä. Menin ratikalla Hietalahteen. En tiedä miksi. En oikein tiennyt mitä haluaisin tehdä, mutta en halua istua kotona kaiken aikaa.
Kuuntelin musiikkia niin kovalla, että kuului varmaan läpi (pari tuntia myöhemmin jossain sörnäisissä joku kaupustelija/feissari/gallup/vastaava tyyppi yritti kai puhua mulle jotain mutta en kuullut enkä myöskään jaksanut esittää ihmistä joka osaisi puhua joten kävelin vain kylmästi ohi. anteeksi). Kun olin vielä Hietalahdessa tai jossain siellä niin kävelin sattumalta Helsinkimissiopaikan ohi. Harkitsin hetken sisään astumista ja romahtamista mutta emmä kuitenkaan. Vähän myöhemmin näin (sattumalta) Jameran ja sinne menin sisään, koska tarvitsisin mahdollisimman käytetyn (eli mahdollisimman halvan) maolin. Jamera oli täynnä lukiolaisia enkä nähnyt yhtäkään maolia enkä uskaltanut kysyä apua joten lähdin pois ja meinasin kompastua ovensuussa.

Jos joskus vielä teen uuden livejournal-tunnuksen niin laitan sen nimeksi ovensuussa.
(mulla on ollut pienen elämäni aikana yli kymmenen lj-tunnusta. en osaa kertoa miksi)

Kävin Akateemisessa kirjakaupassa. Hipelöin runokirjoja. Yhden runoilijan sukunimi oli sama kuin erään tuttuni. Kyseinen tuttuni kirjoittaa hurjan hyviä runoja. Sikäli kun mitään runoista tiedän. En tainnut ottaa selvää kirjoittiko sukunimikaimansa yhtä hyviä.
Musta tuntuu monesti, että yllättävän suuri osa julkaistusta kirjallisuudesta on aika huonoa. Sit jostain syystä esim kouluissa luettavat kirjat pitää valita listoilta, jotka sisältää vain niitä huonoja kirjoja. En tajua miksei ainakaan me luettu koulussa koskaan esim pottereita. Musta ne ois hyviä kirjoja vaikkapa yläasteella luettaviksi, kun tuntuu että monet alkaa suhtautua lukemiseen vähän asennevammaisesti.
(tein joskus kasiluokalla powerpoint-esityksen pottereista. opettajani mielestä se oli niin hyvä, että se kysyi saisiko näyttää sen joskus muillekin luokille. en tiedä näyttikö koskaan.)

Pottereista puheenollen: tunnustan loukkaantuneeni hieman, kun alettiin kohista siitä, että ilmeisesti J.K. Rowling katuu sitä, että Hermionesta ja Ronista tuli pari. Koska ilmeisesti Ron ei ole TARPEEKSI HYVÄ Hermionelle.
Anteeksi nyt mutta Ron on lempihahmoni Lunan lisäksi ja surettaa ajatuskin siitä, että Ron olisi taaskin jäänyt Harryn varjoon.

Kävin Lidlissäkin. Ostin sämpylöitä, appelsiinimehua, ällömakeaa soijamaitoa ja salmiakkia. Jonossa takanani ollut nainen töni mua?? Tai silleen kevyesti. Luulin eka et se oli vahinko, mutta kun siirryin eteenpäin ja kauemmas niin se tuli perässä ja jatkoi.
En tajua mitä tapahtui.

Ajattelin että voisin ottaa urakaksi katsoa dvd-kokoelmani läpi. Tai siis ne, jotka otin mukaani muuton yhteydessä. En tiedä toteutuuko tämä. Mut tänään voisin katsoa ainakin Fight Clubin. Sit tekisi mieli katsoa myös ainakin Kaunis mieli ja Paistetut vihreät tomaatit ja Tummien perhosten koti ja Across the Universe ja Tahraton mieli ja American beauty ja The Perks of Being a Wallflower. Ei kyl varmaan tänään kaikkia. (xd)
Oho, mulla on Trainspotting. -kin. Oon unohtanut että omistan sen.

Joo. Tää on mun elämää. Mun elämä ei oo kai erityisen jännää. Suurimman osan ajasta katson Greyn anatomiaa epäterveellisiä määriä ja juon teetä niin, että kohta varmaan ruuansulatuselimistöni on liuennut poies. (
tässä kuvassa on eilinen ja harrastan edellämainittuja toimintoja. otin myös tänään kuvan itsestäni. siinä söin linssimössöä ja en ollut harjannut hiuksiani. sitä kuvaa ette saa tällä kertaa.

Sanoin joskus jossain tutustumisringissä, että jos olisin elin, olisin ruokatorvi koska se työntää ruokaa mahaa kohti vaikka olisin ylösalaisin. Jossain toisessa tutustumisringissä sanoin, että jos olisin hedelmä, olisin omena koska sitä on vaikea syödä kokonaan.
Oikeastaan inhoan tutustumisrinkejä.

(päätin että alan uskoa että maailmassa on taikaa. toimiikohan se noin? voinko vain päättää?)

Mulla on pussillinen avokadoja ja se on hurjan iloista.

Sanokaa mulle "hei" jos ootte olemassa.