Kun olin käymässä kotona, jouduin nukkumaan entisessä huoneessani, jossa on aina ollut ihmeellisiä lämpötilaongelmia (siellä on kesäisinkin pitänyt käyttää villasukkia). Sain sit pöntön yskän (= pönttöö yskitti ja se tarttui muhun HEHE HYVÄ VITSI). Sellaisen, ettei yskitä koko ajan mut sit kun se alkaa, niin yskin niin paljon etten saa henkeä. Se on kauheaa.
Eilen palasin Helsinkiin ja tänään oli tentti. Siellä alkoi yskittää. Aloin vähän panikoida ja join vettä ja söin yskänpastillei. Laitoin silmät kiinni, nojasin taakse ja yritin rauhoittua. Meni onneksi ohi ilman että meni ihan hirveen pahaksi, mutta tärisin vielä jonkun aikaa niin, että kirjoittaminen oli vaikeaa.
Heräsin tänään ilman herätyskelloa. Oli niin valoisaa että olin hetken aikaa ihan kauhuissani et nukuinko tentin ohi. Mut heräsinkin kaksi tuntia ennen kuin olisi edes tarvinut.
Kävelin apteekkiin. Oli hurjan hyvä olo. Helsingissä on keväistä ja tuoksuu hyvältä. Tykkään sulavan lumen tuoksusta. Tykkään myös kuivasta asfaltista.
Kuuntelin Kendrick Lamaria, vedin hupun päähän ja kuvittelin itseni Nicholas Houltiksi elokuvassa Poika:
"BITCH DON'T KILL MY VIBE" ajattelin mielessäni kun avasin oven tenttisaliin.
Näin yliopistolla Michael Ceran.
Sit näin ihmisen, jonka ystävä haluaisin olla. Meinasi kävellä ohitseni mut sanoin MOI ja jäikin sit seuraani. Ehkä se onkin yhtä ujo kuin minä? Ehkä se ei oo puhumatta mulle sen takia että inhoais mua?
Hämmentävää, miten vaikeaksi asiat voi tehdä itselleen ja sit ne onkin noin helppoja. Tarvi vain avata suunsa.
Tentin jälkeen törmäsin vielä tuttuuni, jota en ole nähnyt pitkään pitkään aikaan. Hassua.
Sit tulin kämpille. Oon ollut täällä nyt kolme tuntia, enkä ole vieläkään alkanut lukea huomiseen tenttiin. Voi vittu. Tänään menee myöhään.
Mut kuitenkin olen ILOINEN. Perjantaina tentit on ohi ja saan kotiin kannettuna sekä Samuli Putron että Olavi Uusivirran uudet levyt.
(olisinpa ostanut karkkia niin nyt olisi kannuste lukemiselle.)
((haluaisin vain katsoa greyn anatomiaa ja tehdä sudokuja))

Sen on jännä kyllä kun muistaa/tajuaa sen, että muiden ihmisten hiljaisuus silloin kun yrittää tutustua niihin ei todennäköisesti johdukaan siitä että ne vihaa mua, vaan siitä, että ne on ihan yhtä epävarmoja. Tajuan aina sen jälkeenpäin, että olisi pitänyt vain uskaltaa jutella lisää jne. Se on vaikeaa.
VastaaPoistaNii! Tuntuu vähän pöntöltä se miten vaikeaa se on kaikille. Ja miten epäloogista on kuvitella et joku vihaamalla vihais mua jos ei vielä edes tunneta kunnolla?
Poista