hei!
nykyisessä blogilukemistossani lukeminen ei päivity kauhean usein. ajattelinkin kysyä, että voisitko kertoa minulle blogeja, jotka päivittyvät esim. useammin kuin kerran vuodessa. olisin todella kiitollinen.
terveisin,
kuja
29. maaliskuuta 2019
22. maaliskuuta 2019
oon nyt käynyt muutaman kerran terapiassa. en oo vielä saanut kelan tukea siihen, joten käyn vain joka toinen viikko.
mut on tuntunu ihan hyvältä käydä siellä.
tänään jäin miettimään vaik sitä, kuinka pönttöö on, että puhun nykyään muka niin arkisesti asiasta, jonka takia oon joutunu pelkäämään omassa kodissani monta vuotta. en oo ees tajunnut kuinka paljon pidätän tunteita sisälläni. pitäis kai opetella näyttää niitä vähän kerrallaan ettei joskus ne vaan purskahtais kaikki kerralla ulos.
tällä hetkellä seison hakaniemen rannassa katsomassa jäistä vettä. olin täällä joskus parhaan ystäväni kanssa ja se oli yks kivoimmista illoista elämässäni. kuuntelin tänään kans veronica maggioo. vieläkään en kuuntele sen uusinta levyä koska aloin kuunnella veronicaa ystäväni takia ja toi uusin ilmestyi sen kuoleman jälkeen. se ei siis päässyt koskaan kuuntelemaan sitä.
oon menossa yhden kaverin valmistujaisiin. mutta päätin opetella antaa tunteille sijaa. joten seison tässä vielä hetken tunteilemassa.
mut on tuntunu ihan hyvältä käydä siellä.
tänään jäin miettimään vaik sitä, kuinka pönttöö on, että puhun nykyään muka niin arkisesti asiasta, jonka takia oon joutunu pelkäämään omassa kodissani monta vuotta. en oo ees tajunnut kuinka paljon pidätän tunteita sisälläni. pitäis kai opetella näyttää niitä vähän kerrallaan ettei joskus ne vaan purskahtais kaikki kerralla ulos.
tällä hetkellä seison hakaniemen rannassa katsomassa jäistä vettä. olin täällä joskus parhaan ystäväni kanssa ja se oli yks kivoimmista illoista elämässäni. kuuntelin tänään kans veronica maggioo. vieläkään en kuuntele sen uusinta levyä koska aloin kuunnella veronicaa ystäväni takia ja toi uusin ilmestyi sen kuoleman jälkeen. se ei siis päässyt koskaan kuuntelemaan sitä.
oon menossa yhden kaverin valmistujaisiin. mutta päätin opetella antaa tunteille sijaa. joten seison tässä vielä hetken tunteilemassa.
25. helmikuuta 2019
kävin perjantaina työhaastettelussa. olin kyl otettu siitä, että pääsin sinne haastatteluun. mutta en saanut töitä.
se oli sellainen kolmen tunnin juttu, joita pidettiin ilmeisesti useampia eri päivinä, ja kutsuttiin n. 6 per päivä. mun päivänä oli mun lisäksi yksi, joka opiskeli tasan samaa alaa, kuin minä. ollaan tuttuja jonkun kaverin kautta ja sit haastettelujen jälkeen se laittoi mulle telegramissa viestii et sainko paikan. sanoin et en ja se sanoi et sille kans sanottiin ettei oo tarpeeksi kokemusta.
kesätöiden hakeminen mun alalla tuntuu musta oudolta. puhutaan et on pula koodareista. mut sit kesätöiden hakeminen tuntuu ihan mahdottomalta.
musta tuntuu vähän, ettei tällä alalla loppujen lopuksi arvosteta opintoja. oon niitä, jotka vaan tajus, että tykkää koodaamisesta ja haki alalle. en oo sellainen, joka ois aiemminkin ottanut kaiken selvää kaikesta. en osannut mitään ennen ku alotin täällä opiskelut.
mut mun alalla on myös tapana monesti lähtee töihin ennen kuin valmistuu edes kandiksi. itse en halunnut tehdä noin, koska halusin opiskella maisteriksi asti. niin sit oon lähinnä opiskellut enkä esim tehnyt omia projekteja.
mut tuntuu, että jos haluun kesätöitä, niin ne aina estää mut, koska mulla ei oo "kokemusta".
tuntuu, et eiks ne yhtään arvosta sitä, että oon kuitenki tehny alalta kandin. ja et oon 2 vuotta ollut tutkimusassari, mihin on kuulunu koodamista.
saispa kesätöitä. varsinki ku alotin nyt terapian ennen ku sain siihen sitä b-lausuntoo, niin toivoisin lisää rahaa.
emt. elämäni tuntuu sekasorrolta.
se oli sellainen kolmen tunnin juttu, joita pidettiin ilmeisesti useampia eri päivinä, ja kutsuttiin n. 6 per päivä. mun päivänä oli mun lisäksi yksi, joka opiskeli tasan samaa alaa, kuin minä. ollaan tuttuja jonkun kaverin kautta ja sit haastettelujen jälkeen se laittoi mulle telegramissa viestii et sainko paikan. sanoin et en ja se sanoi et sille kans sanottiin ettei oo tarpeeksi kokemusta.
kesätöiden hakeminen mun alalla tuntuu musta oudolta. puhutaan et on pula koodareista. mut sit kesätöiden hakeminen tuntuu ihan mahdottomalta.
musta tuntuu vähän, ettei tällä alalla loppujen lopuksi arvosteta opintoja. oon niitä, jotka vaan tajus, että tykkää koodaamisesta ja haki alalle. en oo sellainen, joka ois aiemminkin ottanut kaiken selvää kaikesta. en osannut mitään ennen ku alotin täällä opiskelut.
mut mun alalla on myös tapana monesti lähtee töihin ennen kuin valmistuu edes kandiksi. itse en halunnut tehdä noin, koska halusin opiskella maisteriksi asti. niin sit oon lähinnä opiskellut enkä esim tehnyt omia projekteja.
mut tuntuu, että jos haluun kesätöitä, niin ne aina estää mut, koska mulla ei oo "kokemusta".
tuntuu, et eiks ne yhtään arvosta sitä, että oon kuitenki tehny alalta kandin. ja et oon 2 vuotta ollut tutkimusassari, mihin on kuulunu koodamista.
saispa kesätöitä. varsinki ku alotin nyt terapian ennen ku sain siihen sitä b-lausuntoo, niin toivoisin lisää rahaa.
emt. elämäni tuntuu sekasorrolta.
29. tammikuuta 2019
don't wait oh, go tell her now
sain vihdoin yhden terapeutin luokse tutustumiskäynnin. se jostain syystä vähän epäilytti mua. koska se oli mies. en oikein osaa sanoa miksi, mutta jostain syystä olin etsinyt mieluummin naisterapeuttii, mutta kun en pariin kuukauteen ollut löytänyt ketään, joka tuntuis ookoolta, ja kun toi tuntui yllättävän ookoolta, niin laitoin sille viestiä. ja kävin sen luona ja se tuntui kyl tosi kivalta. meillä on samankaltaisia harrastuksia. kerroin et yritän kasvattaa chilejä. seki harrastaa jotain kasveja ja jotain musiikkia (en tiedä, kuinka tarkasti viittin kertoa siitä täällä).
päädyin siis häneen (ton tutustumiskäynnin jälkeen laitoin viel parille tyypille viestii, mut niillä ei ollut aikoja). mut siis oon ihan tyytyväinen, koska oon tavannut jonkin verran psykologeja ja vastaavia, jotka ei oo ollut kivoja. toi tuntui kivalta ja sellaiselta, että pystyin puhumaan.
mut terapian aloittaminen pelottaa. haluaisin käydä läpi kaiken, nyt kun tän kerran aloitan. mut on niin monta asiaa, jotka oon vaan sullonut sisälleni. pitäis yhtäkkiä yrittää puhua niistä. jostain perheestä, yläasteesta, uskonnosta, seksuaalisuudesta, kiusaamisesta, pelosta, hylkäämisestä, ystävistä, menetyksestä, kaikesta. uskon, että noista mun kannattais puhua, jos haluun joskus tästä olosta eroon. mut tuntuu niin pelottavalta.
pitää kans saada psykiatrin lausunto, jotta saan kelan tukea. uskon, että saan sen. vaikka psykiatrille aika onkin vasta kuukauden päästä. tuntuu vaan jotenkin väärältä. oon pitänyt tässä kuussa kalenterissani jotain "mood-diaryy". oon huomannut, ettei ainakaan tässä kuussa oo ollut oikein yhtään erityisen huonoja päiviä. mut toisaalta. vuosi sittenkään ei ollut. silloin lääkärin kanssa aloitin lääkitysannokseni laskemisen. sit tyyliin heti kun se oli laskenut puoleen, niin alkoi taas tuntua tosi pahalta. marraskuussa sitä taas nostettiin.
en tiedä onks mun lääke ainoa asia, joka saa mun olon tuntumaan hyvältä. ainakaan en halua koko elämääni olla jonkin lääkkeen varassa. varsinkaan sellaisen, et kun sunnuntaina vasta tajuan sen loppuneen ja ajattelen et noh, kyl nyt varmaan päivän kestän ilman, ku oon liian laiska lähtemään kauemmas apteekkiin, niin sit seuraavana päivänä jo pyörryttää ja oksettaa ja äh. onneksi maanantain annos tuntui auttavan.
mut jos mieliala tuntuu muuten hyvältä nii en haluis kokea riippuvuutta mielialalääkkeistä.
mut. ylihuomenna meen kattoo tom odellii ystävän kanssa. sitä odotan tosi paljon.
päädyin siis häneen (ton tutustumiskäynnin jälkeen laitoin viel parille tyypille viestii, mut niillä ei ollut aikoja). mut siis oon ihan tyytyväinen, koska oon tavannut jonkin verran psykologeja ja vastaavia, jotka ei oo ollut kivoja. toi tuntui kivalta ja sellaiselta, että pystyin puhumaan.
mut terapian aloittaminen pelottaa. haluaisin käydä läpi kaiken, nyt kun tän kerran aloitan. mut on niin monta asiaa, jotka oon vaan sullonut sisälleni. pitäis yhtäkkiä yrittää puhua niistä. jostain perheestä, yläasteesta, uskonnosta, seksuaalisuudesta, kiusaamisesta, pelosta, hylkäämisestä, ystävistä, menetyksestä, kaikesta. uskon, että noista mun kannattais puhua, jos haluun joskus tästä olosta eroon. mut tuntuu niin pelottavalta.
pitää kans saada psykiatrin lausunto, jotta saan kelan tukea. uskon, että saan sen. vaikka psykiatrille aika onkin vasta kuukauden päästä. tuntuu vaan jotenkin väärältä. oon pitänyt tässä kuussa kalenterissani jotain "mood-diaryy". oon huomannut, ettei ainakaan tässä kuussa oo ollut oikein yhtään erityisen huonoja päiviä. mut toisaalta. vuosi sittenkään ei ollut. silloin lääkärin kanssa aloitin lääkitysannokseni laskemisen. sit tyyliin heti kun se oli laskenut puoleen, niin alkoi taas tuntua tosi pahalta. marraskuussa sitä taas nostettiin.
en tiedä onks mun lääke ainoa asia, joka saa mun olon tuntumaan hyvältä. ainakaan en halua koko elämääni olla jonkin lääkkeen varassa. varsinkaan sellaisen, et kun sunnuntaina vasta tajuan sen loppuneen ja ajattelen et noh, kyl nyt varmaan päivän kestän ilman, ku oon liian laiska lähtemään kauemmas apteekkiin, niin sit seuraavana päivänä jo pyörryttää ja oksettaa ja äh. onneksi maanantain annos tuntui auttavan.
mut jos mieliala tuntuu muuten hyvältä nii en haluis kokea riippuvuutta mielialalääkkeistä.
mut. ylihuomenna meen kattoo tom odellii ystävän kanssa. sitä odotan tosi paljon.
8. tammikuuta 2019
kirjat 2018
oon lukenut tänä vuonna enemmän kuin pitkään aikaan. siltikään en ihan kovin paljon. mut tyyliin useamman kuin 2. se on enemmän kuin vaikkapa yksi kirja, mikä on ollut mun viime vuosien keskiarvo.
oon todennu, et tähän on ollut selkeä syy: hankin jäsenyyden audibleen, jossa siis maksan kuukaudessa tietyn verran rahaa (joku 13 euroa) ja saan sitä vastaan aina yhden krediitin. yhdellä krediitillä saan suunnilleen minkä vaan äänikirjan niiden valikoimasta. niillä on lähinnä englanninkielisiä kirjoja, mutta hämmästykseni oon pystynyt kuuntelemaan niitä ihan hyvin.
tähän on kans liittyny se, et hankin synttärilahjaksi hyvät kuulokkeet. nää: https://www.nuraphone.com/. se oli jännää, koska aiemmin oon käyttänyt vain jotain parin kympin nappikuulokkeita, joista ei välillä toisesta kuulu mitään. ja vähän jotenki pelkäsin vastamelukuulokkeita ku ajattelin et on tärkeetä olla tietoinen kaikesta mitä ympärillä tapahtuu.
mut nää on auttanu mua tänä syksynä tosi paljon. ei nää peitä kaikkea, kyl edelleen kuulen vaikkapa ohi menevät autot enkä vahingossa kävele niiden alle. mut. yks päivä lähdin kotoa pelkkä pieni laukku mukana ja otin nappikuulokkeeni mukaan (näissä nuraphoneissa huono puoli on se et nää ei mee kasaan ja tarvii hirveesti tilaa). istuin ratikassa ja äänenvoimakkuuden piti olla täysillä, jotta erotin musiikin ihmisten puheen läpi.
oon nyt syksyn aikana muutaman kerran kiittänyt luojaani kuulokkeistani esim kun oon istunut jossain äänekkäässä yöbussissa ahdistuneena. oon voinu laittaa musiikkia ja unohtaa kaiken ulkopuolisen.
ja siis. pystyn nyt kaikki yksinäiset matkani kuuntelee äänikirjoja. en oo viime vuosina hirveesti jaksanut keskittyy lukee fyysisiä kirjoja, mutta nyt niitä tulee helposti kuunneltuu matkalla kauppaan tai kampukselle ja vähän oon kans tykänny välillä harvoista salilla käymisistäni sen takia, että saan kuunneltuu kirjoja.
tulipas pitkä alustus. halusin tehdä postauksen tänä vuonna lukemistani/kuuntelemistani kirjoista. ehk vaan aloitan sen nyt.
TÄNÄ VUONNA LUKEMANI/KUUNTELEMANI KIRJAT:
- Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta
Tän luin ekana tänä vuonna. Tää kirja jollain tavalla kosketti mua, ainakin tätä lukiessa muistan pitäneeni välillä taukoja, kun tunsin liian voimakkaasti hahmojen tunteet. Tää oli kuitenki musta jotenki helppo lukea ja antoi semmoisen tunteen, että uskallan lukea jotain muutakin.
- Hanya Yanagihara: Pieni elämä
Kun aloitin tän postauksen kirjoittamista, istuin junassa. Lähelläni istui tyyppi, joka luki tätä kirjaa. Iteki luin varmaan suurimman osan tästä kirjasta junassa istuessani. Ja se oli mulla nytkin mukana, koska tulin perheeni luota ja se oli ollut äitilläni lainassa ja otin sen kotiin.
Oon puhunu tästä aiemminki. Tää oli musta tosi hyvä. Tästä tuli heittämällä mun lempikirjoja. Tää oli tosi pitkä ja pelotti aloittaa lukeminen mut ei tää tuntunu musta oikeesti erityisen pitkältä. Olin niin uppoutunu. Lukemisessa kesti useampi kuukausi lähinnä siksi, että 1. olin ostanut tän omakseni, ei tarvinnut palauttaa kirjastoon, ja 2. loppua kohden viivyttelin lukemista, koska en halunnut tän loppuvan.
Oon kuitenkin kuullut joidenkin sanovan, etteivät tykänneet tästä. Jos siis mun hehkutuksen perusteella päätätte Pienen elämän, niin älkää kuitenkaan syyttäkö mua liikaa.
- Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia
Tää oli ensimmäinen äänikirjana kuuntelemani kirja. Mulla oli kokeilujakso bookbeatista. Tän kuuntelun aikana menin porukoilleni ja niillä oli tää fyysisesti, niin osaksi myös luin tätä. Totesin tän aikana, et äänikirjat on kivoja, mut bookbeat ei musta oo niin kiva. Se on suht kallis ja siellä on huonohko valikoima. Ja ainakaan tästä kirjasta ei voinut selata kirjaa esim. kappaleittain, mikä teki vaikeaksi sen, että välillä luin fyysistä kirjaa. Hankin sit audiblen. Audiblessa ainoa huono puoli on se, ettei siellä oikein ole suomenkielisiä äänikirjoja (ja ehkä se, ettei saa kuunnella rajattomasti, mut mua se ei erityisesti haittaa, koska ehdin kuitenkin kuunnella vain n. yhden kirjan kuukaudessa). Mutta kuten totesin, oon hämmästykseni pystynyt kuuntelemaan englanniksi äänikirjoja ihan hyvin. Audiblessa on paljon enemmän kirjoja, krediiteillä ostetut kirjat saa omaksi ja kuukausihintakin on halvempi kuin bookbeatillä tai storytelillä. Suosittelen sitä. Mulla on vaikeuksii päättää minkä ottaisin seuraavaksi kirjakseni.
- John Green: Kilpikonnan kuorella
Olin lähikirjastossa etsimässä luettavaa ja näin tän. Oon lukenut kaikki muut John Greenin kirjat, mutta en ollut varma, onko niillä enää mulle annettavaa. Ajattelin kuitenkin jatkaa putkeani.
Tää oli musta yllättävän hyvä. John Green kirjoitti taas vaihteeksi hyvän naishahmon, joka oli jopa päähenkilö. Ei ollut mitään inhottavaa "oon nörttipoika, etsin nättiä tyttöystävää" -asetelmaa. Tässä häiritsi eniten suomennos. Se oli suht huono. Oisin varmaan mieluummin lukenut alkuperäiskielellä englanniksi, mut tän löydettyäni tarkistin kirjaston tietokannan ja alkuperäisteokseen oli varausjono. Joten otin tän. Mut nii. Oli ihan kiva nuortenkirja.
- Gail Honeyman: Eleanor Oliphant Is Completely Fine
Tää oli aluksi jotenkin hassu enkä oikein tiennyt yhtään, mitä odottaa. Mut se oli varmaan ihan hyvä. Pääsin elämään Eleanorin mukana ja yllätyin lopussa. Suosittelen kyllä.
- Angie Thomas: The Hate U Give
Tää vähän sattui sydämeen. Kuitenkin tykkäsin tosi paljon. Tätäkin suosittelen.
- Kate Quinn: Alice Network
Tää oli ihan jännä. Jaksoin mielenkiinnolla kuunnella loppuun, muttei jäänyt ehkä mitään erityistä tunnetta siitä, että oisin esimerkiksi tykännyt tosi paljon.
- Jenny Lawson: Furiously Happy
Voi luoja. Joulun alla etsin kirjoja, jotka kertois masennuksesta, ja osuin tähän. Olen iloinen, että osuin.
Jenny kertoo omasta kokemuksestaan mielenterveyden häiriöiden parissa. Ne on tosi samastuttavaa muille, jotka kärsii samasta asiasta, ja informatiivisii muille. Ja siis. Nauroin niin paljon tän kirjan parissa. Välillä piti vältellä julkisilla paikoilla kulkemista.
Tykkäsin tosi paljon Jennyn tavasta kuvata asioita. Ja Jennyn huumorista. Tää kirja antoi mulle voimaa muistaa, että vaikka tuntuu pahalta, niin voin silti olla mielenkiintoinen ja hauska ihminen.
----
Mulla on vielä kesken:
Stieg Larsson: Tyttö joka leikki tulella - Luen tätä fyysisenä kirjana ja just tämmöseen syventyminen on tuntunut vähän vaikealta.
Jodi Picoult: A Spark of Light - Aloitin tän muistaakseni lokakuussa ja oon aika lopussa, mutta jostain syystä en ole vielä saanut loppuun, vaan aloin kuunnella seuraavaa kirjaa.
Yritän saada ensi vuoden aikana luettua/kuunneltua vielä lisää. Aloitin just Napoli-sarjan ekan osan, kun hankin sen Audiblen joulualesta. Mulle saa ehdottaa hyvää, kiinnostavaa ja helpohkoa (tai siis, en ehkä nyt lukukaamoksestani päästyäni ala lukea mitään Odysseusta) luettavaa!
oon todennu, et tähän on ollut selkeä syy: hankin jäsenyyden audibleen, jossa siis maksan kuukaudessa tietyn verran rahaa (joku 13 euroa) ja saan sitä vastaan aina yhden krediitin. yhdellä krediitillä saan suunnilleen minkä vaan äänikirjan niiden valikoimasta. niillä on lähinnä englanninkielisiä kirjoja, mutta hämmästykseni oon pystynyt kuuntelemaan niitä ihan hyvin.
tähän on kans liittyny se, et hankin synttärilahjaksi hyvät kuulokkeet. nää: https://www.nuraphone.com/. se oli jännää, koska aiemmin oon käyttänyt vain jotain parin kympin nappikuulokkeita, joista ei välillä toisesta kuulu mitään. ja vähän jotenki pelkäsin vastamelukuulokkeita ku ajattelin et on tärkeetä olla tietoinen kaikesta mitä ympärillä tapahtuu.
mut nää on auttanu mua tänä syksynä tosi paljon. ei nää peitä kaikkea, kyl edelleen kuulen vaikkapa ohi menevät autot enkä vahingossa kävele niiden alle. mut. yks päivä lähdin kotoa pelkkä pieni laukku mukana ja otin nappikuulokkeeni mukaan (näissä nuraphoneissa huono puoli on se et nää ei mee kasaan ja tarvii hirveesti tilaa). istuin ratikassa ja äänenvoimakkuuden piti olla täysillä, jotta erotin musiikin ihmisten puheen läpi.
oon nyt syksyn aikana muutaman kerran kiittänyt luojaani kuulokkeistani esim kun oon istunut jossain äänekkäässä yöbussissa ahdistuneena. oon voinu laittaa musiikkia ja unohtaa kaiken ulkopuolisen.
ja siis. pystyn nyt kaikki yksinäiset matkani kuuntelee äänikirjoja. en oo viime vuosina hirveesti jaksanut keskittyy lukee fyysisiä kirjoja, mutta nyt niitä tulee helposti kuunneltuu matkalla kauppaan tai kampukselle ja vähän oon kans tykänny välillä harvoista salilla käymisistäni sen takia, että saan kuunneltuu kirjoja.
tulipas pitkä alustus. halusin tehdä postauksen tänä vuonna lukemistani/kuuntelemistani kirjoista. ehk vaan aloitan sen nyt.
TÄNÄ VUONNA LUKEMANI/KUUNTELEMANI KIRJAT:
- Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta
Tän luin ekana tänä vuonna. Tää kirja jollain tavalla kosketti mua, ainakin tätä lukiessa muistan pitäneeni välillä taukoja, kun tunsin liian voimakkaasti hahmojen tunteet. Tää oli kuitenki musta jotenki helppo lukea ja antoi semmoisen tunteen, että uskallan lukea jotain muutakin.
- Hanya Yanagihara: Pieni elämä
Kun aloitin tän postauksen kirjoittamista, istuin junassa. Lähelläni istui tyyppi, joka luki tätä kirjaa. Iteki luin varmaan suurimman osan tästä kirjasta junassa istuessani. Ja se oli mulla nytkin mukana, koska tulin perheeni luota ja se oli ollut äitilläni lainassa ja otin sen kotiin.
Oon puhunu tästä aiemminki. Tää oli musta tosi hyvä. Tästä tuli heittämällä mun lempikirjoja. Tää oli tosi pitkä ja pelotti aloittaa lukeminen mut ei tää tuntunu musta oikeesti erityisen pitkältä. Olin niin uppoutunu. Lukemisessa kesti useampi kuukausi lähinnä siksi, että 1. olin ostanut tän omakseni, ei tarvinnut palauttaa kirjastoon, ja 2. loppua kohden viivyttelin lukemista, koska en halunnut tän loppuvan.
Oon kuitenkin kuullut joidenkin sanovan, etteivät tykänneet tästä. Jos siis mun hehkutuksen perusteella päätätte Pienen elämän, niin älkää kuitenkaan syyttäkö mua liikaa.
- Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia
Tää oli ensimmäinen äänikirjana kuuntelemani kirja. Mulla oli kokeilujakso bookbeatista. Tän kuuntelun aikana menin porukoilleni ja niillä oli tää fyysisesti, niin osaksi myös luin tätä. Totesin tän aikana, et äänikirjat on kivoja, mut bookbeat ei musta oo niin kiva. Se on suht kallis ja siellä on huonohko valikoima. Ja ainakaan tästä kirjasta ei voinut selata kirjaa esim. kappaleittain, mikä teki vaikeaksi sen, että välillä luin fyysistä kirjaa. Hankin sit audiblen. Audiblessa ainoa huono puoli on se, ettei siellä oikein ole suomenkielisiä äänikirjoja (ja ehkä se, ettei saa kuunnella rajattomasti, mut mua se ei erityisesti haittaa, koska ehdin kuitenkin kuunnella vain n. yhden kirjan kuukaudessa). Mutta kuten totesin, oon hämmästykseni pystynyt kuuntelemaan englanniksi äänikirjoja ihan hyvin. Audiblessa on paljon enemmän kirjoja, krediiteillä ostetut kirjat saa omaksi ja kuukausihintakin on halvempi kuin bookbeatillä tai storytelillä. Suosittelen sitä. Mulla on vaikeuksii päättää minkä ottaisin seuraavaksi kirjakseni.
- John Green: Kilpikonnan kuorella
Olin lähikirjastossa etsimässä luettavaa ja näin tän. Oon lukenut kaikki muut John Greenin kirjat, mutta en ollut varma, onko niillä enää mulle annettavaa. Ajattelin kuitenkin jatkaa putkeani.
Tää oli musta yllättävän hyvä. John Green kirjoitti taas vaihteeksi hyvän naishahmon, joka oli jopa päähenkilö. Ei ollut mitään inhottavaa "oon nörttipoika, etsin nättiä tyttöystävää" -asetelmaa. Tässä häiritsi eniten suomennos. Se oli suht huono. Oisin varmaan mieluummin lukenut alkuperäiskielellä englanniksi, mut tän löydettyäni tarkistin kirjaston tietokannan ja alkuperäisteokseen oli varausjono. Joten otin tän. Mut nii. Oli ihan kiva nuortenkirja.
- Gail Honeyman: Eleanor Oliphant Is Completely Fine
Tää oli aluksi jotenkin hassu enkä oikein tiennyt yhtään, mitä odottaa. Mut se oli varmaan ihan hyvä. Pääsin elämään Eleanorin mukana ja yllätyin lopussa. Suosittelen kyllä.
- Angie Thomas: The Hate U Give
Tää vähän sattui sydämeen. Kuitenkin tykkäsin tosi paljon. Tätäkin suosittelen.
- Kate Quinn: Alice Network
Tää oli ihan jännä. Jaksoin mielenkiinnolla kuunnella loppuun, muttei jäänyt ehkä mitään erityistä tunnetta siitä, että oisin esimerkiksi tykännyt tosi paljon.
- Jenny Lawson: Furiously Happy
Voi luoja. Joulun alla etsin kirjoja, jotka kertois masennuksesta, ja osuin tähän. Olen iloinen, että osuin.
Jenny kertoo omasta kokemuksestaan mielenterveyden häiriöiden parissa. Ne on tosi samastuttavaa muille, jotka kärsii samasta asiasta, ja informatiivisii muille. Ja siis. Nauroin niin paljon tän kirjan parissa. Välillä piti vältellä julkisilla paikoilla kulkemista.
Tykkäsin tosi paljon Jennyn tavasta kuvata asioita. Ja Jennyn huumorista. Tää kirja antoi mulle voimaa muistaa, että vaikka tuntuu pahalta, niin voin silti olla mielenkiintoinen ja hauska ihminen.
----
Mulla on vielä kesken:
Stieg Larsson: Tyttö joka leikki tulella - Luen tätä fyysisenä kirjana ja just tämmöseen syventyminen on tuntunut vähän vaikealta.
Jodi Picoult: A Spark of Light - Aloitin tän muistaakseni lokakuussa ja oon aika lopussa, mutta jostain syystä en ole vielä saanut loppuun, vaan aloin kuunnella seuraavaa kirjaa.
Yritän saada ensi vuoden aikana luettua/kuunneltua vielä lisää. Aloitin just Napoli-sarjan ekan osan, kun hankin sen Audiblen joulualesta. Mulle saa ehdottaa hyvää, kiinnostavaa ja helpohkoa (tai siis, en ehkä nyt lukukaamoksestani päästyäni ala lukea mitään Odysseusta) luettavaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)