ei toimi iskuna baaris

mulla on luonnoksissa hirvee merkintä johon oon vuodattanu kaikkee paskaa mitä mussa ja mun elämässä on.

mutta en halua julkaista sitä, ainakaan vielä. ehkä jossain vaiheessa haluan koska haluaisin että joku tietäisi niistä asioista.

sen sijaan voisin kirjoittaa jotain kevyempää.

juuri nyt olen pitkästä aikaa yksin viettämässä perjantai-iltaa. yleensä menen perjantaisin pelaamaan erästä hienoa korttipeliä sellaisten ihmisten kanssa jotka juovat kaljaa ja sitten itsekin juon kaljaa ja sitten jossain vaiheessa olen liian humalassa pelaamaan sitä hienoa korttipeliä ja alan tarjota shotteja ihmisille joista tykkään mutta kukaan ei koskaan tykkää musta samalla tavalla, silleen että esim haluais nähdä mua eihumalassa.
mutta se on viikon ainoa hetki jolloin mielessäni on jotain muutakin kuin "paska".

tänään kävin viikissä prismassa ja oli hullun upea ilta: taivas oli täynnä tummia pilviä mutta ei satanut (enää) vaan jostain matalalta paistoi aurinko ja teki kaikki varjot pitkiksi. käytin hirveän paljon rahaa siivousvälineisiin ja rasvoihin ja pyörän pumppuun. ajattelin pestä pyöräni ja pumpata renkaisiin ilmaa ja katsoa sen jälkeen missä kunnossa pyörä on ja mahdollisesti viedä sen huoltoon (se on ollut käytännössä kaksi talvea ulkosalla ja oon helsingissä asuessani ajanut sillä vain muutaman kerran ja se ei silloinkaan ollut kovin ajokunnossa), iskä lupasi maksaa.

jos totta puhutaan niin en keksi oikeastaan mitään muuta kevyttä mistä puhua.

haluaisin että ympärilläni olisi sellaisia ihmisiä kuin oli joskus. joilta voisi kysyä musiikkisuosituksia. joille voisi puhua politiikasta ja feminismistä ja tv-sarjoista ja joiden kanssa voisi mennä hakaniemen rantaan syömään salmiakkia ja juomaan punaviiniä. jotka saisivat mut motivoitumaan kirjoista ja kaikesta.
oispa joku jonka kanssa juoda punaviiniä.

kärsin hyvin vakavasta motivaatiopulasta.
eikä ympärilläni oikein ole ihmisiä.

tein facebook-päivityksen jonka kuvittelin olevan hyvin positiivinen. ilmeisesti siitä silti paistoi vähän läpi se että oon ihan helvetin hukassa kaiken suhteen.
yritän korjata tätä. hain opiskelemaan tietojenkäsittelytiedettä. en kestä olla matikalla enää hetkeäkään ja ajattelin kokeilla että olisiko tuo mun juttu.

tätä merkintää kirjoittaessani olen juonut muutaman rommikolan.

jos joku haluaisi keksiä elämälleni merkityksen, tai haluaisi edes ehdottaa jotain uutta harrastusta tai musiikkia tai kirjaa tai leffaa tai paikkaajossavierailla tai jotain tai kahvittelu/kaljoitteluseuraa, niin olisi hyvin tervetullutta. asun helsingissä ja oon 21 ja tykkään pähkinöistä ja äänestän varmaan mia haglundii.

se musta.




mun pitäis kuulemma panostaa isoihin alkukirjaimiin. mun mielestä ei pitäis.

elämä karkaa

mulla ei mee kauhean hyvin esim just nyt. halusin vaan tulla sanomaan että ajattelen teitä vaikka oonkin niin poissaoleva. ehkä joskus vielä saan sen verran kiinni elämästä että tuun tänne kertomaan jotain.

edellinen merkintä kaksi kuukautta sitten

qwertyuiopå
asdfghjklöä
zxcvbnm

moi.

oispa lomaa.
ei oo lomaa.

oikeesti. mitä vittua
mä teen

äååle

Lähes neljän viikon loma tuntui yllättävän lyhyeltä.

Olin ensin kotona pohjoisessa. En tehnyt oikeastaan mitään. Jouluaattona poika tuli kylään ja aa, se oli iloista. Käytiin kävelyillä ja pelattiin korttia ja syötiin. Tapaninpäivän iltana ajettiin iskän kanssa kahdestaan juna-asemalta kotiin ja se sanoi että antaa pojalle hyväksyntänsä. Äitikin oli ihastunut. Ihan jees. Tavallaan vähän enemmänki jees.

Tulin takaisin Helsinkiin viettämään uutta vuotta. Olin vähän liian humalassa. Päätin harventaa humalassa olemista jatkossa.

Loppulomasta vietin valtaosan pojan uudessa asunnossa. On tuntunut levolliselta kun ei oo tarvinut kiirehtiä mihinkään eikä oo ollut mitään missä ois pitänyt olla. Yhtenä päivänä paistoi aurinko ja mut vietiin intialaiseen ravintolaan ja sen jälkeen minä vein teelle. Toisena päivänä tarjosin itse tekemiäni kasvispihvejä ja käytiin katsomassa valoja.

Musta tuntuu hyvältä.

Huomenna alkaa luennot. Oon päättänyt oikeasti opiskella tänä keväänä. Mua pelottaa. Mut mulla on vain yksi matikan kurssi. Ehkä selviin.

Ei enää stressaa NIIN paljoa tulevaisuus ku oon tällä hetkellä melko varma siitä mihin haen nyt keväällä opiskelemaan. Mutta aika paljon stressaa kuitenkin. Tosi paljon.

Sain blenderin. Ostin hedelmiä ja oon nautiskellut smoothieista. Pehmeitä asioita.

Ajattelin katsoa vielä lisää Gilmoren tyttöjä tänään koska saan vielä tämän illan olla laiska ja olla ajattelematta mitään vastuita sun muita.

Omenapiltti on hyvää. Ja kaakao.

moi

Haluan alkaa taas valokuvata. Muistan kyllä että päätin näin viime vuonnakin mutta en loppujen lopuksi tehnyt asialle oikein mitään. Mutta: tykkäsin kuvata ennen. Nykyään mulla on ihan ok kamera josta maksoin itse suuria summia mutta en ole käyttänyt sitä paljoakaan. Oon tullut siihen tulokseen että se johtuu todennäköisesti liiallisesta itsekritiikistä. Ei mun kuvien oo pakko olla mitään mestariteoksia, koska sellainen hyvyyden tavoittelu stressaa liikaa. Hyvyyden tavoittelu tarkoittaa tässä kaikenlaista onnistumiseen pyrkimistä. Ei sillä oikeesti oo väliä kuinka onnistuineita mun kuvat on koska en oo aikomassa ammattilaiseksi.

Siis: nyt päätän että haluan valokuvata sen takia et haluan taltioida asioita JA haluan jonkun harrastuksen, jotain sisältöä elämääni.

Harkitsen myös uuden blogin tekemistä. Tää on ollut mulla nyt nelisen(?) vuotta ja en tunnista vuoden takaisistakaan kirjoituksista enää itseäni. En osaa enää kirjoittaa tänne ku tuntuu että odotan itseltäni jotain tietynlaista mut en oo enää sellainen mitä ajattelen. Sitä paitsi piilottelen tätä ihmisiltä. Ennen elin kahdessa maailmassa: netissä (missä tutustuin tosi moniin nykyisiinkin ystäviini) ja oikeassa maailmassa missä peittelin kaikkia tekemisiäni. Nykyään mulla on ystäviä myös "oikeassa maailmassa" ja en haluu varmistaa koko ajan ettei nettiminäni paljastu. Mut tän uuden blogin toteutusta pitää vielä miettiä.

Muun muassa nää asiat liittyy siihen kuinka oon päättänyt yrittää parantaa elämääni. Tuntuu et junnaan koko ajan paikoillani ja en elä sellaista elämää jota haluaisin. Kärsin vieläkin sairaalloisesta itseinhosta ja ehkä vähän masennuksestakin. Mut yritän pyristellä niistä eroon koska ei näin vaan pysty olla. En pysty olemaan onnellinen ennen kuin teen asioille jotain.

Nii. Ajattelin vaan kertoo. Ehkä kerron lopuistakin suunnitelmistani joskus. Myöhemmin.