kerron vaan

Sain ystävältäni aamupäivällä mikron ja sit tein jumalaisen hyvää sienirisottoo ja illalla lähdin lyhyellä varoitusajalla istumaan samaisen ystävän kanssa iltaa Hakaniemen rantaan. Katsottiin mustaa veden pintaan ja join puolikkaan kaljan ja sit mentiin baariin koska pissahätä ja ajateltiin et juodaan lasilliset skumppaa koska oltiin hyödynnetty vessaa mut sieltä ei saanut kuin pullollisii ja sit ystäväni tilasi pullon ja sit juotiin pullo skumppaa ja puhuttiin ohjelmoinnista ja musiikista ja huumeista (en enää muista miksi) ja sit ostin ensimmäisen tupakka-askini ikinä (en enää muista miksi) ja sit kävelin kotiin. Sitä ennen annoin loput rahani kukkarostani jollekin joka tarvitsi rahaa bussilippuun eikä kukkarostani edes riittänyt tarpeeksi mutta se vaati silti et saisi antaa mulle suklaalevyn vastapalkkioksi. Nyt mulla on suklaalevy.

Kerroin vaan.

.

Viime viikon maanantaina oli yliopiston avajaiset. Minä ahdistuin väenpaljoudessa ja odotin soittoa terkkarilta jotta kuulisin mikä mua vaivasi. Pelotti. Illemmalla tuli kuitenkin parempi fiilis ja päätin mennä sittenkin baariin, jotta olisin päivän vaihduttua tiistaiksi voinut tilata itselleni syntymäpäivädrinkin ja olla iloinen ystävieni seurassa joiden piti olla tulossa. Mutta eivätpä tulleetkaan eivätkä ilmoittaneet mitään ja olin siis baarissa yksin käytännössä selvänä. Itketti ja vitutti. Ei ollut kiva täyttää vuosia tuolla tavalla.

Tiistaiaamuna sain tietää, ettei mussa ollutkaan mitään kauheaa vialla. Tiistaipäivänä aloitin ruotsin kurssin. Illalla menin poikaystäväni luokse ja se oli tehnyt mulle lempiruokaani ja oli ihana.

Lauantaina vietin synttäreitäni oikeasti. Laukussani oli paketillinen näkkileipää ja viinaa ja istuttiin ystävien kanssa kymppiratikassa. Ensin pysähdyttiin istumaan kalliolla ja nauramaan hervottomasti, seuraavaksi paikkaan jossa meinasin jäädä pyöräilijän alle ja pääsin keinumaan, sitten käveltiin Oopperaan ja jatkettiin matkaa vielä Pikku-Huopalahteen asti. Nähtiin tähtiä ja olin hetken hyvin hyvin onnellinen.

Eilen olin fuksiaisissa pitämässä varjorastia ja jatkoilla menin saunaan vaikken ollut suunnitellut meneväni. Enkä välittänyt siitä että olin alasti ja olin ruma, uin vain innoissani ja heitin lisää löylyä.

Koulua on nyt ollut virallisesti kaksi viikkoa. Harkitsen vakavissani, että jättäisin pois sen ainoan matikan kurssin, jota tällä hetkellä käyn. Se ahdistaa mua ihan sairaasti, koska en osaa mitään eikä mulla oo mitään motivaatiota matikkaa kohtaan tällä hetkellä. Haluaisin vain koodata (koodaaminen on hullun kivaa, suosittelen!!) Mutta jotenkin kaikki pelkoni tällä hetkellä jotenkin kulminoituu tuohon kurssiin; jos en saa käytyä sitä nyt siksi että olen liian tyhmä niin miten saan käytyä enää mitään matikan kursseja? Ne menee koko ajan vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Mutta jos en opiskele matikkaa niin mitä musta sitten tulee? Ei mua kiinnosta mikään muukaan enkä osaa mitään muutakaan. Pelottaa. Oon niin eksyksissä elämän suhteen.

Eiiiiiikä helpota se, että kauhea masennusjakso iskenyt päälle. En jaksais tehdä mitään. Toivon että tää on "pelkkää" kaamosmasennusta (tässä vaiheessa vuotta jo?) ja että toimintakykyni palautuisi taas jossain vaiheessa. Mutta pelottaa. Itken pojan sylissä enkä osaa edes kertoa miksi.
"Olin joskus tosi masentunut."
"Nii, olit. Mutta et oo enää."
Tiedän ettei se tarkoita sitä vähättelevästi mutta en voi mitään sille että se vaikuttaa siltä ettei ymmärrä.
Ja ei hemmetti että mua huolettaa pojankin asiat. Kaikkea on liikaa ja kaikki tapahtuu just nyt ja osaisinpa olla pitämättä kaikkea omana murheenani.
(anteeksi että olen huono ihminen)

Huomenna menen lenkille valoisaan aikaan koska liikunta kuulemma auttaa jaksamaan. Pitäisi liikkua enemmän. Nyt voisin aloittaa kun parannuin vihdoin flunssastanikin.
Sunnuntaina teen kantarellirisottoa ^____^.
Ehkä tää tästä.

.

Edellisestä merkinnästäni ("mä en haluu kuolla"): en oo kuolemassa. Kävin vain läpi jotain ajatusleikkiä siitä, että olisin sairas ja kuolemassa, ja sit hätäännyin ku tajusin etten halua kuolla. Musta on ihan iloista se etten halua. Vaikkakin kuolemanpelkoni menee joskus vähän yli.

En enää osaa olla nettimaailmassa niin kuin ennen. En osaa pitää yhteyttä facebook-chatin kautta enkä roiku päivittäin tumblrissa. Eniten harmittaa se, etten osaa enää purkaa ajatuksiani esim tänne. Haluaisin avautua ja saada neuvoja mutta en edelleenkään osaa sanoa ääneen mitä ajattelen ja tänne tiettyjen asioiden kertominen tuntuu väärältä.

Haluaisin pystyä sulkemaan pääni ja keskittyä olemaan iloinen.

En tiedä pitäiskö mun kertoa jollekin siitä kuinka onneton joskus olin koska sitten joku tietäis. Jos kertoisin, niin nyt kun olen tilanteessa, jossa tuntuu että en osaa enkä pysty ja että samat vanhat tunteet käy päälle, niin olisi joku joka ymmärtäisi enkä tuntis olevani niin yksin.
(mietin, että haluaisin osallistua tähän mutta on edelleen vaikeaa myöntää noinkin julkisesti sitä kuinka paljon muhun on sattunut)

Syksy on kiva mutta viime talvenakin kaikki oli päälle päin hyvin mutta silti olin melko syvän epätoivon ja masennuksen vallassa. Pelkään jo valmiiksi, että se toistuu taas.

Hmm. Kesäkurssini on loppuvaiheessa. Ko. kurssia on väitetty tosi helpoksi mutta mulle se on ollut vaikea ja tunnen siksi itseni tällä hetkellä hirveän tyhmäksi. Aidosti pelkään tulevan vuoden kursseja kun en ole osannut tätä "helppoakaan". Yhyy.

Kaiken lisäksi olen ollut nyt viikon kipeä. Äh.

No jotain positiivista tähän merkintään:
- uudet fuksit ovat saapuneet ja se on jännittävää
- pojalla on kissa hoidossa. olin siellä eilen opiskelemassa ja katsomassa kissaa. kissat on parhaita.
- ympärilläni on ihmisiä jotka pitävät minua hyvänä tyyppinä.
- ensi viikolla täytän vuosia ja järjestän jopa oikeasti jotain sen kunniaksi. koska ympärilläni on ihmisiä jotka pitävät minua hyvänä tyyppinä. kivaa kun ei tarvitse olla yksin.
- minulla on syksyllä matikan lisäksi muun muassa ruotsia ja ohjelmointia ja se on jännittävää. keväälle ajattelin ottaa ainakin fysiikkaa ja ehkä ranskaa. viime vuonna oli pelkkiä matikan kursseja ja se kävi pitemmän päälle vähän tylsäksi ja tökkiväksi.
- yöllä voi käyttää peittoa <3 ei ole enää niin, että pelkkä lakanakin päällä olisi liian kuuma nukkua.
- jeejee

mä en haluu kuolla

koko kuva

Koulu alkoi. Koulu alkoi. koulu alkoi koulu alkoi koulu alkoi. Vaikee kurssi ja suht paljon tehtävää ja aivot viel lomailee. Perusintegrointikin voi tuntua yllättävän vaikealta.

Viime perjantaina menin laulamaan singstaria ja näin taas tässä merkinnässä mainitsemani pojan. Se ei muistanut ensin nimeäni mutta muisti mut muuten. Puhuttiin mukavia ja naurettiin ja jee jee. Myöhemmin näin sen istuvan yksin ja menin seuraksi. Se kysyi hämmästyneenä et miksi tulin. "Miksi en?" "Ei kukaan halua puhua mulle." Tunsin jotain ikävää sisälläni koska ei se saa ajatella noin? Voi pientä. Sanoin et "mun mielestä oot kiehtova." Sit jutskailtiin hetki ja sit se sanoi että oon tosi suloinen ja halasi mua.

Viime yönä majoitin pikkuruisessa soluhuoneessani siskoni ja hänen kaverinsa. Nukahdin joskus kahdentoista jälkeen ja heräsin 3:40 kun nekin heräsivät. Keitin kahvit ja katsoin että pääsivät lentokentälle vievään taksiin. Sit yritin vielä nukkua mutten enää osannut. Oon ollut siitä asti hereillä. Siivosin ja tiskasin ja opiskelin ja kaikkee, oon ollut kaksi päivää tosi ahkera. Pesin pyykkiäkin ja kävin kaupassa.

Tänään äitini ja mummini tulivat Helsinkiin mutta onneksi yöpyvät muualla eivätkä pikkuruisessa soluhuoneessani. Toivat mulle persikoita ja avokadoja. Huomenna he tapaavat poikaystäväni.

Jänskättää. Aika. Paljon.

Mulle väitettiin että oon ainoa joka sanoo et laittaa nukkumaan merkityksessä alkaa nukkua. Mut, noh, laitan kohta nukkumaan

.