(fani)fiilistelyä

Elämä tuntui aika hyvältä, kun hypin vahingossa ihmisten päälle ja karjuin elävä kuollut ja kuollut elävä, elämä on minussa on elämä. Mira Luoti piti minua kädestä. Tavastia oli hieno.

Näen lokakuussa Egotripin livenä ja itkettää jo valmiiksi, koska Egotrippi on ehkä hienoin bändi koskaan. Melkein. Aikalailla.

Aloitin Norwegian Woodin lukemisen ja pidän siitä.

Orange Is the New Black on hurjan hieno sarja.

Tämä video on maailman täydellisin:

Minulla on uusi söpö laukku.

Elämä on hieno. Elän tällaisten juttujen takia.

helsinki

Huoneeni on pieni ja kuuma. Jaan keittiön ja vessan kahden muun tytön kanssa. Mutta tykkään silti. Alue on täydellinen: korkeat talot on muualla ja meri on kilometrin päässä.

Toissapäivänä pyöräilin Hakaniemeen ja silloin vähän ahdisti kaupungin suuruus (kun eksyin ja väsytti ja yhyy). Mutta eilen hankin matkakortin ja nyt voin käyttää rajattomasti julkisia kulkuvälineitä ja rakastan ratikkaa! Kuljen kaduilla ahdistumatta, asia mitä en rovaniemelläkään ole pystynyt tekemään. Siellä muistan vain, että tänne pakenin kun kotona oli huono olla ja tässä en meinannut pystyä vastustamaan kiusausta hypätä auton alle.

Minulla on kirjastokorttikin nyt. Se on hyvä juttu. Rikhardinkadun kirjasto on ehkä uusi lempipaikkani. Pasilan aseman kulmalla seikkailin tänään monta kymmentä minuuttia, kun yritin etsiä oikeaa pysäkkiä. Muuten kaikki on sujunut hienosti.

Tänään menin tervehtimään ystävääni Linnanmäelle. Huvipuiston tuoksu on omanlaisensa ja tuo muistoja mieleeni (luokkaretki ja ensimmäinen tyttöihastukseni). Illalla valmistauduin katsomaan yksin Housen ensimmäistä tuotantokautta mutta tapasinkin protututtuni ja sain samalla ensimmäisen vieraani!

Huomenna ajattelin mennä elokuviin ja syödä ehkä ulkona (?) koska en jaksaisi tehdä mitään ruokaa. Helsingissä on niin helppoa ituhippeillä, tiedättekö! On valmiiksi marinoitua tofua ja luomusiideriä!

Tykkään.

Viimeinen yöni kotona ääääk. Huomenna muutto. Oon oottanu tätä hetkeä niin kauan, mutta nyt oonki ihan paniikissa? Miksi.

Lupaan opetella kirjoittamaan tänne joskus taas jotain jännempää. Mullahan alkaa periaatteessa uusi elämä! Ehkä siitä riittää kirjoitettavaa.

muka nok kela ot-sik-ko

Tässä viime aikoina

olen tehnyt muuttoilmoituksen.

olen ostanut vedenkeittimen, juustohöylän ja söpön pienen silityslaudan.

olen valinnut huonekalut Ikeasta.

olen ostanut Ruotsista halpaa siideriä.

olen vältellyt ihmisiä (koska en halua tavata niitä vain velvollisuudesta).

olen suorittanut autokoulun kakkosvaiheen.

olen lukenut kirjan loppuun!

olen kyläillyt isovanhempieni luona
ja ahdistunut siitä, että minustakin pitäisi joskus tulla vanha.


Eilen mökillä myöhään illalla saunomisen jälkeen seisoin yksin alasti järvessä. En oo pitkään aikaan kokenut sellaista rauhaa. Oli ihan hiljaista ja tyyntä ja kaikki tuntui hyvältä.

(vesi oli älyttömän kylmää ja palellutin itseni)

(oli sen arvoista)

orange

Mää vähän pelkään fiksuja ihmisiä. Sellaisia, jotka tietää asioista paljon. Tai edes yhdestä asiasta. Koska sitten ne tietää kaiken siitä yhdestä asiasta ja osaa puhua siitä hirveästi ja käyttää hienoja sanoja ja kuulostaa älykkäältä.

Mä en tiedä oikeastaan mistään mitään. Olen viettänyt koko tämän päivän (kuten monia aikaisempiakin) yrittäen keksiä edes yhden asian, jossa olisin niin hyvä, että sen voisi mainita. Edes jotain, mistä tietäisin tavallista ihmistä enemmän. Mutta en keksi mitään.

Tää tunne on hyvin ahdistava.

(en tiedä mistä aivojeni kolosta vedin otsikon tälle merkinnälle kun se ei liity mihinkään. laitan kuitenkin sen vuoksi tähän nyt appelsiinin kuvan, jotta blogini ei olisi ihan kauhean epäjohdonmukainen:

)