Hei hei

Lähden vetämään protuleiriä.
Jänskää.

Voikaa hyvin.

joo

(Uusi blogger jaksaa vieläkin hämmentää, oon joka kerta luomassa uutta blogia, kun haluaisin vain pienen merkinnän kirjoittaa.)

Haluaisin jonkun, jonka kanssa voisin:
- analysoida J.K. Rowlingin luomia hienoja hahmoja
- ärsyyntyä ärsyttävistä tumblr-jutuista
- syödä sipsejä (pussillinen tuntuu niin suurelta syödä yksin)
- nukkua vierekkäin ahdistumatta tilan vähyydestä
- kävellä hitaasti
- mennä piknikille
- pussailla
- valittaa säästä ja sääskistä ja kaikesta

Ja sit haluaisin, että tää joku ei ärsyyntyis musta. Jos tällaisen saisin, olisin iloinen.

(Hölmö minä. Ei ihmisiä voi omistaa.)

(Minua ei haittaisi, jos joku omistaisi minut.)

Haaparanta-Uumaja-Sundsvall-Tukholma-Turku-koti

Matkani oli:
- bussissa istumista ainakin 12 tuntia, muutama junassakin.
- sääskettömyyttä
- söpöjä ihmisiä
- kaupungeissa seikkailua, kulkuvälineinä jalat, metro ja bussit
- hyvää kasvislasagnea
- aikaisia herätyksiä
- laukun rikkoontumista
- rahojen piilottamista rintsikoihin (no ei ihan, mutta melkein)
- turistikuvaamista
- ihmisten salakuuntelemista (halusin ymmärtää niiden puheesta jotain)
ja paljon muuta.

Oli hienoo kokea kaikki ystävän kanssa.

(en edes köyhtynyt!)

Oon jatkuvasti huolissani kaikesta (mm. lähitulevaisuudesta ja kauemmastakin). Pelkään niin monia asioita ja haluaisin jonkun lohduttavan mua, mutta tuntuu ettei ketään koskaan kiinnosta eikä kukaan ymmärrä. Enkä mä usko että mun pelkoja saa poistettua.

Ahdistaa, ku terapiatätini on lomalla. Se sanoi, että voin kyllä soittaa mutta kun pelkään soittamistakin.

Elämäni on tylsää.

Ajattelin vaan kertoo. Ettette ihmettele. Kun ei ole mitään kerrottavaa