Mitä sinulle kuuluu?

löysin kenkäni kenkämerestä

Suru-uutinen: en saanut lippuja Pekka Haaviston tukikonserttiin. Ultra Bra esiintyy ilman minua. Melkein itkettää. Toisaalta: konsertti olisi maanantai-iltana. Helsinkiin on noin 8-10 tunnin junamatka ja koeviikko heti tiistaina.

Olin viikonlopun protun apparikoulutuksessa. Oli yllättävän kivaa (en tuntenut oloani vaivautuneeksi tuntemattomien ihmisten seurassa). On kuitenkin jännää, miten suurimman osan ajastani olen yleensä yksin ja se haittaa minua, mutta kun pari päivää vietän muutaman kymmenen ihmisen kanssa, niin ne satunnaiset hetket, jolloin ehtii olla yksin, tuntuvat helpotukselta.

Mietin myös sitä, mitä koti oikeasti merkitsee minulle: paikkaa, jossa saa olla housuitta.

50 lukijaa, kiitos kiitos kiitos <3

Eilen bussipysäkillä istuessani ohitseni pyöräili vanha mies, joka lauloi kovaan ääneen. Hymyilin sille ja se nosti mulle kättä. Vilkutin perään.

Uskosta

Kävin torstaina äänestämässä.

Musta on vähän pelottavaa, miten jotkut uskoo siihen, että Jumala rankaisee Suomea, jos homosta tulee presidentti. En ymmärrä sitä, millaiseen jumalaan ne uskoo. Miksi kiva ja hyvä Jumala rankaisisi koko Suomea, niitäkin, jotka eivät Haavistoa äänestä?

Olen miettinyt sitäkin, miten ristiriitaista kristinusko on. On paljon ihmisiä, jotka väittävät, että Jumala on puhunut heille. Jotkut sanovat, että Jumala käski tappaa 77 epäuskoista. Jotkut lahjoittavat kadulla vastaan tulevalle 1000 euroa noin vain, koska Jumala käski. Jotkut tyytyvät vähään: sade loppui, joten se on selvästi merkki siitä, että Jumala haluaa minun lähtevän kouluun/töihin/lenkille.

Ja asia, jonka itse tulkitsen niin, ettei taivasta voi olla olemassa: mitä tapahtuu niille ihmisille, jotka eivät koskaan saa kuulla evankeliumia? Jeesus on ainoa tie taivaaseen, mutta onko se niiden ihmisten vika, jos he eivät koskaan saa kuulla Jeesuksesta?

Ystäväni oli täällä viime viikolla. Toivottavasti ei mene taas vuotta, ennen kuin saan jonkun ystäväni seuraavan kerran luokseni.

Koulu alkoi. Se stressaa niin järjettömän paljon. Kirjoitukset stressaa. Yhtäkkiä en osaakaan enää yhtään fysiikkaa tai matikkaa. Äikän tekstitaidon kokeeseen on noin kuukausi. En edes tiedä, millainen on hyvä tekstitaidon vastaus. Meillä on tehtäviä, joissa pitää pisteyttää joitakin vastauksia ja mä annan 6 pistettä sellaiselle vastaukselle, jolle sensori on antanut 2, ja toisin päin.

Odotan, että saan postista saapumisilmoituksen tilaamistani kirjoista. Kuusi kirjaa pitäisi tulla. Tilaamisesta on jo viikkoja.

Pelkään välillä niin paljon. Elämää.

Suositelkaa mulle musiikkia.