Failasin enkun puhekurssin kokeen ja mua harmittaa. Huomenna matikan koe (logiikka ja lukuteoria) ja en usko sen menevän kovinkaan paljon paremmin. Maanantaiksi pitäisi olla kirjoitettuna kirjaessee enkä ole lukenut kirjastani kuin vähän yli puolet.
Ilmat lämpenee. Oon alkanut käyttää kevättakkiani ja kävellä kouluun. Toivottavasti lumet sulaa pian, niin pääsen pyöräilemään. En uskalla pyöräillä liukkaalla. Odotan jo sitä, että pääsen valokuvaamaan jäidenlähtöä.
Aina välillä yritän kuunnella Musea, kun kaikki tuntuvat pitävän siitä niin paljon. Nyt se kuulostaa munkin mielestä ihan hyvältä. Sinä lukija! Jos kuuntelet Musea, niin haluaisitko jättää kommentin, jossa kerrot parhaimpia kappaleita bändiltä?
31. maaliskuuta 2011
25. maaliskuuta 2011
23. maaliskuuta 2011
yhyy
Avauduin jo livejournalissa maailman menosta, mutta päätin kopioida sen tännekin. (jos luet livejournalianikin, niin kyllä, muokkasin tätä siitä versiosta vähän.)
Maailma ahdistaaaaa. Katsoin eilen dokumentin nimeltä Pyhät sodat. Siinä on amerikkalainen kristitty lähetyssaarnaaja ja kiihkomuslimi, joiden elämää seurataan. Löytyy Yle Areenasta, jos kiinnostaa. Jossain vaiheessa ne keskusteli toistensa kanssa. Kristitty syytti tätä muslimii 9/11-iskuista, kysyi että miksi piti tappaa viattomia ihmisiä. Tää muslimi sai sen toisen hiljaiseksi sanomalla, että ihan ku USA ei olis tappanu ihmisii ennenki ja tuosta terrori-iskusta ne haki oikeutuksen tappaa niitä vielä lisää. "Palataan vuoteen 1991. USA:n hallituksen pakkotteiden takia kuoli yli 250 000 lasta."
Ahdistaaa. Jos Suomi liittyy natoon niin en ehkä halua enää asua Suomessa.
Vittu ku en pääse äänestämään.
Niin ja sit vielä tää Älä alistu -kampanja. En kannata sitä itsekään, mutta miksi toisia pitää heti alkaa haukkua tyhmäksi? Miten asiat voi koskaan muuttua, jos ei osata keskustella sivistyneesti? Miksi tällaiset kiihkouskovaiset ottaisi ketään tosissaan, jos niiden uskoa ja elämää haukutaan vääristyneeksi ja niiden pyhää kirjaa satukirjaksi? Vois ihmiset tarkkailla välillä itseäänkin ja tajuta, että se, mikä niille on itsestäänselvyys, ei muille saata olla. Tarkoitan niitä ihmisiä, jotka sanoo et "mun mielestä homous oli normaalii jo silloin, kun olin pieni, olen siis fiksumpi ja parempi ihminen." Mulle ei ollut, ja se, että koskaan opin tajuamaan sen, oli aika ihme, kun ottaa huomioon asioita.
Ei siis "vittu ko ootte tyhmiä ku ette tajuu et homotki on ihmisii!!!1" vaan jotain vähän sivistyneempää pliis.
En ehkä halua asua enää Suomessa, jos sukupuolineutraalii avioliittolakii ei saada koskaan voimaan. Haluan kuitenkin uskoa, että näin joskus tulee käymään. Ja vaikken itse pääse tänä vuonna äänestämään ollessani muutamaa kuukautta liian nuori, niin mainostan kuitenkin facebookin Älä äänestä homofobiaa eduskuntaan -ryhmää. Tai juurikin sen takia. Toivon, että tätä lukee joku sellainen, joka on äänestysoikeutettu ja jolle tuo asia on yhtä tärkeä kuin esim. minulle.
Lopuksi Kyösti Pöystiä lainaisin (koska tää Pasila-jakso osu niin hyvin maanantaiksi):
"Jos et erota kahden aikuisen ihmisen vapaaehtoista suhdetta kotieläimeen sekaantumisesta, ehdotan, ettet koskaan hanki koiraa."
(ei kuulu aiheeseen, mutta meinasin tänään kävellä auton alle ja se pelasti päiväni)
Maailma ahdistaaaaa. Katsoin eilen dokumentin nimeltä Pyhät sodat. Siinä on amerikkalainen kristitty lähetyssaarnaaja ja kiihkomuslimi, joiden elämää seurataan. Löytyy Yle Areenasta, jos kiinnostaa. Jossain vaiheessa ne keskusteli toistensa kanssa. Kristitty syytti tätä muslimii 9/11-iskuista, kysyi että miksi piti tappaa viattomia ihmisiä. Tää muslimi sai sen toisen hiljaiseksi sanomalla, että ihan ku USA ei olis tappanu ihmisii ennenki ja tuosta terrori-iskusta ne haki oikeutuksen tappaa niitä vielä lisää. "Palataan vuoteen 1991. USA:n hallituksen pakkotteiden takia kuoli yli 250 000 lasta."
Ahdistaaa. Jos Suomi liittyy natoon niin en ehkä halua enää asua Suomessa.
Vittu ku en pääse äänestämään.
Niin ja sit vielä tää Älä alistu -kampanja. En kannata sitä itsekään, mutta miksi toisia pitää heti alkaa haukkua tyhmäksi? Miten asiat voi koskaan muuttua, jos ei osata keskustella sivistyneesti? Miksi tällaiset kiihkouskovaiset ottaisi ketään tosissaan, jos niiden uskoa ja elämää haukutaan vääristyneeksi ja niiden pyhää kirjaa satukirjaksi? Vois ihmiset tarkkailla välillä itseäänkin ja tajuta, että se, mikä niille on itsestäänselvyys, ei muille saata olla. Tarkoitan niitä ihmisiä, jotka sanoo et "mun mielestä homous oli normaalii jo silloin, kun olin pieni, olen siis fiksumpi ja parempi ihminen." Mulle ei ollut, ja se, että koskaan opin tajuamaan sen, oli aika ihme, kun ottaa huomioon asioita.
Ei siis "vittu ko ootte tyhmiä ku ette tajuu et homotki on ihmisii!!!1" vaan jotain vähän sivistyneempää pliis.
En ehkä halua asua enää Suomessa, jos sukupuolineutraalii avioliittolakii ei saada koskaan voimaan. Haluan kuitenkin uskoa, että näin joskus tulee käymään. Ja vaikken itse pääse tänä vuonna äänestämään ollessani muutamaa kuukautta liian nuori, niin mainostan kuitenkin facebookin Älä äänestä homofobiaa eduskuntaan -ryhmää. Tai juurikin sen takia. Toivon, että tätä lukee joku sellainen, joka on äänestysoikeutettu ja jolle tuo asia on yhtä tärkeä kuin esim. minulle.
Lopuksi Kyösti Pöystiä lainaisin (koska tää Pasila-jakso osu niin hyvin maanantaiksi):
"Jos et erota kahden aikuisen ihmisen vapaaehtoista suhdetta kotieläimeen sekaantumisesta, ehdotan, ettet koskaan hanki koiraa."
(ei kuulu aiheeseen, mutta meinasin tänään kävellä auton alle ja se pelasti päiväni)
18. maaliskuuta 2011
ja koko elämä räjähtää
Voi jestas. On niin vaikea päättää mitä tekee, kun pääni kertoo jokaiseen asiaan oman mielipiteeni lisäksi muiden mielipiteet ja kaiken kukkuraksi vielä neuvoo, miten asia olisi järkevää hoitaa. En osaa päättää.
Katsoin taas Sisko tahtoisin jäädä ja nyt on taas sellainen olo, että VITTU MÄ TAHON ELÄÄ.
Eräs ystäväni huomauttelee jokaisesta vittu-sanan käytöstäni, ettei se ole minun tyylistäni. Hän tunsi minut ajalla, jolloin vaiensin jokaisen kirosanan, jonka meinasin päästää.
Katsoin taas Sisko tahtoisin jäädä ja nyt on taas sellainen olo, että VITTU MÄ TAHON ELÄÄ.
Eräs ystäväni huomauttelee jokaisesta vittu-sanan käytöstäni, ettei se ole minun tyylistäni. Hän tunsi minut ajalla, jolloin vaiensin jokaisen kirosanan, jonka meinasin päästää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)