Jippu on hyvin ärsyttävä persoona. Olen katsonut ja lukenut haastatteluja Jipusta ja mieleni on tehnyt paukuttaa sen päätä lattiaan tai jotain. Ei tultais yhtään toimeen, jos meidän pitäisi tulla toimeen.
Mutta silti Jippu on mielestäni aivan järjettömän mielenkiintoinen ihminen. Musta on hullun siistiä, miten Jippu uskaltaa vittuilla uskovaisille, pilkata niitä ja elää elämäänsä miten lystää. Oon liikkunut samanlaisissa piireissä kuin mistä Jippu on lähtöisin (mun vanhemmat tuntee Jipun kasvatusvanhemmat jotain kautta etäisesti tai jotain) ja silloin, kun Jippu teki ensimmäisen levynsä, niin kaikki olivat niin ylpeitä siitä! Mutta sitten se haistatti vitut kaikille ja on julkisesti just sellainen kuin on ja kiittää silti levyjensä kansilehtisissä Jeesusta! Oi kuinka se ärsyttääkään ihmisiä.
Ja siis Jipun musiikki on aivan uskomatonta. Okei, ensimmäisillä levyillä on vain muutama sellainen biisi, josta tykkään (mutta niistä tykkäänkin sitten ihan hulluna, esim. Piiloon on sellainen), muut on sellaisia kuunneltavia mutten ees välttämättä muista niitä. Mutta sitten kuulin Evan ja olin ihan myyty. Se biisi merkitsee mulle niin paljon että oon melkein nolon omistushaluinen sen suhteen... En haluaisi ainakaan, että kukaan sellainen, jolle se ei merkitse yhtä paljoa, kuuntelisi sitä. En voi tietenkään tähän vaikuttaa, mutta niin...
Oon muutenkin rakastunut Jipun uusimpaan levyyn. Joskus vuosi sitten ilmestyessään se oli musta vain 'ihan hyvä, Eva on paras' mutta nyt olen alkanut kuunnella sitä paljon enemmän. Niin paljon, että oli pakko hankkia itselle. Tää on niin hyvä! Jos joskus taas näen Jipun jossain (olen itseasiassa nähnyt Jipun kaksi kertaa Kampissa, mikä on hassua, koska en ole edes käynyt Kampissa niiiiiiiin monesti), niin haluaisin kertoa sille, kuinka uskomattoman hyvä se on ja kuinka paljon sen biisit merkitsee mulle. Mutta sitten lähtisin enempiä puhumatta koska Jippu on ärsyttävä.
Ehkä nimikirjoituksen pyytäisin.
Kyllä. Kirjoitin juuri merkinnän Jipusta. Mainitsen vielä Egotripin:
EGOTRIPILTÄ TULEE SYKSYLLÄ UUSI LEVY JA NE TEKEE KIERTUEEN JA JEEEEEE FANITYTTÖILYÄ FANITYTTÖILYÄ.
ps. join juhannuksena vain yhden siiderin vaikka haluaisin olla humala.
Nyt lopetan.
23. kesäkuuta 2013
12. kesäkuuta 2013
kahden luvun suhde (eli niiden osamäärä)
Tajusin tässä, kuinka omituinen ajatus onkaan joku parisuhde. Ihan hassua, että pitäisi jakaa elämänsä jonkun toisen kanssa (tai useammankin jopa). Olla koko ajan yhdessä tai jos ei koko ajan niin ainakin paljon. Hassu ajatus joku me sen sijaan että olisi minä ja sinä. Rakastuminen kestää kuulemma noin puolitoista vuotta, sen jälkeen kaikki on arkista. Arkisia asioita, erona vain se, että nyt on joku toinenkin, kumppani. Ei ole yksin.
Tuntuu niiiiiin absurdilta. Mutta silti haluaisin kuulua tuollaiseen yksikköön.
Ihmissuhteet on jänniä. Niin kuin se, miten syvää kiintymystä tunnen ystäviäni kohtaan. Vaikka olen ihminen, joka ärsyyntyy suhteellisen helposti, ainakin musta tuntuu siltä. Kauhea tunnustus. Mutta en mä yleensä ärsyynny ihmisiin itseensä, vaan niiden maneereihin ja tapoihin ja sellaisiin. Jos joku ystäväni jäisi kiinni vaikka siitä, ettei pese käsiään vessassa käynnin jälkeen, niin se ajatus jotenkin valtaa mieleni ja inhottaa, vaikka oikeasti tykkäisin tyypistä ihan hulluna.
(äitini mielestä kuulostan halveksivalta, kun käytän ihmisistä nimitystä tyypit. mutta en mä käytä sitä yhtään negatiivisessa merkityksessä! mun mielestä se on vain tosi käyttökelpoinen sana. 'ihminen' on aika kömpelö ja joskus on vähän tyhmää kutsua ihmisiä tytöiksi ja pojiksi (tai naisiksi ja miehiksi).)
Miksihän ihmisillä edes on ystävyyssuhteita? Mitä hyötyä niistä on evoluution kannalta? Ehkä on hyvä olla jotain suhteita, jotta ei joutuisi tapetuksi. Mutta eikö tämä osoita kuitenkin jollain tavalla sen, että ihmisellä on muitakin suhteita kuin sellaisia, jotka on tarkoitettu lisääntymistä varten?
--> yksi homofobinen argumentti kumottu! tai jotain.
Joskus harmittaa, etten ole opiskellut biologiaa tarpeeksi. Tai psykologiaa. Mua kiinnostaisi hirveästi tietää aivoista ja persoonasta ja sellaisesta. Mutta psykologia on liian sellainen aine, etten mä osannut sitä opiskella. Mä oon hyvä matikassa ja sellaisessa. Mä en osaa sisäistää hirveitä määriä tekstiä niin, että osaisin vielä soveltaakin sitä.
Sain muuten viikko sitten tietää, että mulla on opiskelupaikka. Matematiikan koulutusohjelmassa juurikin.
(mainostan vielä uutta blogiani siltä varalta, että on vielä joku, joka on kiinnostunut.)
Tuntuu niiiiiin absurdilta. Mutta silti haluaisin kuulua tuollaiseen yksikköön.
Ihmissuhteet on jänniä. Niin kuin se, miten syvää kiintymystä tunnen ystäviäni kohtaan. Vaikka olen ihminen, joka ärsyyntyy suhteellisen helposti, ainakin musta tuntuu siltä. Kauhea tunnustus. Mutta en mä yleensä ärsyynny ihmisiin itseensä, vaan niiden maneereihin ja tapoihin ja sellaisiin. Jos joku ystäväni jäisi kiinni vaikka siitä, ettei pese käsiään vessassa käynnin jälkeen, niin se ajatus jotenkin valtaa mieleni ja inhottaa, vaikka oikeasti tykkäisin tyypistä ihan hulluna.
(äitini mielestä kuulostan halveksivalta, kun käytän ihmisistä nimitystä tyypit. mutta en mä käytä sitä yhtään negatiivisessa merkityksessä! mun mielestä se on vain tosi käyttökelpoinen sana. 'ihminen' on aika kömpelö ja joskus on vähän tyhmää kutsua ihmisiä tytöiksi ja pojiksi (tai naisiksi ja miehiksi).)
Miksihän ihmisillä edes on ystävyyssuhteita? Mitä hyötyä niistä on evoluution kannalta? Ehkä on hyvä olla jotain suhteita, jotta ei joutuisi tapetuksi. Mutta eikö tämä osoita kuitenkin jollain tavalla sen, että ihmisellä on muitakin suhteita kuin sellaisia, jotka on tarkoitettu lisääntymistä varten?
--> yksi homofobinen argumentti kumottu! tai jotain.
Joskus harmittaa, etten ole opiskellut biologiaa tarpeeksi. Tai psykologiaa. Mua kiinnostaisi hirveästi tietää aivoista ja persoonasta ja sellaisesta. Mutta psykologia on liian sellainen aine, etten mä osannut sitä opiskella. Mä oon hyvä matikassa ja sellaisessa. Mä en osaa sisäistää hirveitä määriä tekstiä niin, että osaisin vielä soveltaakin sitä.
Sain muuten viikko sitten tietää, että mulla on opiskelupaikka. Matematiikan koulutusohjelmassa juurikin.
(mainostan vielä uutta blogiani siltä varalta, että on vielä joku, joka on kiinnostunut.)
3. kesäkuuta 2013
Ilmoitusluonteinen mainos tai mainosmainen ilmoitus
Tein vihdoinkin sen sivublogin, josta olen puhunut (ainakin kerran). Mitä teidän tarvitsee tietää siitä:
1. Jatkan tähän blogiin kirjoittamista yhtä usein kuin ennenkin (eli harvoin).
2. Uusi blogini on kaikkea sitä varten, mitä en ole uskaltanut/voinut/halunnut tähän blogiin kirjoittaa. Kirjoitukset ovat hyvin henkilökohtaisia ja saattavat liittyä mm. masennukseen, itsetuhoisuuteen, syömisvammailuun, uskontoon, ihmissuhteisiin ynnä muuhun sellaiseen siinä määrin kuin ne itseäni koskettavat. Jos silti haluat lukea, niin ainakin olen varoittanut.
3. Uutta blogiani pääsevät lukemaan vain kutsutut. Jos haluat kutsun, lähetä osoitteeseen tarkoitukseton[at]gmail.com viesti, joka sisältää sähköpostiosoitteesi sekä jonkin pienen vapaamuotoisen esittelyn. Esim. "asun talossa, jossa on katto, ja syön iltapalaksi aina sämpylän" on ihan riittävä. Jotain kuitenkin, ettet ole ihan tuntematon.
Jee. Yhteydenottoja odotellen!
(Usein kysytyt kysymykset: Lol miksi haluat lukijoita mikset kirjoita blogia itsellesi plaa plaa.
- Sellaiset asiat, joita en halua muiden lukevan, kirjoitan päiväkirjaani. Mutta on myös asioita, jotka haluan jonkun tietävän. On asioita, joita haluan käsitellä jollain tavalla. Kirjoittaminen on mulle ominaisin itseilmaisun muoto, varsinkin tällainen blogityylinen. Siksi harjoitan mielelläni sitä.
+ kommentit on kivoja)
1. Jatkan tähän blogiin kirjoittamista yhtä usein kuin ennenkin (eli harvoin).
2. Uusi blogini on kaikkea sitä varten, mitä en ole uskaltanut/voinut/halunnut tähän blogiin kirjoittaa. Kirjoitukset ovat hyvin henkilökohtaisia ja saattavat liittyä mm. masennukseen, itsetuhoisuuteen, syömisvammailuun, uskontoon, ihmissuhteisiin ynnä muuhun sellaiseen siinä määrin kuin ne itseäni koskettavat. Jos silti haluat lukea, niin ainakin olen varoittanut.
3. Uutta blogiani pääsevät lukemaan vain kutsutut. Jos haluat kutsun, lähetä osoitteeseen tarkoitukseton[at]gmail.com viesti, joka sisältää sähköpostiosoitteesi sekä jonkin pienen vapaamuotoisen esittelyn. Esim. "asun talossa, jossa on katto, ja syön iltapalaksi aina sämpylän" on ihan riittävä. Jotain kuitenkin, ettet ole ihan tuntematon.
Jee. Yhteydenottoja odotellen!
(Usein kysytyt kysymykset: Lol miksi haluat lukijoita mikset kirjoita blogia itsellesi plaa plaa.
- Sellaiset asiat, joita en halua muiden lukevan, kirjoitan päiväkirjaani. Mutta on myös asioita, jotka haluan jonkun tietävän. On asioita, joita haluan käsitellä jollain tavalla. Kirjoittaminen on mulle ominaisin itseilmaisun muoto, varsinkin tällainen blogityylinen. Siksi harjoitan mielelläni sitä.
+ kommentit on kivoja)
30. toukokuuta 2013
like the ceiling can't hold us
Viikko sitten maanantaina lähdin yöjunalla reissulle, jonka sisältönä piti olla yksi pääsykoehaastattelu, yksi kiva ihminen, shoppailua ja lomailua Helsingissä.
Oikeasti kävi näin:
- Näin monta lempi-ihmistäni.
- Kävin syömässä kahdessa italialaisessa ravintolassa, yhdessä kiinalaisessa, yhdessä yliopistoruokalassa ja yhdessä Maailma kylässä -festareiden kojussa.
- Kävin Suomenlinnassa
- ja Linnanmäellä.
- Matkustin ensimmäistä kertaa elämässäni Helsingin metrolla. (Jos ette tienneet, niin pidän metroista hurjasti. Kun olen tehnyt plusmiinuslistoja kaupungeista, joihin voisin muuttaa, niin Helsingin kohdalla metro on ollut aina ainakin kolmen plussan arvoinen.)
- Näin PMMP:n.
- Osallistuin Tahdon2013:n ja Imagen järjestämään flashmobiin.
- Kävin pääsykoehaastattelujutussa, jonka jälkeen olen kokenut jonkinasteista kriisiä, koska en enää tiedäkään, että haluanko oikeasti opettajaksi. (en edes tiedä, johtuuko kriisini vain siitä, että pelkään olevani soveltumaton opettajaksi.)
- Vierailin Oriveden opistolla.
- Olin humalassa kivojen ihmisten kanssa.
- Ryhdyin Helsinki Mission kuukausilahjoittajaksi, koska feissari oli maailman suloisin. Sen kuva voisi olla sanakirjassa sanan 'hupsu' kohdalla.
- Ostin keltaisen protukassin.
- ja paljon teetä.
- Olin iloinen aikalailla kaikesta.
Tänä aamuna tulin kotiin ja iski tyhjyys.
Perinteinen "mihinkään liittymätön merkinnän lopetus":
Tämä biisi on L-O-I-S-T-A-V-A.
Oikeasti kävi näin:
- Näin monta lempi-ihmistäni.
- Kävin syömässä kahdessa italialaisessa ravintolassa, yhdessä kiinalaisessa, yhdessä yliopistoruokalassa ja yhdessä Maailma kylässä -festareiden kojussa.
- Kävin Suomenlinnassa
- ja Linnanmäellä.
- Matkustin ensimmäistä kertaa elämässäni Helsingin metrolla. (Jos ette tienneet, niin pidän metroista hurjasti. Kun olen tehnyt plusmiinuslistoja kaupungeista, joihin voisin muuttaa, niin Helsingin kohdalla metro on ollut aina ainakin kolmen plussan arvoinen.)
- Näin PMMP:n.
- Osallistuin Tahdon2013:n ja Imagen järjestämään flashmobiin.
- Kävin pääsykoehaastattelujutussa, jonka jälkeen olen kokenut jonkinasteista kriisiä, koska en enää tiedäkään, että haluanko oikeasti opettajaksi. (en edes tiedä, johtuuko kriisini vain siitä, että pelkään olevani soveltumaton opettajaksi.)
- Vierailin Oriveden opistolla.
- Olin humalassa kivojen ihmisten kanssa.
- Ryhdyin Helsinki Mission kuukausilahjoittajaksi, koska feissari oli maailman suloisin. Sen kuva voisi olla sanakirjassa sanan 'hupsu' kohdalla.
- Ostin keltaisen protukassin.
- ja paljon teetä.
- Olin iloinen aikalailla kaikesta.
Tänä aamuna tulin kotiin ja iski tyhjyys.
Perinteinen "mihinkään liittymätön merkinnän lopetus":
Tämä biisi on L-O-I-S-T-A-V-A.
9. toukokuuta 2013
Naistenlehtimäinen merkintä
Moi taas.
Elämäni on vähän ... (kolme pistettä).
Useimpina päivinä olen hyvin väsynyt. Olen kyllästynyt stressiin, jonka sosiaaliset tilanteet mussa aiheuttaa, ja paniikinomaisiin tiloihin ajatellessani asioita. Olen kyllästynyt itseeni ja elämääni. Onnellisuushetket ovat olleet viime aikoina melko harvassa. Koen niitä vain vähän aikaa kerrallaan. Silloin, kun näen kevätauringossa jäätelötötteröä syövän mummon tai kun juon hyvää valkoviiniä.
Tämänhetkisen elämäntilanteeni vuoksi luen suhteellisen paljon naistenlehtiä, seiskaa ja iltalehden nettisivuja. Naistenlehtien jutut ihmisistä on jänniä. Niissä aina yritetään luoda niistä ihmisistä sellainen kuva, että ne on jotenkin erikoisempia ja että niiden ajatukset on tosi ainutlaatuisia. Vaikka oikeasti ne elää yleensä ihan samanlaista elämää kuin kaikki muutkin. Ei kovin monesta ihmisestä voi tehdä esikuvaa joka asiassa, ei kovin moni ihminen ole esimerkillinen kaikissa elämän osa-alueissa.
Mutta niin. Luin jutun, jossa tällainen ei-erityisen-joka-suhteessa-esimerkillinen ihminen kertoi ihmettelevänsä niitä rajoja, jotka rajoittaa minut minuksi ja sinut sinuksi. Että miksei ole mahdollista, että minä olisinkin sinä ja sinä olisit minä.
Minäkin olen miettinyt sitä. Minuus tuntuu jonkinlaiselta taakalta, jota en osaa kantaa. En ole pyytänyt olla tällainen, mutta olen silti. Miksi?
En ole opiskellut psykologiaa kuin yhden kurssin lukiossa (josta sain numeroksi 6). En tiedä, pystyykö psykologia selittämään ihmisen persoonallisuutta (miksi se on esim olemassa, tuleeko se geeneistä vai ympäristöstä ja jos ympäristöstä, niin miksi persoonallisuutta on vaikea muuttaa?) Mutta joskus haluaisin tietää.
Joku toinen naistenlehti-ihminen kertoi, kuinka huonot päivät pitäisi vain oppia hyväksymään: niitä tulee ja menee, niistä pitää vain selvitä. Mutta ainakin mulla huonot päivät on sellaisia, että ne itsessään aiheuttaa sen, että mun on mahdotonta niistä selvitä.
En tiedä. Mistään mitään. Koskaan.
Loppu-uutisiin:
Töitä on enää kolmisen päivää, sitten on muutaman viikon loma, johon sisältyy ainakin parit pääsykokeet. Jännittää vähän.
En päässyt tänä kesänä vetämään protua. Uutisesta on jo jonkin aikaa ja olen päässyt asiasta yli (ainakin melkein), kiitos kysymästä.
En tiedä, onko muita uutisia. Ei kai. Jääkiekko on kivaa.
Voikaa hyvin.
Elämäni on vähän ... (kolme pistettä).
Useimpina päivinä olen hyvin väsynyt. Olen kyllästynyt stressiin, jonka sosiaaliset tilanteet mussa aiheuttaa, ja paniikinomaisiin tiloihin ajatellessani asioita. Olen kyllästynyt itseeni ja elämääni. Onnellisuushetket ovat olleet viime aikoina melko harvassa. Koen niitä vain vähän aikaa kerrallaan. Silloin, kun näen kevätauringossa jäätelötötteröä syövän mummon tai kun juon hyvää valkoviiniä.
Tämänhetkisen elämäntilanteeni vuoksi luen suhteellisen paljon naistenlehtiä, seiskaa ja iltalehden nettisivuja. Naistenlehtien jutut ihmisistä on jänniä. Niissä aina yritetään luoda niistä ihmisistä sellainen kuva, että ne on jotenkin erikoisempia ja että niiden ajatukset on tosi ainutlaatuisia. Vaikka oikeasti ne elää yleensä ihan samanlaista elämää kuin kaikki muutkin. Ei kovin monesta ihmisestä voi tehdä esikuvaa joka asiassa, ei kovin moni ihminen ole esimerkillinen kaikissa elämän osa-alueissa.
Mutta niin. Luin jutun, jossa tällainen ei-erityisen-joka-suhteessa-esimerkillinen ihminen kertoi ihmettelevänsä niitä rajoja, jotka rajoittaa minut minuksi ja sinut sinuksi. Että miksei ole mahdollista, että minä olisinkin sinä ja sinä olisit minä.
Minäkin olen miettinyt sitä. Minuus tuntuu jonkinlaiselta taakalta, jota en osaa kantaa. En ole pyytänyt olla tällainen, mutta olen silti. Miksi?
En ole opiskellut psykologiaa kuin yhden kurssin lukiossa (josta sain numeroksi 6). En tiedä, pystyykö psykologia selittämään ihmisen persoonallisuutta (miksi se on esim olemassa, tuleeko se geeneistä vai ympäristöstä ja jos ympäristöstä, niin miksi persoonallisuutta on vaikea muuttaa?) Mutta joskus haluaisin tietää.
Joku toinen naistenlehti-ihminen kertoi, kuinka huonot päivät pitäisi vain oppia hyväksymään: niitä tulee ja menee, niistä pitää vain selvitä. Mutta ainakin mulla huonot päivät on sellaisia, että ne itsessään aiheuttaa sen, että mun on mahdotonta niistä selvitä.
En tiedä. Mistään mitään. Koskaan.
Loppu-uutisiin:
Töitä on enää kolmisen päivää, sitten on muutaman viikon loma, johon sisältyy ainakin parit pääsykokeet. Jännittää vähän.
En päässyt tänä kesänä vetämään protua. Uutisesta on jo jonkin aikaa ja olen päässyt asiasta yli (ainakin melkein), kiitos kysymästä.
En tiedä, onko muita uutisia. Ei kai. Jääkiekko on kivaa.
Voikaa hyvin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)