31. joulukuuta 2012

2013



Uusi vuosi on tervetullut.

Toivon teille hyvää sellaista.

21. joulukuuta 2012

turhaan sinä tyttö minuun aikaasi tuhlaat

Tänään on ollut hyvä päivä. Tämä päivä: hyvä ollut on. Olen neulonut kokonaisen lapasen, fiilistellyt Egotripin Maailmanloppua odotellessa -albumia ja syönyt noitapillejä. Ja käynyt avannossa ensimmäisen kerran jäiden tulon jälkeen!

Maanantaina kävin katsomassa Hobitin. En ole lukenut sitä, mutta pidän hurjasti Peter Jacksonin elokuvista enkä pettynyt.

Jotkut ihmiset toimivat jännästi, tiedättekö. Jotkut ihmiset tulevat avantouintipaikan pukuhuoneeseen silloin kun olen siivoamassa sitä ja levittävät kaikki vaatteensa lattialle, vaikka on penkki ja naulakkokin. Eivätkä puhu suomea eivätkä huomaa sitä, kuinka hämilläni olen siitä, että jotkut ihmiset toimivat niin ja estävät siten siivoamiseni.

Joskus jännät ihmiset eivät haittaa. Kerrankin siivotessani paikalle tuli nuori suomea puhumaton mies, joka kysyi: "Can I swim naked?" Sitten se ilkosillaan hipsi ulos jokeen, vaikka luulin sen laskevan leikkiä.
Puettuaan päälle se jäi juttelemaan mun kanssa. "Do people usually bring swimming suits with them?" kysyi hän. "Yes", sanoin, "and a towel."
"I hope we'll see again", sanoi hän kävellessämme samaa matkaa ulos, "hyvästi."
Ei olla nähty sen jälkeen.

13. joulukuuta 2012

superherkkä

Oon jatkuvasti ihan sekaisin päivistä. Tarvin jotain rutiineja.

Se on jännä juttu. Rutiinit. Rutiineilla tarkoitan nyt jotain sellaista, joka saa mut säännöllisesti poistumaan ainakin kotoa ja tekemään jotain järkevää. Koulu oli tuollainen rutiini, mutten ole käynyt koulussa pariin kuukauteen.

Jännää on se, miten jatkuva opiskelu sai mut järjettömän väsyneeksi ja stressaantuneeksi. Kirjoituksetkin jaoin kolmeen kertaan, joten käytännössä luin kirjoituksiin reilun vuoden. Se oli älyttömän raskasta ja unelmoin kunnon lomasta, jolloin ei tarvisi tehdä yhtään mitään.

Nyt oon ollut tuollaisella lomalla "vasta" pari kuukautta, mutta oon tullut siihen johtopäätökseen, ettei tämäkään ole paras mahdollinen tilanne. Ahdistaa, kun en tee mitään.

Tarvin jotain tekemistä, joka on sillä tavalla helppoa, ettei sitä tarvitse stressata jatkuvasti. Ja turvallista, ettei tarvitse jännittää. Aina sanotaan, että joka päivä pitäisi tehdä jotain, mikä pelottaa ja jännittää, mutten mä pysty siihen. Oon huolehtija ja jännittäjä. Jos tiedän, että mun pitää tehdä ensi viikolla jotain sellaista, joka ei ole mulle tuttua, niin aloitan jännittämisen jo nyt. Se jännittäminen on kai se, mikä mun voimia syö.

Luin eilen Kodin Kuvalehteä, jossa oli kirjoitettu herkkiksistä. Tajusin, että se on ensimmäinen persoonallisuuskuvaus, jonka tunnen omaavani täysin. En oo mikään herkkis sanan perinteisessä merkityksessä (en esim. itke kovin helposti tai näytä tunteitani), mutta olen herkkä kaikenlaisille ärsykkeille. Jos olen meluisessa kahvilassa ystävän kanssa, niin en pysty keskittymään ystävän puheeseen, kun kuulen koko ajan naapuripöytien keskustelut. Jos minä olen se, joka puhuu, niin saatan seota puheissani, kun alan miettiä liiaksi sitä, miltä ääneni kuulostaa, missä käteni ovat, tuijotanko liian tiukasti keskustelukumppanin silmiin tai näyttääkö tämä siltä, ettei häntä kiinnosta.

Mulla on muutenkin omituinen suhde ääneen. Jollain tavalla. Jos joku puhuu pitkästi, niin en pysty millään keskittymään (tän takia vihasin kaikkia kuunnellunymmärtämisiä koulussa). Jos saan ohjeet jonkin asian tekemiseen suullisesti, niin mulla ei jää mitään mieleen. Tarvin ohjeet paperilla. Silloin voin rauhassa lukea ne ja miettiä, että mitä mun nyt pitääkään tehdä. Paras tapa on kuitenkin se, kun joku näyttää mulle vaihe vaiheelta, mitä pitää tehdä, ja pääsen itse kokeilemaan perässä. Oon kai siis kinesteettinen oppija?

Se Kodin Kuvalehden juttu oli kyllä jännä. Siinä lueteltiin asioita, jotka oli herkkiksille ominaisia, ja jännittävän moni tuntui omalta. (jännä ja jännittävä taitavat olla jotain uusia lempisanojani)

Joo. Tää merkintä vähän venähti. Alunperin oli tarkoitus julkaista pelkästään ensimmäinen virke.

Hyvää yötä.

ps. blogiini on löydetty hakusanoilla "kukaan ei hakenut mua tanssimaan". otan osaa.

11. joulukuuta 2012

tunnustus

1. Kiitä tunnustuksen antajaa - kiitos, Ilja!
2. Jaa tunnustus kahdeksalle blogille
3. Ilmoita blogin pitäjille tunnustuksesta. - oon laiska
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi

1. Värkkään koko ajan jotain käsilläni. Varsinkin, jos oon hermostunut. Omistan sormuksia ja rannekoruja vain sen takia, että niitä on erityisen hyvä räplätä. Muita hyviä välineitä on rubikin kuutiot ja kutimet (oon taas hurahtanut neulomaan). Jos ei ole mitään muuta, niin venyttelen sormiani ja ihoani silleen jännästi, se tuntuu musta jotenki kivalta.

2. Musta tuntuu kivalta myös se juttu, kun joku tarttuu mua käsivarresta kiinni kummallakin kädellä ja vääntää eri suuntiin.

3. Oon kofeiiniriippuvainen. Oon monta kertaa yrittänyt lopettaa kahvin juonnin. Nyt marraskuussa onnistuin olemaan monta viikkoa juomatta kahvia kuin satunnaisesti, koska kahvi alkoi maistua jotenkin oksettavalta ja mulle tuli aina kauhean paha olo, kun yritin juoda sitä. Mutta viime viikolla meille hankittiin Mocca Master, jolla saa paljon parempaa kahvia kuin edellisellä keittimellämme, ja oon taas koukuttunu.

4. En koskaan jätä jaksoakaan katsomatta USA:n X Factorista.

5. Mietin joskus, johtuuko toivottomuuteni tulevaisuuden suhteen masennuksestani vai toisin päin.

6. Tykkään keltaisista marianneista. Ja noitapilleistä.

7. Tykkään katsoa elokuvia ja tv-sarjoja, jotka sijoittuvat johonkin kaupunkiin, jossa olen käynyt. Kuten Pariisiin. Tai Helsinkiin. Ihan sama, onko leffa hyvä; musta on kiva bongailla tuttuja paikkoja.

8. Suunnittelen lähteväni ensi kesänä (mahdollisesti yksin, jos kukaan ei tarjoudu seuraksi) kiertämään pohjoismaita ja/tai Britteinsaaria yo-lahjarahoillani.

Mietin, kuinka usein kerron samoja faktoja itsestäni tällaisissa jutuissa.

6. joulukuuta 2012

Ylioppilaaksi pääsin minäkin viimein.

Maininnan arvoista juhlista:

koulun juhlassa tuttu poika soitti Kuusen, joka on mielestäni yksi maailman kauneimmista sävellyksistä.

+

sain stipendin (ensimmäistä kertaa elämässäni). Hyvästä koulumenestyksestä. Olin hieman hämmentynyt, koska kävin lukiota sillä asenteella, että opiskelin vain ja ainoastaan niitä asioita, jotka mua kiinnosti. Mutta olihan se rivini ihan nätti: LEEEMM. Pitkän matematiikan laudaturista ja päättötodistuksen kympistä sainkin ylpeillä vieraille.

Meillä oli hyvää kuohuviiniä.