Pitää yrittää kuitenkin pitää kohtuus syömisissä, että mahdun vielä joulukuussakin eilen ostamaani mekkoon. Se on hurjan nätti. En uskonut, että löytäisin mitään, mikä näyttäisi hyvältä päälläni.
Olen käynyt nyt pari kertaa "avanto"uimassa vielä sulassa joessa. Ymmärrän, miksi ihmiset jäävät siihen koukkuun: vesi on kyllä ihan järjettömän kylmää mutta jälkeenpäin olo on sanoin kuvaamaton. (sanoin kuvaamaton on tyhmä ilmaisu, koska jos sanon niin niin silloinhan kuvailen sitä.)
Tänään en käynyt uimassa. Sen sijaan ajoin pyörällä ulos pyörätieltä ja istuin ihan vesirajassa ison jäisen kiven päällä. Melkein toivoin liukastuvani niin, että olisin lyönyt pääni ja valunut hiljaa hyiseen veteen, kenenkään huomaamatta. Jos saisin päättää, miten kuolen, hukkuisin juuri tuohon jokeen. Oikeasti toivon nukkuvani pois tuskitta. Joki voisi olla silti tuhkieni viimeinen sijoituspaikka. Joku voisi kaataa ne sinne, lupia kysymättä.
(yritin itkeä, mutten osaa.)
En halunnut mennä kotiin, joten pyöräilin kirjastoon. Löysin sattumalta lempikirjani, The Perks of Being a Wallflowerin, suomeksi. Istahdin upottavan pehmeälle nojatuolille sitä lukemaan. En kyllä tykkää yhtään tuosta suomennoksesta, se on jotenkin tönkkö ja siinä ei oo samaa tunnelmaa kuin alkuperäisessä versiossa.
Tökkäyskisoja menossa facebookissa. Oon päättäny voittaa ne.
Huvin vuoksi kokosin lopuksi listan muutamista hakusanoista, joilla blogiini on eksytty:
- elämän epäreiluus
- haaparanta-uumaja
- segst (mitä)
- koukussa uniin
Ja lopuksi vielä se, jota on haettu eniten: muovimies.blogspot.com. Eikö ihmiset osaa kirjoittaa sitä suoraan osoiteriville? :D
(mitenhän finistä on tultu blogiini 26 kertaa vaikken ole muistaakseni koskaan mainostanut tätä siellä?)
