Joskus en ymmärrä ihmisiä.

Tein teille spotify-soittolistan:
Oodi ilolle

Kir joi tus ten jälkeinen elämä on kivaa. Voi viettää hetkiä kuunnellen pelkkää musiikkia, tekemättä mitään muuta samaan aikaan. Voi nukkua päiväunet. Voi juoda rooibosta eikä kahvia, koska ei ole pakko pysyä hereillä. Voi katsoa telkkaria. Voi lukea KIRJOJA. Voi nukkua myöhään. Voi herätä hitaasti ja tehdä hyvän aamupalan, ei sellaista joka on helppo syödä samalla kun laskee matikkaa. Voi ajaa harkkojen jälkeen kotiin kuudenkympin sijasta nopeusrajoitusten mukaan, koska ei ole kiire lukea. Voi nukkua paremmin (ainakin leikkiä sitä).

Tykkään hurjasti Olavi Uusivirrasta. Oodi ilolle. Tulee tuhat kertaa parempi mieli kun kuuntelee sitä.

Ootteko koskaan kuunnelleet Pariisin Kevään Alkemistia ja pyörineet ympäri ja vaihtaneet suuntaa ja kaatuneet maahan ja juopuneet ranskan kielistä ja jokaisesta soinnusta siinä kappaleessa?

ylppärit

Fysiikan kirjoituksia edeltävä paniikki kesti noin kolme kuukautta. Tänään se saavutti huippunsa, kun istuin paikallani viisi minuuttia vaille yhdeksän. Itketti ja tuijotin yläviistoon ja rukoilin. Sitten kun tajusin, mitä teen, alkoi naurattaa.

Kokeen loppupuolella olo ei ollut mitä hurmaavin, kiitos menkat, päänsärky ja suunnaton kiire saada kahdeksan tehtävää tehtyä. Lähdin silti kohtuullisen tyytyväisenä suoritukseeni. Niin tyytyväisenä, että tilasin palkkioksi Olavi Uusivirran uuden levyn. Sitten kävin vierailemassa abitreeneissä ja alkoikin pelottaa ja kaduttaa levyn tilaaminen. Tuntuu, etten ansaitse sitä :D (en saisi kuluttaa rahaa turhaan, tarvitsen sitä, jotta pääsen kesällä Ruotsiin. pitää yrittää säästää, koska kesätöitä en välttämättä saa)

Enää matikka. Perjantaina myös Nälkäpelin ensi-ilta, johon mulla ei ole näillä näkymin seuraa. Samana päivänä on jotku koulun bileet ja oon niin ernu, ku meen paljon mieluummin yksin elokuviin.

Blogiini on löydetty hakusanoilla "Pariisin kevät". Win!

Loma loma loma loma loma.

Uskaltauduin viime viikolla kysymään tekstitaidon tuloksia. Niin hyvin meni, etten jännitä ensi maanantain esseekoetta enää paljoakaan.

Eilen (puoli vuotta täysi-ikäistymiseni jälkeen) oli inssi. En päässyt läpi. Tänään oli uusi yritys, sama inssimiesihminen tarkkailemassa. Ajoin paljon huonommin kuin eilen, mutta sain puhumalla itselleni kuitenkin kortin! (ajan oikeastikin paljon paremmin kuin mitä siinä hetkessä, olin siinä vain niin hermostunut, että mietin koko ajan mihin voin pysähtyä oksentamaan)