On jännää, miten elämässä pelkää aina niitä asioita, joiden tapahtumisen todennäköisyys on hyvin pieni. Ihmiset pelkäävät lentokoneita, vaikka todennäköisemmin ne koneet pysyvät ilmassa kuin tippuvat kesken kaiken. Mutta turvavöitä ei käytetä, vaikka autokolarit ovat paljon tavallisempia.

Tähän merkintään piti sisällyttää kaikenlaisia kummia omia pelkojani, mutta sitten tajusin, että ei niissä oikeasti ole niin paljon järkeä, että kertoisin.

En tiedä, osallistuako wanhojen jatkoille, kun en edes tanssi ja olisin siellä varmaan yksin. Mutta tuntuu, että jään lopullisesti ihan outsiideriksi, jos jään kaikesta koulun toiminnasta pois.

Olisittekö tyytyväisiä elämäänne, jos kuolisitte nyt?

Minä en olisi. Mutta toisaalta mietin sitä, kuinka paljon asioita mun pitäisi tehdä, jotta olisin tyytyväinen elämääni, ja tuntuu mahdottomalta toteuttaa ne kaikki. Onko sillä sitten väliä, kuolenko nuorena ja tyytymättömänä vai vanhana ja tyytymättömänä?

Mutta ei tulevaisuuttaan voi tietää. Olen erittäin toiveikas sen suhteen, koska en usko, että se voi ainakaan kovin paljon huonompi olla.

Biffy Clyro on kiva. Kannattaa kuunnella. Joko rakastatte tai vihaatte sitä. Tai sitten se on vain ihan ok. Jotain kuitenkin.

hullun kaipuu

Päivitänpä nyt kyllä usein.

Sitä vain, että kyllä mulle saa kertoa, mitä teen väärin, mutta kun joka kerta pitää vetää mukaan ne kaikki muutkin kerrat, jolloin olen tehnyt jotain väärin + korottaa ääntä aivan turhan paljon.

Leikkasin tänään poikahiukset ja ostin täydellisyysmekon. Minusta siinä on jotain hassua.

Pidän kauheasti Rubikin kuutioista. On jotenkin kauhean huumaavaa seurata, kun joku ratkaisee sellaista nopeasti tai vain kuunnella, kuinka palaset liikkuvat.

Sain jouluna ensimmäisen Rubikin kuutioni. Se ei edes ole normaali vaan tuollainen 4x4x4. Sanottaisiinko vaikka niin, että olen ehtinyt heitellä tuota ympäri huonetta jo useamman kerran. Silti aina palaan sen ääreen. Haluaisin niin osata ratkaista tuon ja tuntea itseni tosi fiksuksi. Musta se vain olisi ihan ylisiistiä.

Eipä tässä kai muuta, haluaisin vain kertoa addiktiostani. Vaikka onkin noloa kertoa siitä kun en tosiaan ole vielä saanut edes ohjeiden avulla ratkaistua tuota. Mutta ehkä harjoituksen myötä. Kohta osaan kaikki siirrot ulkoa.

Kuulostanpa nörtiltä.

(Olen jo pitemmän aikaa halunnut kuunnella Kings of Convenienceä, mutten ole uskaltanut. Ihan hupsua, miten yksi bändi voi tuoda niin paljon muistoja mieleen. MUTTA kuuntelin silti, koska teki niin kovasti mieli, ja selvisin.)

Unista

Olen koukussa uniin. Mulla oli vaihe, jolloin en nähnyt unia juuri ollenkaan ja nyt kun taas näen, olen ihan yli-iloinen. En edes muistanut, kuinka kivoja ne voivat olla. Vaikken edes näe kovin ihmeellisiä unia. Unissani odotan bussia tai kävelen kaupungilla tai leikin supersankaria. Tykkään niistä silti. Tykkään ajatuksesta, että unet ovatkin todellisuus ja meille vain väitetään, että ne ovat pelkkiä unia.
Voisin alkaa pitää unipäiväkirjaa. Olisi kiva lukea unia jälkeenpäin, vaikken yrittäisikään tulkita niitä.

Sellaisista unista en tykkää, kun herätessään tekisi mitä tahansa voidakseen jatkaa sitä ja surettaa tajuta sen olleen unta.